sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hirrrveä Halloween!

Pääsinpäs järjestämään piristystä omaani ja ystävieni syksyihin lauantaisilla Halloween-juhlillani!

Paitsi että itse juhlat olivat menestys ja riemullinen tapahtuma, nautin myös kovasti juhlien järjestelyistä. Käytin paljon aikaa juhlatilan sisustuksen suunnitteluun sekä hankin osan rekvisiitasta uutena ja osan askartelin itse.

Järjestin juhlat kerrostalomme kellarikerroksessa olevassa kerhohuonessa ja vieraat ohjattiin tulemaan paikalle pitkiä aavemaisia käytäviä pitkin. Käytävien seinille oli kiinnitetty 26 lepakkoa, joita seuraamalla löysi perille. Muutamalla vieraalla meinasi loppua usko kesken, mutta kukaan ei tainnut eksyä loputtomille käytäville... Lepakot leikkasin ihan tavallisesta mustasta pahvista netistä löytämäni kaavan avulla. Ne erottuivat hyvin valkoisesta seinästä.

Näiden juhlien suunnittelu alkoi jo viime vuoden Halloweenin jälkeen, kun päätin seuraavana vuonna järjestää isot Halloween-pirskeet. Ajatus lähti varmaankin siitä, etten ole itse ikinä ollut sellaisissa oikeissa Halloween-juhlissa, joissa ihmiset olisivat pukeutuneet karmiviin Halloween-asuihin. Näissä juhlissa pukeutuminen oli pakollista ja moni olikin panostanut asuunsa oikein kunnolla. Onnekseni omaan paljon ystäviä, jotka lähtivät mielellään leikkiin mukaan! Itse esitin spider ladyä, mutta mukana oli jos jonkinsortin noitaa, pirua, pimeyden valtiatarta, poison ivya, draculaa ja cleopatraa. Yhteensä meitä oli 19. Hirvittävät rooliasut toimivat jo itsessään rekvisiittana ja tunnelman luojana!

Oheinen kuva eteisestä on otettu salamalla eli kauhujen kammiossa ei oikeasti ollut näin valoisaa. Väreinä sisustuksessa oli käytetty mustaa ja oranssia. Oviaukossa roikkui vanha rikkinäinen kangas ja sopiviin paikkoihin oli aseteltu hämähäkinseittiä (ei oikeaa kuitenkaan). Suurin osa valkoisista seinistä oli peitelty jätesäkeillä ja tässä projektissa olikin melkoinen teippaaminen! Apuna juhlien järjestelyissä ja jälkien siivoamisessa minulla oli muutama ystävä ja siskoni - heidän työpanoksensa oli korvaamaton, sillä esimerkiksi jätesäkkejä en kyllä olisi yksin saanut ripustettua. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen!

Pientä suolaista ja makeaa purtavaa oli katettu tupapöydälle, jota vartioivat seinältä kolme pääkalloa. Niistä huolimatta lohi-, feta-, tomaatti- ja briejuustoleivät tekivät kauppansa. Tarjolla oli myös dippivihanneksia, sipsejä, suklaisia silmämunia, popcornia (hiiren aivoja) ja voitaikinasta + paprikasta muotoiltuja sormia.


Tästä luurangosta tuli mainion näköinen. Tulostin tämän kaavat niin ikään internetistä ja leikkasin ne valkoiselta paperilta. Sen jälkeen teippasin ne järjestykseen mustalle jätesäkille, joilla oli muutenkin päällystetty kaikki seinät.

Isoja hämähäkkejä sekä muita pienempiä sekalaisia ötököitä oli ripoteltu ympäriinsä yllättäviin ja vähän ilmeisempiinkin paikkoihin. Vessassa oli puolestaan kaksi pyyhettä, joista toinen oli tarkoitettu puhtaille ja toinen verisille käsille.


Juomatarjoiluna oli veristä boolia, jossa oli käden muotoon jäädytetty iso jääpala (muovikäsine oli täytetty vedellä ja jäädytetty).

Kuvia upeista puvuista juhlissani löytyy facebook-profiilini kuvista. Ystäväni, käykää katsomassa!

Seuraavaksi voikin sitten alkaa suunnittelemaan joulua... On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa! :)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Päivänsäde vai menninkäinen?

