keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Makea kesäherkku

Minulla oli muutamia ystäviä kylässä viikko sitten ja tarjoiluja suunnitellessani jouduin hetken aikaa pohtimaan minkä jälkiruoan meille kehittäisin. Jälkkärin piti nimittäin olla helppo ja nopea tehdä, sillä olin päivän töissä ja edellisen päivän muissa kiireissä. Reseptikokoelmastani löysin tähän tarkoitukseen sopivan reseptin: tarjoilin vierailleni jälkiruoaksi Valion ohjeella tehtyä marenkikakkua.


Ostin marenkilevyt valmiina läheisestä K-kaupasta ja näillä täytteillä kakusta tuli todella herkullinen. Tuoreita kotimaisia vadelmia ei vielä ollut saatavilla, joten käytin pakastettuja vadelmia. Kun ne käytti hieman kohmeisina, ne eivät olleet vielä ehtineet lössähtää ja vettyä.

Marenkikakku

2 marenkilevyä
täyte:
2 dl kuohukermaa
200 g Valio Viola-mangotuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 banaani
puolikkaan limen mehu
3 dl tuoreita vadelmia
koristeluun mintun lehtiä

Vaahdota kerma kevyeksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi vatkaimella. Mausta sokereilla. Viipaloi banaani ja purista päälle limen mehua, jotta viipaleet eivät tummu. Lusikoi marenkipohjalle puolet tuorejuustoseoksesta. Ripottele päälle banaaniviipaleet ja puolet vadelmista. Nosta toinen marenkilevy päälle. Lusikoi pinnalle loppu tuorejuustoseos. Koristele vadelmilla ja mintunlehdillä.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Taste of Helsinki

Tänään alkoi Taste of Helsinki -tapahtuma Kansalaistorin puistossa. Olin jo heittänyt toivoni siitä, että jonain vuonna saisin aikaiseksi osallistua tähän ruokatapahtumaan (ihan oikeasti en uskonut, että ikinä menisin sinne, vaikka ajatus kovasti kiinnostikin). Tänään sain kuitenkin yllättäen tilaisuuden osallistua ja kun auringon paistekin hemmotteli ulkoilijoita, oli hetki mitä sopivin!

Taste of Helsinki on siis ruokatapahtuma, jossa pienellä alueella on kymmenkunta ravintolaa, viisi näytteilleasettajaa ja viisi viini- ja juomapistettä. Sisään tultaessa ostetaan markkoja, joilla voi lunastaa ruoka-annoksia eri ravintoloista ja muista kohteista.

Omaksi suosikikseni nousi turkulainen Kaskis-ravintola, jonka menusta ostin sekä alku- että pääruoan. Annokset ovat suhteellisen pieniä ja ajatus onkin, että maistellaan useita annoksia. Kaskisen alkuruokana oli sokerisuolattua lohta, savulohimoussea, saaristolaisleipää ja tilli-piimäkastiketta. Enpä olisi uskonut, että tilli-piimäkastike voi olla niin hyvää, että tekee mieli nuolla lautanen.


Pääruoista mainitsemisen arvoinen oli niin ikään Kaskisen ylikypsä possunkylki barbequekastikkeella ja varhaisperunoilla. Törkeän hyvää!


Jälkkäriksi otin Sinnen tuulihatun vadelmasorbetilla. Muiden kojujen jälkiruoat eivät oikein sytyttäneet, mutta onneksi Petris Chocolate Roomilla oli piste näytteilleasettajien teltassa: heillä oli toistaan herkullisempia herkkukuppeja tarjolla. Sieltä valitsin kesäisen mansikkaleivoksen.


Taste of Helsinki oli hauska kokemus ja päivällä ei tarvinnut jonotellakaan liikaa myyntipisteille. Tyyristä tuo syöminen vähän tuppaa olemaan, mutta konsepti on ihan mielenkiintoinen. On hauska päästä valitsemaan pieniä annoksia useista eri ravintoloista!

