tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kesäkuun ajatuksia

Niin se juhannuskin meni! Toivottavasti kaikilla teillä oli mukava keskikesän juhla. Tuntuu, että viikot menevät niin kovaa vauhtia, että on vaikea pysyä mukana. Alkukesäni on tosiaan mennyt muuttopuuhissa laatikoiden keskellä, mutta olen pyrkinyt myös kokeilemaan uusia juttuja kaiken härdellin ohessa.

Tutuksi ovat tulleet niin Kodin1 kuin Ikeakin ja moni moni muu huonekalukauppa. Suuria ostoksia en ole vielä tehnyt, mitä nyt hankkinut vaatekaappiin ulos vedettäviä koreja, joihin on helpompi laittaa vaatteet kuin syviin hyllyihin.

Yhtenä päivänä kun olin viettänyt monta tuntia huonekalukaupoissa alkoi vatsa ilmoittaa tyhjyydestä. Olimme seuralaiseni kanssa autolla liikenteessä Itä-Helsingissä kun muistin monen kehuneen Herttoniemen Treffi Pubin hampurilaisia. Pitihän ne käydä maistelemassa kun sopivasti oltiin seudulla!


Paikka oli oikein viihtyisä ja hampparikin maistui. Syön aika harvoin hampurilaisia, joten en osaa arvioida sitä sen tarkemmin, mutta nälkä sillä lähti ja maukasta oli. Samoin ranskalaiset olivat hyvänmakuisia ja rapeita. Paikka oli lauantai-iltapäivänä hyvinkin suosittu, enkä kyllä ihmettele.

Samaisena iltana ahkeroin vielä valkosuklaisen raparperipiirakan Maku-lehden reseptillä. Oikaisin vähän ja käytin valmistaikinaa. Tuli todella hyvää niinkin! Valkosuklaa sopii raparperin kanssa hyvin yhteen tasapainottaen raparperin kirpeyttä. Sen päivän jälkeen olin kyllä aika poikki. Olisi jäänyt raparperipiirakka tekemättä ellei raparperin varret olisi olleet jo jääkaapissa odottamassa...


Välillä on kiva istua valmiiseen pöytään. Alkukesästä kävin herkuttelemassa Graniittilinnassa siskon ja äidin kanssa. Parsat olivat parhaimmillaan ja niitä minäkin valitsin pääruoaksi. Alkuruoaksi otin kylmäsavustettua lohta uppomunan ja mallasleivän kanssa. Annos oli ihanan raikas!


Jälkkäriksi valitsin Graniittilinnan pavlovan, joka ei ollutkaan kovin pieni annos. Marenkia, marjoja ja vaniljavaahtoa oli riittävästi tyydyttämään makeannälän. Jälkiruoka oli tosi kesäinen.


Graniittilinnan laatu on kyllä hämmästyttävän tasaista. Aina lähden sieltä tyytyväisenä pois. :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kävelyllä Munkkiniemessä

Viimeisellä kävelylenkillä Munkkiniemessä huomasin ensimmäistä kertaa nämä liikennemerkit Tiilimäessä.


Ensin naurahdin. Sitten tajusin kulkevani itsekin puhelin kädessä. Oli helppo ottaa kuva, kun kännykkä oli jo kädessä. :)

Tämän kevään kukkaloisto Munkkiniemessä oli hieno. Samalla kävelyretkellä nappailin kuvia kukkivista puista ja nuuskuttelin huumaavia tuoksuja.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Viikonloppu Turussa

Kävin pääsiäisen tienoilla Turussa. Elettiin niitä viikkoja, kun kevät oli viimein selättänyt talven. Aurinko paistoi ja narsissit koristivat teatterisiltaa. Ilmassa oli raikas kevään tuoksu.

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin koko viikonloppu meni ihan syöpöttelyksi. Turussa vaan on niiiiin monia kivoja kahviloita ja ravintoloita.

Kävin ensimmäistä kertaa Anniskelukahvila Tiirikkalassa jokirannassa Vähätorilla. Olipas kiva ja monipuolinen paikka! Sinne voi mennä kahville, lasillisille, lounaalle, illalliselle tai nappamaan pientä välipalaa.

Vanhan rakennuksen sisustuksessa on yhdistetty hauskalla tavalla vanhaa ja uutta. Rouheat lautaseinät (vai hirsi-?) ja modernit valaisimet sopivat hyvin yhteen. Tiirikkala on saanut nimensä viereisestä kujasta, joka on tunnettu Tiirikkalankatuna 1500-luvulta asti. Kaikkialla läsnä oleva historia on Turussa ihan parasta!