"Sinä syysihminen, kerropa joskus vaikka blogissasi, miten pysyä energisenä ja iloisena syyspimeällä! Musta tuntuu joskus, kuin edessä olisi tiiliseinä, kun on kylmää ja märkää ja pimeää."

Sain tällaisen pyynnön menneellä viikolla sähköpostiini. No minäpä kerron! Tosin mitä enemmän aihetta olen mielessäni pyöritellyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että olen ehkä maailman huonoin ihminen kirjoittamaan tästä asiasta - itse kun suorastaan nautin tästä vuodenajasta. Luin supermielenkiintoisen artikkelin tähän liittyen Kauneus & Terveys -lehdestä:
Iltojen hämärtyminen ja kuulaat syyspäivät ovat monelle tervetulleita. Viidennes meistä suomalaisista jopa nauttii pimeän vuodenajan paluusta. Kuulutko sinä syysihmisiin?
Kauneus & Terveys -lehti 12/2010 s.60, toimittaja Merja Perttula
Artikkelissa kerrottiin, että Lapin keskussairaalan psykiatri Antti Liikanen on tutkinut suomalaisten pimeän sietoa ja hän arvioi, että pimeästä pitäviä on vähintään viidennes ihmisistä ja että heitä on enemmän miesten kuin naisten joukossa. Yllättävää, eikö totta? Itseäni hämmästyttää, että pimeästä pitäviä olisi jopa viidennes ihmisistä. Tuntuu, etten tunne heistä yhtäkään! Voisiko olla niin, että pimeästä pitävät asuvat enemmän pohjoisessa? Sekin tietenkin selittää asiaa osaksi, että suurin osa pimeästä pitäviä on miehiä (ja suurin osa ystävistäni on naisia). Tai ehkä pimeästä pitävät eivät vain mainosta itseään suuremmin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Timo Partonen jakaa puolestaan tutkimustietoon perustuen ihmiset kahteen ryhmään: 1) pieneen vähemmistöön, joihin vuodenaikojen vaihtelu ei vaikuta oikein mitenkään (15 prosenttia väestöstä + minä) ja 2) enemmistöön, jotka huomaavat, että valoisuuden ja pimeyden muutokset heijastuvat heidän vointiinsa (85 prosenttia ihmisistä). Tuosta 85 prosentista puolet eli 42 prosenttia kokee, että heidän vointinsa huononee syyspimeyden myötä. Toinen puolikas ei puolestaan huomaa juurikaan erityistä vaikutusta tai jopa piristyvät ja nauttivat syksyn ja talven tulosta. Saatan kyllä kuulua enemmän tähän viimeiseen joukkoon, mikä tarkoittaa, että kaltaisiani on jopa 42 prosenttia! Missä te kaikki olette?
Syksyllä opiskelu maistuu. Liikuntatunnit ja monet muut harrastukset houkuttelevat. Sienimetsä kutsuu. On niin paljon mukavaa tekemistä, ettei päivän lyhenemistä edes huomaa, saati ehdi surra. "Tähän syksystä nauttivien ihmisten hyvä olo pitkälti perustuu. Heillä on keinot pimeyden varalle ja paljon sosiaalista tekemistä." Timo Partonen arvioi. Kun kesällä on pitänyt ehtiä tehdä ja kokea mahdollisimman paljon, luonto varoittaa valoisan ajan lyhenemisellä: nyt pitää hiljentää ja keskittyä olennaiseen, tehdä niitä asioita, joista pitää.
Kauneus & Terveys -lehti 12/2010 s.60, toimittaja Merja Perttula
Oma syksystä nauttimiseni perustuu juuri edellisessä lainauksessa esitettyihin asioihin. Syksyllä yksinkertaisesti alkaa/jatkuu/tapahtuu niin paljon innostavia asioita, harrastuksia ja tapahtumia, että intoani ei pimeys ja pieni tai vähän suurempikaan vesisade häiritse. Sadetta vastaan voi lisäksi aina varautua sateenvarjoin ja vettä hylkivin saappain. Kylmyys puolestaan selätetään lämpimillä vaatteilla ja pimeys kynttilöillä. Pimeä tosiaan hiipii yhtä varkain kuin valoistuva päivä keväällä. Sitten kun muutokseen viimein havahtuu, on vaikea uskoa, että valoisuus vähenee vain muutamilla minuuteilla per vuorokausi.