Vinkki viikonlopuksi: Etelä-Haagan alppiruusupuisto on täydessä kukassa!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kaksi päivää Dublinissa

Palattuamme Dubliniin majoituimme O'Neillsin pubin yhteydessä olevaan hotelliin. Sijainniltaan ja tunnelmaltaan se oli nappilöytö ja alakerrassa oleva pubikin oli tosi viihtyisä. Pubin sisustus on peräisin 120 vuoden takaa, joten siellä pääsi aitoon irlantilaispubitunnelmaan. Söimme pubissa muutaman kerran ja paikka vaikutti olevan paikallistenkin suosiossa.

Myös huoneet olivat upeasti sisustettuja ja siistejä. Kaikki olisikin ollut ruusuilla tanssimista, jos vaan suihkusta ei olisi tullut niin laiskasti kuumaa vettä, vilkkaan kadun melu ei olisi kantanut ohuiden ikkunoiden läpi ja huoneessa ei olisi ollut lähes jäätävän kylmä (siivooja avasi ikkunat joka päivä!)...

Näistä pienistä epäkohdista huolimatta uskaltaudun silti suosittelemaan hyvän hintalaatusuhteen hotellia, sillä Lontoon ja Edinburghin kokemusteni mukaan tällaista nyt vaan on suurissa saarivaltioiden kaupungeissa. Take it or leave it.

 
Yövyin kulmahuoneessa.

Päänähtävyys Dublinissa taitavat olla pubit, joita on pitkin kaupunkia. Erityisesti Temple Barin alueella on paljon pubeja, jotka heräävät eloon illan tullen. Monissa pubeissa on livemusiikkia ja kaamea tungos.


En juurikaan pidä oluesta, mutta ilokseni Guinness maistui suuhuni ihan siedettävältä. Guinness-tuoppeja tuli siis siemailtua kolmeenkin otteeseen (en kyllä juonut yhtään loppuun asti - ne ovat aika isoja). Pubien jälkeen mielestäni tärkein nähtävyys Dublinissa on Guinness-museo. Kyseessä ei ole mikään kuiva ja tylsä näyttely vaan todella nykyaikainen interaktiivinen kokonaisuus monessa kerroksessa. Näyttelyssä käydään läpi oluen valmistuksen niksit, Guinnessin historia ja nähtävillä on hauskoja vanhoja Guinness-mainoksia.


Lipun hintaan kuuluu yksi Guinness-tuoppi, jonka voi nautiskella näköalabaarissa Dublinin kattojen yllä. Näköala on mahtava (ja tungos myös). Tämä on todella suosittu nähtävyys Dublinissa.


Koska olimme iltapäiväteen keksijöiden naapurimaassa, googlailin etukäteen olisiko Dublinissa tarjolla iltapäiväteetä. Löytyihän sitä useammastakin paikasta. Saimme varattua itsellemme pöydän viiden tähden hotelliin Shelbourneen. Prinsessa Gracen inspiroima kattaus oli jotain ennen kokematonta. Menua voitte vilkuilla täällä.

Alkuun tarjoiltiin neljä erilaista suolaista palaa: lohi-, vuohenjuustomousse-, kinkku- ja kananmunaleipä. Nyt harmittaa, etten kehdannut ottaa niistä kuvia, sillä sanat eivät riitä kertomaan niiden makuja. Alkupalat olivat ehdottomasti iltapäiväteen paras anti.

Skonssit tarjoillaan Irlannissa kerman/voin ja mansikkahillon kera, ja niitä sisältyi myös iltapäiväteetarjoiluun. Jälkiruoaksi oli neljä (4!) leivosta, jotka olivat ulkonäöltään ylellisiä. Esimerkiksi suklaaleivos oli tehty muistuttamaan Grace Kellyn Hermès'n käsilaukkua!

Jälkkärit eivät olleet kuitenkaan mielestäni yhtä hyviä kuin niiden herkullinen ulkonäkö. Maistoin toki kaikkia, mutta mitään en tainnut syödä loppuun. Huomasin, että jotkut asiakkaat ottivat loput mukaan pienissä söpöissä rasioissa.

Tarjoilijoita oli suurin piirtein yksi per pöytä ja heillä oli siitä huolimatta jatkuvasti kova kiire. Teetä kaadettiin ahkerasti lisää ja se oli täydellisesti haudutettua. Salissa oli flyygeli ja kuulimme leppoisaa musiikkia läpi kattauksen. Varsinainen kokemus!

