torstai 19. heinäkuuta 2012

Ol niingon gotonas!

Kävin viime viikolla Livet Salt -blogin Heidin vieraana Raumalla. Ihana kaupunki!

Kyltti Heidin keittiön ovenkarmissa

Leikin oikein kunnon turistia ja annoin Heidille hyvän syyn kokeilla kanssani Rauman Kake-kaupunkijuna-ajelua. Istahdimme kyytiin ja opas alkoi kertoa mielenkiintoisia faktoja Raumasta. Ajelu kesti 50 minuuttia ja turistille ajelu ainakin oli mielenkiintoinen. Heidin mukaan myös paljasjalkaiselle raumalaiselle ajelu oli viihdyttävä. Hauskinta oli, kun Heidi pääsi oikaisemaan oppaan tietoja. :)

Olen elämäni aikana vieraillut Raumalla useita kertoja muun muassa lasten kesäleirillä, Raumanmeren juhannuksessa ja nyt aikuisena Heidin luona. Vierailujen välillä on ollut aina vuosi tai pari ja yleensä aina mukana on ollut joku joka tunsi Rauman ja jonka perässä kulkea. Siksi en ikinä ole oikein hahmottanut kaupunkia. Kaupunkijuna-ajelu auttoi tähän. Nyt tiedän missä suunnassa on meri ja missä kaupunki.

Pyörimme useamman tunnin Rauman kauniissa vanhassa kaupungissa, joka minusta on Rauman sydän.


Kävimme syömässä Kahvila Sopissa, joka oli kaikkien Heidin kehujen arvoinen. Söimme niin hyvät salaatit, että kysyin tarjoilijalta jälkeenpäin salaattikastikkeen ohjeen. Se oli yksinkertainen: oliiviöljyä, omenaviinietikkaa sekä seljankukkasiirappia. Ostin kahvilan puodista pullon omenaviinietikkaa ja kokeilin kotona karpalosiirapilla. Toimii! Kastikkeella on herkullisen raikas maku. Toinen hyvä resepti, jonka tällä reissulla opin ja tällä viikolla kotona kokeilin, oli Heidin tekemä kesäjuoma: ananasmurskaa ja hiilihapollista vettä sekoitetaan keskenään ja voilá - herkullinen hellejuoma! Kotona kokeilin vastaavaa maustamattomalla vichyllä, mutta omaan makuuni sopii paremmin makeutettu ja maustettu hiilihappovesi.

Kahvila Sopissa söimme myös annokset italialaista jäätelöä. Kuulin, että kahvilan omistaja valmistaa sitä itse. Hyvää oli!

Metkat lamput!

Raikasta!

Vanha Rauma on täynnä mitä ihanempia kauppoja. Yhden kaupan haluan mainita tässä, Ruokapuoti Lumon. Lumo tarjoaa mahdollisimma puhtaasti ja lisäaineettomasti tuotettua luomu-, lähi- ja pientilatuotteita sesonkien mukaan. Kauppa oli sisustettu hauskasti ja tuotevalikoima oli uskomattoman laaja.



Kahvilla kävimme kahvila Salissa aivan vanhankaupungin torin laidalla. Vanha rakennus oli remontoitu ja sisustettu elegantisti harmaan ja valkoisen eri sävyillä. Tarjolla oli haudutettua teetä (aina plussaa!) sekä kookkaita ja herkullisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Suosittelen!


Rauman reissuni sattui sopivalle päivälle, sillä vanhankaupungin torilla on tiistaisin ja torstaisin iltatori klo 17-20. Paikalla oli viime viikolla paitsi kirpputorimyyjiä myös erilaisia itse tehtyjen tuotteiden myyjiä. Erityismaininnan arvoisia olivat betonista tehdyt puutarhaesineet kuten kukkaruukut sekä nämä suloiset lastenvaatteet.


Kiitos Heidille jälleen ihanasta Rauma-visiitistä!

Mökkeilyn iloja

Kävin tässä taannoin mökkeilemässä Itä-Suomessa ystäväni A:n kanssa. Sulkava osoittautui kodikkaaksi kaupungiksi Saimaan sylissä.


Kävimme kahvilla Kahvila Alinassa, jossa söin ehkä elämäni parhaimman muffinin (ja todennäköisesti myös edullisimman: tee, lohileipä ja muffini maksoivat kuusi euroa). Suklaamuffini oli juuri täydellisen kostea ja kuohkea olematta kuitenkaan vetinen. Makukin oli täydellisen vivahteikas eikä ollenkaan tylsä kuten joidenkin syömieni muffinien. Harmi, ettei Sulkavalle ole useammin asiaa...


