lauantai 28. helmikuuta 2015

Kovasti keväistä

Puita Munkkiniemessä helmikuussa 2013
 
Puita Munkkiniemessä helmikuussa 2015
 
Millainenkohan maaliskuusta tulee...
 
Kiertelin perjantaina kaupungilla ja olin juuri lähtemässä kotiin, kun mieleni valtasi alkanut blinikausi. Oli pakko saada blinejä! Kävelin siltä seisomalta ravintola Lasipalatsiin, josta aikaisemman kokemukseni perusteella saa erinomaisia blinejä.
 
 
Otin kolmen täytteen annoksen, jossa tarjoillaan lohitartaria, muikunmätiä lisukkeineen ja sienisalaattia. Niiden kanssa saa syödä niin monta bliniä kuin jaksaa - itse jaksoin kokonaista kaksi bliniä. Oli hurjan hyvää, blinit olivat juuri sopivan täyteläisiä ja rapeita! Niiden kanssa join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa Rieslingiä ja alkoi tuntumaan niin kovasti kesäiseltä. Valkoviini sen tekee.

 
Blini-illallinen oli varsin täyttävä. Johtuiko siitä vai rankasta viikosta, en tiedä, mutta nukahdin illalla yhdeksän aikaan ja nukuin onnellisesti seuraavat 12 tuntia. Hyvä alku viikonlopulle!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Megazonessa

Kaiken kotona möllöttämisen ohella olen kokeillut sentään jotain uutta tässä kuussa.

Kävimme 11-vuotiaan kummipoikani kanssa Megazonessa, joka oli "sairaan siistii" ja "huippukivaa". Kokemus oli meille molemmille ensimmäinen ja siksi vähän jännittävä. Ruoholahden Megazonen nettisivuilta yritin tutkia mitä siellä oikein tehdään, mutta totta puhuen se selvisi kunnolla vasta ensimmäisessä pelissä. Olikin hyvä, että olin noudattanut nettisivujen kehotusta ja varannut meille kaksi peräkkäistä peliä (yksi peli kestää 22 minuuttia ja pelit varataan etukäteen netistä/puhelimitse). Ehdimme siis pelata kunnolla.


Megazone on peli, jossa joukkueet yrittävät tuhota toistensa kotipesiä. Laseraseilla (vaarattomilla tietysti) ammutaan vastustajia, joiden liivit rekisteröivät osumat. Pelialue on kaksikerroksinen halli, jossa on paljon seiniä ja kulmia. Yhteen peliin otetaan pelaajia korkeintaan 30, joten pelissä pelataan tuntemattomien ihmisten kanssa (ja tuntemattomia vastaan).

Saimme hyvät opastukset peliin ja pääsimme nopeasti kartalle pelin hengestä. Kahden muun joukkueen kotipesän tuhoaminen osoittautui varsin mahdottomaksi, sillä molemmissa vastustajajoukkueissa oli kaveriporukat, joilla oli luonnollinen ja hyvä strategia liikkua joukossa kaikkialla. Meidän joukkue taas oli hajanaisempi, joten olimme paljon heikompia saaliita. Se vähensi omaa mielenkiintoani peliin (miten niin muka olen suorituskeskeinen?!) ja jälkimmäisen pelin loppupuoliskon keskityin lähinnä opettelemaan ampumista.

Keskittymisestä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, sillä pelin jälkeen saatavista tilastoista selvisi, että osumistarkkuuteni oli tokassa pelissä vain 25 % kun ekassa pelissä se oli sentään 38 %. Ensikertalaisen tuuria? Molemmissa peleissä vastustajat onnistuivat ampumaan minut huikeat 112 ja 114 kertaa eli suojautumiseni oli vähintäänkin onnetonta. Enkö ole oppinut mitään niistä kymmenistä FBI-elokuvista, joita olen koko elämäni katsonut?! Onneksi sain sentään itsekin silloin tällöin osuttua vastustajiin (84 kertaa).

Itseni osalta ei paljastunut mitään suuria luonnonlahjakkuuksia tähän lajiin, joten taidan toistaiseksi pysyä nykyisessä ammatissani. Mutta olihan se Megazone "sairaan siistii"! Meidän molempien mielestä.

torstai 19. helmikuuta 2015

Teatterikärpänen

Viime viikolla oli Kansallisbaletissa hartaasti odotettu Kullervon ensi-ilta. Kalevalan tarina heräsi eloon Sibeliuksen vaikuttavan musiikin ja Tero Saarisen tunteikkaan koreografian myötä. Yhdessä Mikki Kuntun lavastuksen ja valaistuksen sekä voimakkaiden kuorokohtausten kanssa ne loihtivat näyttämölle väkevän kokonaisuuden. Harvinainen teos yhdisti nykybaletin sekä oopperan saumattomasti. Vaikuttavaa! Tässä produktion traileri:


Tämä oli hyvä aloitus kulttuurikeväälle! Olen ostanut jo kahdet teatteriliput tuleville kuukausille ja se jos mikä on minulle epätavallista, sillä olen arka teatterissakävijä.