Kirjat ja kirjastot ovat minulle kovasti mieleen, joten halusin Dublinissa nähdä Kells'n kirjan, tuon 800-luvulla kelttimunkkien valmistaman taidonnäytteen. Sitä säilytetään Trinityn yliopistolla ja näyttelyn yhteydessä pääsee myös ihailemaan vanhaa kirjastosalia, joka on 65 metriä pitkä ja täynnä yliopiston kirjaston vanhimpia kirjoja. Se oli uskomaton paikka! En olisi yllättynyt, jos Hermione, Harry Potter ja Ron olisivat ilmestyneet kulman takaa.


Dublinissa piti tietysti nähdä myös Molly Malonen patsas, josta on mystisesti tullut yksi Dublinin suosituimpia nähtävyyksiä. Kirjoitan 'mystisesti', sillä patsaassa ei sinänsä ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on tehty vuonna 1988 eli se ei ole edes kovin vanha. Se kuvaa laulua, jossa lauletaan Molly Malone -nimisestä tytöstä, joka myy simpukoita. Tuosta laulusta on tullut epävirallisesti Dublinin tunnuslaulu ja sitä myöten patsaasta valtavan suosittu.

Näiden nähtävyyksien lisäksi kolusimme Grafton streetin kauppoja ja vierailimme mielenkiintoisessa pikkuisessa kotimuseossa nimeltä Numero 29 (nimi viittaa talon numeroon).

Luulen, että Dublinin pääpaikat ja -nähtävyydet tuli kierrettyä!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kallion sisällä ja luostarissa Irlannissa

Irlannin länsirannikolla autoillessamme kävimme Aillween tippukiviluolassa, joka sijaitsee Burrenin maakunnassa. Siellä maalaismaisemat olivat erityisen hienoja, joten näköalat tippikiviluolan suuaukolta olivat mahtavat. 


Tippukiviluola itsessään oli hieno nähtävyys ja opastettu kierros sisälsi paljon mielenkiintoista tietoa. Luolasta on esimerkiksi löydetty karhun jäänteet, vaikka karhu on kuollut Irlannista sukupuuttoon jo aikoja sitten. Luolasto on siis todella vanha. Silti sitä alettiin todenteolla tutkia vasta 70-luvulla, jolloin hoksattiin, että luolasto jatkuu kilometrikaupalla maan alla. Kuvat luolasta eivät onnistuneet kovin hyvin, koska siellä on, yllätys yllätys, pimeää.

Tällaista aitaa oli tienvarret täynnä.

Kun ajoimme takaisin Dubliniin, pysähdyimme matkalla Clonmacnoisen raunioituneella luostarialueella. Shannon-joen varrella sijaitsevassa Clonmacnoisessa on ollut toimintaa 500-luvulta lähtien, mutta tänä päivänä jäljellä on enää kirkkojen raunioita sekä upeita hautakiviä.




Alueen yhteyteen on rakennettu näyttelykeskus, jonka suojiin osa hienoista muistokivistä on siirretty, pois luonnonvoimien armoilta. Uskomattoman yksityiskohtaiset ristikivet ovat aikansa taidonnäyte.

Luostarialue oli hieno, mutta meille pieni pettymys. Jos sattuu ajamaan Galwaystä Dubliniin ja aikaa riittää, poikkeaminen Clonmacnoisessa voi olla ihan hauska välietappi. Erityisesti sitä varten ei kannata lähteä tuolle suunnalle ellei ole erityisen kiinnostunut kristinuskon historiasta Irlannissa. Moottoritieltä poikkeaminen on kuitenkin aina elämyksekästä, sillä pienemmät tiet ovat paljon idyllisempiä ja maisemiltaan rikkaampia.

Etsiessämme tietä takaisin motarille, pysähdyimme välipalalle suloiseen teehuoneeseen Magheramoren kylässä. Söimme siellä todella herkulliset toastit.


Vaikka tee Irlannissa on yhtä vahvaa (ja melkein yhtä pahaa) kuin Englannissa, näin kauniisti tarjoiltuna sekään ei haittaa.