Saimaan seutu on kaunista ja Itä-Suomi tuntuu minulle kotoisalta siellä vietettyjen lapsuuden kesälomien takia. Männiköt, koivikot, joet ja järvet ovat minulle sitä syvintä Suomea.








Illalliseksi mökillä grillasimme lihaa ja kasvisvartaita. Jälkiruuasta tuli niin herkullista, että täytyy oikein mainostaa, että kannattaa sivellä tuoreen ananksen pintaan balsamicosiirappia, paistaa grillissä ja syödä Valion vaniljarahkan kanssa. Parasta!







Auringon laskettua oli aika sytyttää hiukan valoja. Takan tuli ja kynttilät valaisivat kauniisti.



Täydellistä.

Paitsi kun yrität tappaa korvan juuressa inisevää hyttystä pimeässä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Uusia paikkoja

Kävimme tänään Piikkipaatsaman kanssa Liuskaluodolla Skifferissä pitsoilla. Luodolle mennään yhteysaluksella, joka lähtee Kaivopuistosta Cafe Carusellin itäiseltä puolelta, n. 150 metrin päästä. Sää oli tuulinen ja viileä, mutta pilvet huomasimme vasta, kun vene oli jo irtaantunut laiturista. Skiffer on auki säävarauksella, mutta olimme tarkistaneet, että tänään se oli kyllä auki. Silti pilvet olivat pelottavan tummia. Meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä yhtään pisaraa ei satanut ja musta pilvi hälveni lopulta.

Skiffer oli sisustettu hauskasti, tietysti merihenkisesti. (Jos sisätiloja sisustetaan, niin eikö ulkotiloja pitäisi ulkoistaa?) Penkit ja pöydät olivat tyyliltään vanhoja puulaatikoita ja ne toimivat yllättävän hyvin.



En ole pitsojen suuri ystävä, mutta muutaman kerran vuodessa pizza maistuu. Nämä pizzat olivat herkullisia! Itse tilasin pizzan homejuustolla, tuoreella ananaksella ja kinkulla. Piikkipaatsaman pizzassa oli täytteenä vuohenjuustoa, rucolaa ja mansikoita.



Sateen varalta meillä oli myös B-suunnitelma, Fleuriste-kahvila Punavuoressa. Emme joutuneet turvautumaan siihen lounaan osalta, mutta päätimme mennä Fleuristeen jälkkärille, sillä kahvila on ollut molempien "täällä on käytävä"-listalla. Kahvilalla oli hyvä tee-menu, jota arvostin kovasti. Valitsin itselleni maustettua valkoista teetä ja vadelma-macaronen.


Kiinnitin huomiota kauniisiin astioihin. Selailimme ikkunalaudalla ollutta esitettä, josta selvisi, että astiaston valmistanut Elinno Design on itse asiassa suomalainen yritys. Samalla muistin, että myös Vehmaan kartanon teehuoneella käytettiin Elinno Designin astioita - sielläkin kiinnitin huomiota niiden kauniiseen kuviointiin (kirjoitin Vehmaan teehuoneesta täällä). Näissä astioissa on jotain lumoavaa! Teen juontiin laakeat ohutta posliinia olevat kupit sopivat täydellisesti.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kesäjälkiruoka

Tein tänään vierailleni minttusuklaarahkaa mansikoiden kanssa. Kokeilin Valion reseptiä ensimmäistä kertaa ja siitä tuli aika herkullista.


Minttusuklaarahka

2,5 dl Valio vaahtoutuvaa suklaakermaa
200 g Valio maustettua vaniljarahkaa
1 dl Marianne crush -rouhetta
2 rkl sokeria
3-5 dl mansikoita tai vadelmia

Vatkaa suklaakerma vaahdoksi. Yhdistä kermavaahtoon rahka, marianne-rouhe ja sokeri. Jaa marjoja ja minttusuklaarahkaa annoslaseihin ja koristele. Tarjoa kylmänä.

Aurinkoa Naantalissa

Turussa käydessäni piipahdin myös Naantalissa, sillä siellä pitää edelleen toimipaikkaansa lempikampaajani Jenny (Parturikampaamo Aito). Tällä kertaa jäi hetki aikaa ennen bussin lähtöä, joten pyörähdin Naantalin vanhassa kaupungissa. Jäin ihmettelemään miksi ihmeessä en ole aikaisemmin tajunnut kuin idyllinen kaupunki Naantali on. Päätin, että ensi kesänä kaupunkiin on ehdottomasti tehtävä kunnon reissu.