Kun luin Vesa Vierikon tähdittämästä Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirjasta, tiesin heti haluavani nähdä sen. Ensinnäkin haluaisin käydä enemmän pienten teatterien esityksissä ja toiseksi jo produktion esittelytekstin ensimmäinen lause herätti välittömän kiinnostukseni: "Putkonen on tuiki tavallinen toimistorotta, jonka parhaat kaverit ovat printteri ja kopiokone." Kun seuraavassa lauseessa vielä viitattiin exceliin, oli päätös lippujen hankkimisesta tehty. Näytelmässä Putkosesta tulee yllättäen kansainvälisen suuryrityksen toimitusjohtaja ja hän päätyy hämmästelemään hullua maailmaa. Tässähän on mahdollisuudet vaikka mihin!

Toinen kiinnostava näytelmä on Avoimet Ovet -teatterin Palava kaupunki, joka sijoittuu sota-ajan Helsinkiin. Näytelmän on kirjoittanut fanittamani Sirpa Kähkönen, joka on kirjoittanut lukuisia sota-aikoihin sijoittuvia kirjoja, muun muassa ihanan Kuopio-sarjan. Hänen kirjojensa henkilöt ovat niin eläviä, että on helppo unohtaa niiden fiktiivisyys. Minulla oli ilo tavata hänet kirjailijatapaamisessa jokin aika sitten. Olin vaikuttunut siitä kuinka intohimoisesti hän kuvasi viimeisimmän kirjansa Graniittimiehen kirjoittamisprosessia. Olin ajatellut jättää Graniittimiehen lukematta, sillä se ei aihepiiriltään ja kontekstiltaan (se sijoittuu viime vuosisadan Pietariin) vaikuttanut kiinnostavalta, mutta tapaamisen jälkeen pyörsin päätökseni.

Olen hankkinut lippuja myös muutamille keikoille, joten tulevilla kuukausilla on paljon mielenkiintoisia kokemuksia tiedossa.

Ystävänpäivän herkku

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laiska viikonloppu

Olen viettänyt pitkästä aikaa tosi rauhallisen viikonlopun. Ilman sen kummempia suunnitelmia lähdin perjantaina töiden jälkeen kuljeskelemaan Stockalle (aika harvinaista), kävin moikkaamassa Stockan kaloja (vielä harvinaisempaa, en edes muistanut millä osastolla akvaario sijaitsi - kenkäosastolla, selvisi) ja ostin heräteostoksena (hyvin harvinaista) Comman tummansinisen pilkkumekon.

*Kuva lainattu Stockan verkkokaupasta täältä.
Mekko on ihana ja hyvä lisä työvaatteisiini. En usko ostaneeni aikaisemmin Comman vaatteita, sillä yllätyin positiivisesti kun jouduin kaksi kertaa hakemaan sovituskoppiin pienemmän koon mekosta. En muista koska olen viimeksi käyttänyt tämän kokonumeron vaatteita! :)

Viikonloppu jatkui lauantaina kuntoilemisen merkeissä. Olen ollut sitkeässä flunssassa enkä ole pariin viikkoon päässyt ollenkaan kuntosalille. Se on ollut tylsää kuin mikä, mutta nyt viimein päätin uskaltaa. Selkä kiitti päätöstäni. Samalla reissulla katsastin lähempää erikoiset Paasikiven aukiolle Lasipalatsin pohjoispäätyyn pystytetyt kiinalaiset lyhtysotilaat.

Terrakotta-armeijasta mallia ottanut lyhtyarmeija koostuu kahdeksastakymmenestä valoa hohtavasta lyhdystä, jotka pääsevät oikeuksiinsa parhaiten pimeään aikaan. Kiinalaista uudenvuoden juhlintaa varten pystytetyt lyhtysotilaat symboloivat elämänuskoa ja tulevaisuudentoivoa, ja ne on nähtävissä vielä 18. päivä asti. Metka idea! Värikkäät lyhdyt ovat vaikuttava näky kun tulee pimeään aikaan raitiovaunulla keskustaan päin.


