Korkealla korkeuksissa koroilla

Juon tässä tämän talven ensimmäistä glögimukillista, mutta luulen, ettette varmastikaan jaksa lukea seuraavia kahta kuukautta pelkkiä joulukirjoituksia, joten kirjoitan tällä kertaa toisesta elämääni sulostuttavasta asiasta, korkokengistä. Aiheeseen sopii hyvin Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan tunnusbiisi: KT Tunstallin Suddenly I see. KT on muuten Skotlannista kotoisin. :)

Viime aikoina olen lukenut ystävältä synttärilahjaksi saamaani vintage-kengät -kirjaa ja sopivasti Kauneus ja Terveys -lehti kirjoitti korkokengistä artikkelin muutama kuukausi sitten. Tiesittekö, että maailmassa myydään korkokenkiä neljällä miljardilla eurolla joka vuosi? Ilmeisesti joku muukin kuin minä pitää korkokengistä... Sen varmasti tiesittekin, että korkokengät eivät suinkaan alunperin olleet naisia varten.

Ensimmäisiin käyttäjiin kuuluivat mongolialaiset ratsumiehet, joiden jalat pysyivät tukevasti jalustimissa korkojen ansiosta. Egyptiläiset teurastajat puolestaan käyttivät korkkareita, jotta heidän jalkansa eivät likaantuisi. Myös avokkaat olivat ensin osa ratsumiesten univormua. Kaksisataa viime vuotta kaksilahkeiset ovat kuitenkin tyytyneet katselijan rooliin - 1970-luvun diskovillitystä ja bootseja lukuunottamatta.

------

Kauniit korkokengät keräävät katseita: seksikkäät stiletot ovat taatusti jännittävät, ja ne herättävät enemmän huomiota kuin mukavuutta henkivät terveyssandaalit. Kaikille stiletot eivät kuitenkaan sovi. Se, minkälainen korkokenkä tuntuu mukavalta, riippuu kunkin jalasta, mieltymyksistä ja tottumuksista. Kokemuksen - ja erehdyksen - kautta jokainen voi löytää omille jaloilleen sopivaa lestiä käyttävän valmistajan sekä oikeankorkuisen koron. Vaikka kengät ovat kauniita katsella, pääasia on, että kengät sopivat juuri sinun jalkaasi ja tunnet niissä olosi hyväksi. 

Kauneus ja terveys, 12/2010, teksti: Heini Lehtosalo

Itse omistan tällä hetkellä yhdeksät korkokengät (poislukien saappaat yms. työmatkakengät), joista kolmia käytän työkenkinä ja loppuja kuusia lähinnä iltamenoissa vapaa-ajalla. Kolmet korkokengistäni ovat sellaiset, joilla voisi kävellä vaikka maailman ääriin. Toiset kolme ovat sellaisia, joilla kävelee aika pitkälle. Loput kolme ovat sellaisia, joita voi suoraan kutsua kauniiksi virheostoksiksi. Allekirjoitan todellakin tuon faktan, että korkokengätkin voivat olla mukavat jalassa, kunhan löytää oikean lestin ja itselleen sopivan koron. Ikävä kyllä sen selvittäminen onnistuu vain yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä vie paitsi rahaa myös aikaa. Ja mikä vielä ikävempää, itselleni pätee myös se, että mitä kalliimpi kenkä, sitä miellyttävämpi se on käyttää. Esimerkiksi Palmrothin korko- ja muissa kengissä käytetään minulle sopivaa lestiä. Ne kengät käytän ja kulutankin sitten aivan loppuun asti koko rahan edestä. Eipä silti nuo kauniit virheostoksetkaan käyttämättä jää: on paljon juhlia ja tilanteita, joissa ei ole odotettavissa viiden kilometrin tarpomista, joten nekin istuvat silloin yhden illan verran jalassa ihan siedettävästi.

Välillä tietysti sattuu virhearvioita myös tässä asiassa. Alan pikkuhiljaa oppia, että esimerkiksi baariin ei kannattaisi lähteä huonoissa korkkareissa, koska mikään ei ole sen tylsempää kuin jos ei pääse säryn takia tanssimaan. Näin kävi minulle Halloween-bileiden jatkoilla, kun olin ensin seissyt koko illan asuuni loistavasti sopivilla mustilla stiletoilla ja sitten yritin vielä tanssia samoilla kengillä kuusi tuntia myöhemmin. Turhamaisuudesta saa kärsiä... Ja toivottavasti opin jotain.

Itse unelmoin Minna Parikan korkokengistä. Hän tekee naisellisia korkkareita, joissa on aina jokin hauska yksityiskohta. Tolppakoroista en niinkään välitä, mutta hänen sivustollaan (www.minnaparikka.com) esitellään monenlaisia korkoja. Erikoista on, etten ole ikinä edes vieraillut hänen Bulevardin liikkeessään! Voi toisaalta olla parempikin näin, ettei tule ikäviä houkutuksia.