Syksyyn liittyy olennaisesti juuri kaikki mieleiset asiat, menot, harrastukset ja tapahtumat. Hyvä ystäväni sanoi kerran, että parasta elokuussa on ne kaikki ihanat uudet syysvaatteet, jotka valtaavat kaupat ja kuvastot. Itsekin odottelen joka vuosi innolla alennusmyyntien jälkeen koittavaa uusien tuulien aikaa vaatekaupoissa - vaikka en edes aio uudistaa vaatekaappini sisältöä. Yksikin uusi paita riittää syksyn muodista nauttimiseen ja parasta itse asiassa on tehdä löytöjä omasta vaatekaapista! Kevään ja kesän aikana on nimittäin moni talvivaate vaatekaapissa painunut unholaan ja on mukava pitkästä aikaa pukea niitä päälle.

Paitsi kaikki mukavat syksyn tekemiset, on myös toinen aspekti, joka tekee syksystä ylivetovuodenajan. Silloin ei ole pakko tehdä mitään. Kukaan ei ehdota piknikiä Seurasaaressa tai spontaania iltakävelyä kello yhdeksältä illalla. Sen sijaan syksyllä on täysin hyväksyttävää kieltäytyä teatteriesityksestä vetoamalla siihen, että "nyt on vaan niin paljon kaikkee". Saa mennä nukkumaan klo 20, jos siltä tuntuu. Kesällä vaikuttaa olevan kansallinen velvollisuus syöksyä ulos aina kun on kaunis ilma (en minä) ja koluta kaikki mahdolliset kesäteatterit, kylätapahtumat, kaukana asuvat sukulaiset yms. yms. yms. mikä tietenkin on oikein ihanaa... aikansa. Sitä jaksaa sen kolme kuukautta, kun tietää, että kohta saa taas relata. Syksyllä saa luvan kanssa käpertyä omaan kotiin ja sytyttää kynttilät, vetää villasukat jalkaan, keittää ison kannu teetä (tai ottaa lasillisen punkkua - miten tahansa kukakin haluaa) ja uppoutua hyvän kirjan tai elokuvan maailmaan. Tämä on minulle sitä parasta osaa syksyssä. Välillä vaan pitää antaa itselleen aikaa.

Loppuun vielä kahden aikaisemmin mainitsemani asiantuntijan vinkkilista siitä, miten syksyllä voi voida hyvin - pitipä syksystä tai ei. Olen tummentanut listoista ne, joiden tehon olen itsekin havainnut.
Timo Partosen lista:
  • Jos syksyn tullen tunnet väsyväsi tai nukut huonosti, oleskele kirkkaina aamuina ulkona tai käytä kirkasvalo- tai sarastusvalolaitetta säännöllisesti vähintään viitenä aamuna viikossa puoli tuntia kello 6-9.
  • Huolehdi kuntoliikunnasta: harrasta kolme kertaa viikossa sydämen sykettä nostavaa liikuntaa noin tunnin ajan. Ajoita se mieluiten iltapäivään tai varhaisiltaan. Jos liikut liian rankasti myöhään, uni voi häiriintyä. Kävely on hyvää myöhäisillan liikuntaa.
  • Harrasta ja liity muiden seuraan.
  • Nauti syksyn ruskasta ja luonnon kiertokulusta.
  • Jos puhkut tarmoa syksyllä, pidä huoli, että kuitenkin nukut riittävästi.
  • Syö monipuolisesti niin, että saat valtaosan energiasta aamun ja päivän aikana. Iltapainotteinen syöminen voi lihottaa.
Antti Liikasen lista:
  • Kuuntele itseäsi. Lepää kun tunnet siihen tarvetta. Tee asioita, jotka tuottavat iloa. Herkuttelukin on välillä sallittu!
  • Nauti kaikista vuodenajoista. Usko pois, pimeä aika on voimavarasi.
  • Huolehdi, että saat D-vitamiinia riittävästi. Hyvä annos aikuiselle on 40 mg syyskuun alusta huhtikuun puoleen väliin. D-vitamiini lisää hermojärjestelmän muovautuvaisuutta ja parantaa muun muassa mielialaa, keskittymiskykyä ja henkistä irrottelukykyä.
  • Ota omega-3-rasvahapoista eikosapentaeenihappoa sisältävää ravintolisää (EPA-valmisteet) talvikuukausina.
  • Tumma suklaa on pimeän vuodenajan hyvää tekevä herkku.
Kauneus & Terveys -lehti 12/2010 s.64, toimittaja Merja Perttula
Mitä keinoja te lukijani olette keksineet pimeästä, kylmästä ja märästä syksystä selviytymiseen?

maanantai 11. lokakuuta 2010

Tuotesijoittelua

Kirjoitan tätä sateen ropistessa ikkunoihin - ihanassa syystunnelmassa siis!