Tänään oli laskiaissunnuntai, mutta en tänä nimenomaisena päivänä syönyt yhtään laskiaispullaa. Niitä on kuitenkin tullut syötyä pitkin viikkoja ja olen tullut siihen tulokseen, että paras laskiaispulla on Kanniston leipomon mantelitäytteinen ihanuus. Se maistuu täydelliseltä Lapsang Souchong -savuteekupillisen kanssa.


Herkuttelun sijaan tein pitkästä aikaa *oikeaa* ruokaa ilman mitään puolivalmisteita (no okei, käytin kasvisliemikuution). Kun on vähän flunssainen ja ulkona kylmä, on alkanut tehdä mieli keittoja. Kaivoin kansioistani esille minestronekeiton reseptin, jota en muista aikaisemmin tehneeni. Ravitsevaa ja herkullista!
Minestronekeitto

1 sipuli
1 tl ruokaöljyä
2 tl paprikajauhetta
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl tomaattipyreetä
100 g saunapalvikinkkua
3 porkkanaa
100 g pala palsternakkaa
1 paprika
2 dl makaronia
1/2 dl silputtua timjamia

Kuori ja silppua sipuli. Paloittele porkkanat, palsternakka, kinkku ja paprika. Kuumenna tippa öljyä kattilassa ja kuullota sipulit ja paprikajauhe. Lisää vesi, liemikuutio ja tomaattipyree sekä pilkotut porkkanat ja palsternakka. Keitä kunnes vihannekset ovat melkein kypsiä. Lisää kinkkukuutiot, paprikapalat ja makaronit. Keitä kunnes makaronit ovat kypsiä. Silppua pinnalle tuoretta timjamia.
Tarkoitus oli tänä viikonloppuna tehdä paljon kaikkea hyödyllistä, mutta en tehnyt. Kyllä tämä talvi vaan on ainakin omalta osaltani sellaista aikaa, että tavallisten asioidenkin tekemiseen menee tuplaenergia. Tämä viikonloppu kului enemmänkin energian varastoimiseen (mikä on tietysti hyvä sekin). Myös blogikirjoittaminen tuntuu nyt takkuavan ja postausten väli tuppaa kasvamaan harmillisen suureksi. Koittakaa kestää, kyllä minä taas aktivoidun kun auringonvalo lisääntyy!

Terkut Stockan kaloilta!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Näkymätöntä silmille

Huomenna torstaina vietetään Runebergin päivää. Kävin sen kunniaksi ostamassa lähileipomostani Kannistolta runebergintorttuja ja ihailin samalla ikkunaan tehtyä asetelmaa. Löytyi sieltä Vänrikki Stoolin tarinatkin ja Fredrika Runebergin kuva.


Oletteko kuulleet, että ensi sunnuntaina vietetään lukurauhan päivää? Päivän tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle - mikä sen ihanampaa! Karo Hämäläinen on kirjannut Facebook-tapahtumaan lukurauhan lain:
LUKURAUHAN LAKI
1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.
Erityisesti pidän tuosta kuudennesta lain kohdasta, jonka noudattaminen tulee olemaan kaikkein vaikeinta. Minkäköhänlaisia rangaistuksia näiden rikkomisesta olisi soveliasta panna täytäntöön?

Olen pitänyt kohtalaista lukutahtia yllä nyt alkuvuonna. Monina iltoina olen onnistunut lukemaan noin tunnin verran ennen nukkumaan menoa ja se on ollut toimiva tapa: rauhoittaa sopivasti. Harmillisesti aina välillä eteen tulee kirjoja, joiden lukeminen sängyssä on hankalaa tai mahdotonta. Sellainen oli viimeksi Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin kolmiulotteinen painos.


Olen lukenut Pikku Prinssin monia kertoja vuosia sitten ja kirjahyllystäkin se löytyy peräti sekä englanniksi että ranskaksi. Viime syksynä näin tämän ihanan kuvitetun kolmiulotteisen version Suomalaisessa kirjakaupassa ja pakkohan se oli hankkia. Nyt alkuvuodesta tartuin siihen ja huomasin, että olinkin unohtanut paljon yksityiskohtia tarinasta.
 

Fontti oli miellyttävää lukea ja kuvat olivat ihania. Tämä kirja piti kuitenkin lukea pöydän ääressä suuren kokonsa vuoksi.

"Ainoastaan sydämellä näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
 Antoine de Saint-Exupery: Pikku Prinssi