Söpöjä kujia

Kauniita yksityiskohtia
 
Koristeellisia ikkunoita

 Vinoja taloja

Ehdin pistäytyä kahvilla kahvilahotelli Pusassa.
Kahvila oli söpö ja mustikkapiirakka herkullista.














Onko teillä kertoa hyviä Naantali-vinkkejä?

Hengen ja ruumin ravintoa

Vietin tämän kesän Turunreissullani kokonaisen tunnin Turun tuomiokirkossa. Olen vuosien kuluessa käynyt siellä monta kertaa muun muassa laulamassa kauneimpia joululauluja. (Kerran pistäydyimme sisään uudenvuoden yönä L:n kanssa matkallamme keskustaan. Ikimuistoinen kokemus!) Nyt olin päättänyt kerrankin oikeasti tutustua tähän kirkkoon, jonka tarina alkoi jo yli 700-vuotta sitten.

Tuomiokirkon museossa oli havainnollistettu miten kirkko on kasvanut ja muuttunut vuosisatojen kuluessa. Kirkko on myös palanut useita kertoja (kuten kaikki Turussa jokea lukuunottamatta). Vanhaa esineistöä on kuitenkin säilynyt ja museossa oli näytteillä esimerkiksi satoja vuosia vanhoja pappien kaapuja (sori, en muista millä termillä niitä oikeasti kutsutaan).


Tuomiokirkko on valtavan kokoinen ja sivukappeleita on useita. Kiinnitin huomiota moniin kauniisiin yksityiskohtiin. Kirkko on Turun tuomiokirkkoseurakunnan ahkerassa käytössä, mikä tuo omat haasteensa arvokkaan rakennuksen suojelemiselle.




Kaikista mielenkiintoisista yksityiskohdista huolimatta minua olisi eniten kiinnostanut ne paikat, jonne ei ollut pääsyä. Ihmisluonto. Kirkon torni olisi hieno paikka käydä, mutta sinne ei päästetä vierailijoita. Kirkon kellaria käytettiin hautapaikkana 1700-luvulle asti ja yksi lattian ovista oli ärsyttävän houkuttelevasti raollaan. Kalterit kuitenkin estivät tarkemman kurkistelun.


Samana päivänä oli hankittava myös ruumiin ravintoa, joten kävimme H:n kanssa testaamassa Stefan's Steakhousen, joka on avattu entisen Hermannin paikalle jokirantaan Myllysillan lähelle. Paikka oli oikein tyylikäs, mutta nimi oli mielestämme harjaanjohtava: meille nimi steakhouse tuo mieleen mättöpaikan, mitä tämä ei missään nimessä ollut. Ravintolan omistaja (Amerikan Top Chef -kilpailun finalisti Stefan Richter) on amerikkalainen, joten päättelimme, että steakhouset ovat jenkeissä varmasti hienostuneempia kuin yleensä Suomessa. Tämä ainakin oli.


Annoksissa oli kiinnitetty huomiota ulkonäköön ja asetteluun. Kaikki syömämme oli oikein hyvää. Tässä muutamia kuvia annoksistamme.

Härkäcarbaccio rucolasalaatilla

Raparperi-omenapaistos vanijajäätelöllä

Kookospannacotta ananascarbacciolla

Eräs ystäväni varoitti, että vaikka ravintola on muuten oikein miellyttävä, heidän visiitillään siellä oli häiritsevän meluista. Meidän ruokaillessa meteliä ei ollut, mutta emme olleet liikkeellä ruuhka-aikaan. Ravintolasali on kuitenkin niin tilava, että täynnä ollessaan meteliä varmasti syntyy.

Vielä ennen Turunreissuni päättymistä kävin hakemassa ruokakaupasta Tannisen leipomon skoonelaisia, n. 10 cm levyisiä pehmeitä kaurakeksejä, joiden välissä on kermatäyte. Niitä ei ole toistaiseksi löytynyt Helsingistä.

Skoonelainen

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Tuusulan rantatiellä

Oletteko käyneet Tuusulan rantatiellä? Siellä sijaitsi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ympärillä Suomen suomenkielisen taide-elämän keskus. Veijon Meren Tuusulan rantatiestä kertovan kirjan (Otava 1981) mukaan Helsinki oli siihen aikaan niin ruotsinkielinen ja "venäläinen" kaupunki, ettei suomenkielinen sivistyneistö viihtynyt siellä. Tuusula oli kätevästi lähellä Helsinkiä ja sieltä oli hyvät ratayhteydet Helsinkiin (junamatka kesti siihen aikaan tunnin).