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että itsensä hemmottelu on silloin tällöin paikallaan. Loistavaa arkipäivän ja juhlapäivänkin hemmottelua ovat hyväntuoksuiset ja tehokkaat kauneustuotteet ja tässä blogikirjoituksessa esittelen teille omat lempparini. Loppuosa tekstistä sisältää siis paljon tuotesijoittelua, joka ei ole edes hienovaraista! :)

Body Shopin erituoksuiset vartalovoiteet ovat aivan ihania! Ostin muutama vuosi sitten mango body butterin lahjaksi ystävälleni, mutta kävikin niin, että purkki houkutteli ja otin tuotteen omaan käyttööni. Sen jälkeen olen käyttänyt myös mustikan tuoksuista voidetta, joka tuoksuu ihanasti alkusyksylle ja mustikkametsälle. Samaan sarjaan kuuluu myös vartalonkuorinta-aineita, joista vadelman tuoksuista sain kerran syntymäpäivälahjaksi. Koostumukseltaan ja tuoksultaan kuorinta-aine oli aivan kuin vadelmamarmeladia!

Ahavan Dermud-merkkinen jalkavoide on tuote, josta keksin tämän blogikirjoituksen aiheen. Levitin sitä yhtenä iltana varpaisiini, kun tulin ajatelleeksi sitä, mikä sääli on, että niin moni ihminen on tietämätön tästä tuotteesta, joka on niin tehokas ja hyväntuntuinen. Itsekin löysin sen sattumalta näytepakkauksen avulla. En olisi todennäköisesti ikinä tullut itse ostaneeksi tätä voidetta, jonka hinta liikkuu siinä 25 euron hujakoilla. Putkilo on riittoisa ja jokaisen euron arvoinen!


Tigin Bed Headin Brunette Goddess -shampoohon ja hoitoaineeseen minut tutustutti opiskeluaikana ystäväni Linda, joka myös käytti näitä silloin. Rakastuin näihin tehokkaisiin tuotteisiin heti! Meni kuukausia ennen kuin pääsin yli houkutuksesta laittaa näitä suklaavanukkaalle tuoksuvia tuotteita hiusten sijaan suuhuni. Tuo 39 euroa maksava 750 ml pullojen setti riittää muuten ainakin omassa käytössäni vuodeksi, joten kerrankin on hyvin edullisesti hinnoiteltu Tigin tuote!
Tämä Lancomen kasvojen kuorinta-aine on todellista ylellisyyttä ja jättää ihanan tunteen kasvoille. Hinta on kuitenkin sen verran makea, että toistaiseksi olen tyytynyt vain joka toisella vierailulla pihistämään pikkiriikkisen tipan äitini putkilosta. Vastustan ehdottomasti hänen väitettään, että olin muka käyttänyt viimeksi koko putkilon ennen kuin hän ehti käyttää koko kuorinta-ainetta. Hän ostikin minulle tuliaiseksi joltakin ulkomaanmatkalta oman putkilon. Vihjeeksi kenties... :D

Meikeissä tämän hetkinen suosikkini on  Make up Storen Cover all mix, jonka avulla voi peittää tummat silmänaluset huonosti nukutun yön jälkeen ja punoittavat näpyt suklaan syönnin jälkeen. Tähän loistavaan tuotteeseen tutustuin Make up Storen meikkikurssilla, jonka sain viimeksi opiskelukavereiltani synttärilahjaksi. Kurssin jälkeen sai valita 60 eurolla tuotteita mukaan ja tämä oli yksi valitsemistani tuotteista.

Parhaat ja luotettavimmat suositukset tulevat yleensä ystäviltä. Mitä pienen mainoksen ansaitsevia suositeltavia tuotteita sinä olet löytänyt?