Ihanaa olisi tietenkin myös edes sovittaa joskus Louboutinin ja Ferragamon korkkareita, puhumattakaan Manolo Blahnikin luomuksista. Näiden kenkien ostamiseen ei tule edes kiusausta, kun ajatus on niin kaukainen. Sitä paitsi niitä kenkiä vartenhan pitäisi hankkia vähintään kassakaappi tai turvalukko!
http://www.christianlouboutin.com (onpas muuten pelottavat nettisivut...)
http://www.ferragamo.com
http://www.manoloblahnik.com (Ihana Sinkkuelämään Carrien lempikenkäsuunnittelija)

Mainitsemassani Kauneus ja Terveys -lehden artikkelissa annettiin myös kymmenen ohjetta korkokenkien käyttöön. Siellä oli mukana muutama niin yllättäväkin neuvo, että kirjoitan nuo kymmenen käskyä tähänkin teidän arvioitaviksi. Olen tummentanut itselleni mieleiset kohdat.

Korkojen 10 käskyä
1. Jalkaterillä on taipumus leventyä ja pidentyä iän myötä. Älä siis pitäydy tietyssä kengänkoossa vain tottumuksen takia.
2. Jo näyttelijä Audrey Hepburn suositteli ostamaan puoli numeroa omaa numeroa suuremmat kengät, koska mukavuus on eleganssin osatekijä. (Suomalaisnaisista jopa 88 prosenttia ostaa numeroa liian pieniä kenkiä!)
3. Iltakengät kannattaa ostaa silloin, kun jalat ovat hieman turvonneet - ei siis koskaan aamulla.
4. Jos kengät eivät tunnu sovitettaessa mukavilta, jätä ne kauppaan. Sisäänajo on myytti.
5. Vältä pitämästä samoja kenkiä jalassa liian kauan yhtäjaksoisesti. Jos mahdollista, vaihda kenkiä päivittäin, jotta ne eivät menetä muotoaan ja jotta jalka ei totu vain yhteen lestiin.
6. Liiku paljain jaloin aina, kun mahdollista.
7. Hiero jalkojasi, kun olet käyttänyt korkoja koko päivän.
8. Tarkkaile äitisi ja isoäitisi jalkoja, sillä taipumus virheasentoihin periytyy.
9. Käy säännöllisesti jalkahoidossa. Kosmetologin tekemä jalkahoito on kauneudenhoitoa, mutta kipeitä jalkoja on syytä hoidattaa joko jalkaterapeutilla tai jalkahoitajalla.
10. Hyväksy jalkasi sellaisena kuin ne ovat.

Kauneus ja terveys, 12/2010, teksti: Heini Lehtosalo 

En itse nyt ihan ensimmäisenä allekirjoita ohjeita 2 ja 3 liian pienten kenkien ostamisesta. Onhan se mahdollista, että kuulun tuohon 12 prosenttiin naisista, jotka eivät osta liian pieniä kenkiä, sillä itselläni on enemmänkin ongelmana vahingossa hankitut liian suuret kengät. Asiaa vaikeuttaa sekin, että kuten monella muullakin, myös minulla jalat ovat himpun verran erikokoiset. Siinä pitää sitten arpoa ostaako vasemmalle vai oikealle jalalle sopivat kengät. :) Pohjalliset ovat pelastaneet monessa tilanteessa.

Sen sijaan kohta neljä kenkien sisäänajosta on minunkin helppo allekirjoittaa. Jopa nahkakengät ovat toisinaan tuottaneet pettymyksen: jos kenkä painaa tai hiertää jostain kohtaa kaupassa, ei se sisäänajolla parane niin paljoa, että lakkaisi kokonaan vaivaamasta. Ikävä kyllä.

Sofi Oksanen kommentoi hyvin marraskuun 2010 Gloriassa kertoessaan pitävänsä kaikesta naisellisesta, glittereistä, korkeista koroista, korseteista ja hörhelöistä:

"Jostakin syystä nitä pidetään turhanpäiväisinä, mutta se, mikä tuo iloa elämään, ei ole turhanpäiväistä."

Nyt on tullut paljon kirjoitusta korkokengistä, mutta tärkeintähän on käyttää kenkiä, joissa itse viihtyy. Ei näissäkään mitään vikaa ole, päinvastoin:

PS. Pikkusisko, saat lainata kenkiäni kuten Halloweenina ehdotit. :)

PPS. Kuvituksena tässä blogikirjoituksessa on käytetty paitsi omistamiani miniatyyrikorkokenkiä myös kuvia, jotka otin ystäväni häistä menneenä viikonloppuna (jalat ja kengät eivät siis ole minun).