Kiersin rantatien kuuluisia kohteita ystäväni K:n kanssa eräänä sunnuntaina tänä kesänä. Päivä oli lämmin ja kesäinen, ja kiertoretkemme oli loistava sunnuntaipäivän piristys. Kuvittelin, että moni muukin kesälomalainen olisi ollut samoissa aatoksissa, mutta rantatien museoissa ei ollutkaan tungosta. Se oli meidän kannaltamme pelkästään mukavaa. Ehdimme vierailla useassa kohteessa:

Aleksis Kiven kuolinmökki
Aleksis Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet Syvälahden torpassa veljensä Albertin perheen hoivissa. Kivi luovutettiin Albertin hoitoon Lapinlahden mielisairaalasta vuonna 1872. Mökki koostui kahdesta huoneesta ja ullakosta ja siellä asui kuusi henkinen perhe sekä sen vuoden ajan myös Aleksis. Seitsemän veljestä -teos sai ikävä kyllä arvostusta vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.



Erkkola
Juho Heikki Erkko oli runoilija ja rakastettu suomenkielinen lyyrikko, joka rakensi Erkkolan kiireellä kihlattuaan varten vuonna 1901. Tyttö kuitenkin purki kihlauksen, kun talo oli valmis. Erkko jäi asumaan taloonsa ja asui siellä kuolemaansa asti. Nykyään talossa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia. Tällä hetkellä tilassa on Marc Chagallin taidenäyttely.


Halosenniemi
Halosenniemi oli monella tapaa vaikuttavin kohde, jossa vierailimme. Taidemaalari Pekka Halonen rakensi sen talkootyönä vuonna 1901 kauniille rantatontille kallion päälle. Jo itse rakennus oli vaikuttava suurine ikkunoineen ja avarine huoneineen. Talo oli kaunis. Halosenniemessä on tänä kesänä taidenäyttely Ihana Italia, jossa esitellään Halosen sekä hänen taiteilijatovereidensa Italia-maalauksia 1900-luvun alusta. Monet suomalaiset taiteilijat tekivät silloin opintomatkoja Italiaan. Näyttelyn teokset olivat mielenkiintoisia ja oli hauska tunnistaa tuttuja paikkoja ja maisemia.





Tilalla on suuri puutarha, jossa jo Halosten aikaan kasvoi paljon hyötykasveja kuten tomaatteja, mansikoita, kukkakaalia, punajuurta ja porkkanoita. Lukuisat marjapensaat ja hedelmäpuut kasvoivat myös tilalla. Maija Halonen hoiti puutarhaa energisesti ja hoiti myös mehiläisiä. Halosenniemi oli varsin omavarainen. Puutarha oli kaunis ja edelleen hyvin hoidettu. Kiertelimme siellä pitkän tovin. 


Ainola
Aino ja Jean Sibeliuksen taiteilijakoti Ainola on Lars Sonckin suunnittelema. Ehdimme käydä siellä vain pikaisesti ennen sulkemisaikaa. Koti on säilytetty siinä asussa, jossa se oli 1950-luvun alussa. Pariskunta on haudattu heidän toivomuksensa mukaisesti puutarhaan aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan, joka oli heille rakas. Ihmettelimme K:n kanssa, miksi taloa ei ollut rakennettu järven rannalle. Veijo Meren kirjasta selvisi jälkeenpäin, että Sibelius pelkäsi kostean rannan tulehduttavan herkän kurkunsa ja tulehduksen vaikuttavan säveltäjän tärkeimpään aistiin, kuuloon. Sibelius oli myös velkaantunut tuohon aikaan, joten voi olla, että varaa rantatonttiin ei ollut.

Ahola
Ahola oli kirjailija Juhani Ahon (syntyjään Johannes Brofeldt) ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin koti vuodesta 1897 lähtien. He olivat ensimmäisiä taiteilijakeskittymän taiteilija-asukkaita ja asuivat vuokrahuvilassa 14 vuotta. Tuusulan vuosina Ahon maine oli korkeimmillaan. Talossa on todennäköisesti heidän jälkeensä asunut kymmeniä muita ihmisiä, joten kohde ei ole kodinomainen museo vaan enemmänkin koottu näyttely pariskunnan elämästä.

Ahola

Jos suunnittelee tutustumista Tuusulan rantatien kohteisiin ja pitää sisustuskaupoista, kannattaa etukäteen tarkistaa Memories - Marin putiikin aukioloajat täältä. Putiikki vaikutti ulkoapäin vierailun arvoiselta, mutta oli kiinni, kun me satuimme paikalle.

Nähtävää Tuusulan rantatiellä riittäisi useammaksi päiväksi. Mekin ehdimme vierailla vain osassa kiinnostavista kohteista. Ensi kerralla sitten uudet kohteet!