Mukavia hemmotteluhetkiä kaikille!

Out in the city

Minulla on ollut ilo tutustua viime viikolla kahteen minulle uuteen paikkaan, kahvilaan Turussa ja coctail-baariin Helsingissä, jotka haluan nyt esitellä teille. Ja koska puhutaan paikoista, tulee mieleeni Sinkkuelämää 2 -elokuvan ihana tunnari: Alicia Keys - New York

Cafe Voltaire
Tämä söpö kahvila löytyy Turusta Aninkaistenkadun mäestä, vanhan talon kivijalasta, ja sitä pitää ranskalainen herra, joka palveli meitä ranskaksi (hän osaa kyllä myös suomea). Olimme kovasti Elinan kanssa ylpeitä, kun ymmärsimme esimerkiksi lauseet "Toivottavasti teillä ei ole kovin kiire, minulla on iso seurue kabinetissa" ja "haluatteko, että tilaamanne quiche lämmitetään". Mistä tulikin mieleeni, että cafe Voltairen quiche lorraine, ranskalainen kinkkupiirakka, oli ehkä parasta ikinä maistamaani - suorastaan suli suussa! Ja tee oli hyvin haudutettua ja sitä oli tarjolla neljää eri laatua, mitä tällainen teefriikki arvostaa kovasti. Hauska yllätys oli kolme kirjahyllyllistä ranskalaista ja suomalaista kirjallisuutta, ja kirjat olivat kahvila-asiakkaiden käytettävissä. Kahvilan nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.voltaire.fi/

A21
Tähän helsinkiläiseen trendikkääseen coctail-baariin minulla oli ilo tutustua ystäväni Mikon 30-vuotissyntymäpäivien jatkoilla viime perjantaina. Paikka on saanut nimensä osoitteestaan Annankatu 21:stä ja on siitä erikoinen, että sisään päästäkseen on soitettava ovikelloa. Tämä tuntui aluksi vähän erikoiselta, mutta loppujen lopuksi sopii hyvin paikan tyyliin ja periaatteisiin. Tarkoitus on luullakseni se, että tarjoilija voi näin huomioida uudet asiakkaat helpommin, ohjata heidät pöytään ja huolehtia palvelusta. Palvelu olikin loistavaa. Tarjoilijamme esittäytyi nimeltä ja kertoi huolehtivansa meistä tänä iltana ja auttavansa coctailvalinnoissa. A21:n coctailmenu oli ihastuttava kirjanen, jota lukiessa olisi kulunut vaikka koko ilta. Siinä toistui myös tuo A21:n slogan "Sip with style" mikä kiteyttääkin hyvin paikan hengen.

Mutta miten voisin kuvailla niitä kahta ihanaa coctailia, jotka illan aikana nautin? Mikko oli tilannut meidän seurueelle tervetuliaisiksi Blueberry haven -nimisen drinkin, joka oli oikein hyvää. Sen jälkeen valitsin listasta Apple and cinnamon breeze -nimisen omenadrinkin, joka (yhtään liioittelematta) on paras ikinä juomani drinkki. Tänne pian uudestaan! Coctailbaarin nettisivut löytyvät osoitteesta www.a21.fi

Lopuksi kaunis ajatus: "On todellinen onni tässä elämässä rakastaa ja olla rakastettu." Tämä teksti löytyy ulko-oveni sisäovesta ranskaksi.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Mukavia ostoksia

Tällä kertaa musiikiksi voisi sopia vaikkapa Abban Mamma Mia. Kiinnittäkääpä erityistä huomiota tuon videon "hurmaavaan" koreografiaan. Ja mistäköhän saisi nykypäivänä tuollaiset ihanat siniset satiinihousut? :D

Blogini otsikostakin voi päätellä, että olen viime aikoina tehnyt mieltä ilahduttavia ostoksia. Kodin Anttilasta löysin tekoturkista olevan torkkupeiton, joka viimein kruunaa olohuoneeni sisustuksen. Nyt on värit ja materiaalit kuosissa olkkarissa, mikä onkin ihana tunne näin 2,5 vuoden asumisen jälkeen. On ollut pakko paneutua sisustamiseen huone kerrallaan, kun kaikkea ei voinut muuttaessa hankkia kerralla. Lisäksi olen sitä mieltä, että huonekaluja ei voi hankkia ennakkoon vaan kyseinen huone kertoo aikanaan mitä se kaipaa ja mikä sinne sopii.