Ensimmäistä kertaa kävin myös Ludussa, josta tuli samantien suosikkiravintolani Turussa. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä harmittelin etten tälläkään vierailulla päässyt Kaskis-ravintolaan. Ludu oli siis varavaihtoehto, joka ei olisi voinut olla parempi.

Tulin illalliselle Turun seudulla asuvan ystäväni M:n kanssa ja valitsimme viiden ruokalajin maistelumenun. En enää muista mitä kaikkea söimme, mutta annokset olivat hyviä ja yllätyksellisiä makunautintoja. Rapeaa ja pehmeää, makeaa ja kirpeää, sopivalla kombinaatiolla. Ravintolasalikin oli viihtyisä, moderni mutta kotoisa.




Kävin samalla reissulla Turun kaupunginteatterissa Logomossa katsomassa Neljäntienristeyksen. Näytelmä oli kirjoitettu Tommi Kinnusen saman nimisen loistavan romaanin pohjalta. Vaikutuin viime vuonna ajatuksia herättävästä romaanista, siksi halusin ehdottomasti nähdä myös näytelmän. Todellinen harmi, että näytelmää ei esitetä enää, sillä se oli niin hyvä, että olisin saattanut mennä katsomaan sen uudestaan!

En säästynyt kyyneliltä katsomossa, sillä traaginen tarina tuli todella iholle. Satuin vielä istumaan katsomon etuosassa, josta näki näyttelijöiden pienimmätkin eleet. En ihan lämmennyt ohjaajan tavalle ilmaista voimakkaita tunteita agressiivisella liioittelulla, mutta muuten näytelmä oli enemmän kuin osasin odottaa.  

Romaanin tapahtuvat sijoittuvat monelle vuosikymmenelle, ja odotin jännityksellä miten sellainen tarina sovitetaan näyttämölle. Kaiken lisäksi näyttämöä ympäröi molemmista suunnista katsomot jättäen näyttämön suorakaiteen muotoiseksi kaistaleeksi keskelle. Haastavat puitteet, sanoisin! Oli kekseliäs idea esittää näyttämöllä samaan aikaan lomittain tapahtumia eri vuosikymmeniltä. Se korosti tapahtumien ketjua sekä syitä ja seurauksia eri tavalla kuin romaanin etenemistapa (romaanissa yksi henkilö kertoi kerrallaan omasta näkökulmastaan tapahtumien kulusta oman elämänsä ajalta). Näyttelijät tekivät upeita suorituksia ja tarina avautui eri tavalla kuin kirjassa.


Keväinen Turku näytti kauneimmat puolensa ja vietin ihanan viikonlopun!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tutkimusretkellä ja vähän Alppiruusupuistossakin

Muutto on onnellisesti takana! Tavarat etsivät vielä paikkojaan, mutta suurin työ on tehty. Huh!

Jääkaapin ammottaessa tyhjyyttä oli pakko lähteä etsimään ruokakauppaa. Päätin käydä samalla kiertämässä Alppiruusupuiston, joka oli kuulemani mukaan viime viikolla parhaimmassa loistossaan. Sen jälkeen sateet ovat hieman vähentäneet kukintoja, mutta siellä riittää edelleen ihasteltavaa.


Moni muu oli ilmeisesti samaa mieltä, sillä puistossa oli käymässä sunnuntai-iltapäivänä suuri joukko ihmisiä. Lähikadut olivat täynnä pysäköityjä autoja ja sisäänkäynnillä oli jopa ruuhkaa. Puisto on kuitenkin sillä tavalla laaja, että suuresta ihmismäärästä ei ollut haittaa syvemmällä puistossa.


Kävin puistossa myös viime vuonna ja oikean ajoituksen kanssa saa kyllä olla tarkkana. Alppiruusupensaat kukkivat hiukan eri tahtiin, mutta paras loisto on vain muutaman viikon pituinen. Se ajoittuu juuri tähän touko-kesäkuun vaihteeseen.

Upeinta ja hämmentävintä puistossa on puumaisen korkeiksi kasvaneet alppiruusut, jotka tavoittelevat taivasta korkealla ihmisten päiden yläpuolella. Aurinko paistaa ympäröivien mäntyjen oksien raoista ja pensaistot jatkuvat silmänkantamattomiin.


Alppiruususta on tullut minulle Helsingin symboli. Olen tutustunut niihin vasta tänne muutettuani, sillä Turussa en juurikaan törmännyt niihin.


Alppiruusupuiston jälkeen suunnistin etsimään sitä ruokakauppaa, joka löytyi lopulta Huopalahden rautatieaseman lähettyviltä.