Tänään alkoi myös Stockmannin Hullut Päivät, joille ryntäsin illalla töitten jälkeen. Turun Hullut Päivät on ihana tapahtuma - olen ihan fani! Hyvistä löydöistä tulee hyvä mieli ja ihmiset ovat kaiken sen ruuhkan keskellä hyväntuulisia ja jaksavat nauraa jonotukselle. Väitän, etten ole kertaakaan näiden vuosien aikana Turun Hullareilla törmännyt huonotuuliseen asiakkaaseen tai myyjään. Mukavinta on, että myyjilläkin on työssään hauska meininki! No, se Hullareiden mainostamisesta ja asiaan: tällä kertaa hankin sieltä mm. uudet lenkkarit kuntosalille. Entiset olivat jo niin rähjäiset, että oli aikakin hankkia uudet. En vain ole raaskinut hankkia normaalihintaisia lenkkareita urheilukaupasta, kun en kuntosalikäytössä tarvitse niihin kummoisiakaan ominaisuuksia. En ole mitenkään himoliikkuja ja liikun lähinnä siksi, että ihmisen täytyy liikkua pysyäkseen toimintakykyisenä. Olenkin keksinyt loistavan tavan motivoida itseäni ja yhdistää vähemmän pitämäni toiminta johonkin, josta pidän hyvinkin paljon. Tilaan nimittäin useita naistenlehtiä ja olen päättänyt, että saan lukea niitä ainoastaan kuntosalilla. Siten aina kun lehtiä alkaa kerääntyä, tiedän, että nyt täytyy taas ryhdistäytyä salillakäynnin suhteen. En tarkoita kuitenkaan, että kuntosalilla nojailisin seiniin ja lueskelisin lehtiäni vaan luen esim. kuntopyörää polkiessani. Aika menee kuin siivillä ja hikoilukaan ei häiritse kun ajatukset on muualla!

Viimeksi luin uutta Evita-lehteä, josta olin hankkinut koemielessä numeron. Siinä oli kaksikin hyvää kirjoitusta, joista ensimmäinen koski säilömistä. Kun olen itsekin täällä kirjoittanut säilömisestä, niin toimittaja Suvi Sinervon kommentti säilöntä-artikkeliin liittyen oli oivallinen:
Muutun syksyllä muutaman viikon ajaksi mielipuoliseksi säilöjäksi. Jokainen säilötty litra tuo alkukantaisen tunteen, että nyt perheeni selviytyy.
Suvi Sinervo, Evita syyskuu 2010 s. 12
Luulen, että jostain sen suuntaisesta evoluutioon pohjautuvasta asiasta on pohjimmiltaan minunkin kohdalla kyse, kun intohimoisesti valmistan hilloja. Ja eihän niitä luonnon antimia voi käyttämättäkään jättää!

Toinen kirjoitus, jonka haluan jakaa kanssanne ja jonka ajatuksia herättävään sanomaan onkin hyvä lopettaa tämän kertainen blogikirjoitus, liittyy uusien asioiden kokeilemiseen.
Mietipä, milloin viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi. Samoihin asioihin juuttuminen tuo turvaa, muttei onnellisuutta. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin erilaisten muutosten vaikutuksia. Ne, joiden elämä oli perusteiltaan muuttunut paremmaksi - esimerkiksi mieluisan asunnon takia - tottuvat siihen muutamassa viikossa. Sen jälkeen muutos ei enää kohottanut mielialaa. Ne, jotka olivat aloittaneet uuden harrastuksen, saivat siitä jatkuvasti mielihyvää. Äläkä muuten harmittele, vaikka kyllästyisit uuteen lajiin viikossa. Onnellisuuteen tarvitaan vaihtelua, ei jääräpäisyyttä, koska se panee aivot tuottamaan myönteisiä tunteita. Joten jos alkaa tympiä, yllätä itsesi kokeilemalla jotain muuta.
Kristiina Tuormaa, Evita syyskuu 2010, s. 17

Tässä vielä lempimaisemani Turussa, kuvattu viime lauantai-iltana.