tiistai 30. joulukuuta 2014

Vielä pari sanaa joulusta

Joulusta piti vielä kertomani omista joulutarjoiluistani. Tulin nimittäin väittäneeksi Piikkipaatsamalle ennen joulua, että lempijoulujälkiruokani glögiluumujen resepti löytyy blogistani, mutta se mitään täältä löydy. Selasin omia postauksiani, googlasin ja selasin tunnisteita läpi eikä sitä löytynyt millään. Voi se olla jossain täällä uumenissa, mutta aika hyvään jemmaan säilötty. Mutta tässä se nyt on, vinkiksi ensi joulua varten.

Glögiluumut ja rahkavaahto

1 pussi kuivattuja kivettömiä luumuja
6 dl punaista glögiä
2 rkl perunajauhoja
1 prk (250 g) maitorahkaa
0,5 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
2 dl kuohukermaa
kanelia

Laita luumut ja glögi kattilaan. Kuumenna ja anna kiehua alhaisella lämmöllä 10 minuuttia. Lisää lopussa pieneen vesimäärään sekoitettu perunajauho samalla sekoittaen kiisseliä. Kun kiisseli kiehahtaa, nosta kattila levyltä. Ripota pinnalle sokeria ja jäähdytä kylmäksi esim. nostamalla kattila kylmävesialtaaseen. Sekoita rahkan joukkoon sokeri ja sitruunamehu sekä vaahdotettu kerma. Kerrostele ainekset annosmaljoihin ja ripota päälle kanelia.
Tällä ohjeella tulee aika jäykkä kiisseli, joten jos tykkää juoksevammasta, kannattaa lisätä enemmän glögiä. Nam!

Sain jouluaattona vieraita, joille tarjoilin pientä suolaista, kun vielä ei ollut kinkun ja laatikoiden aika. Olin valinnut lautaselle muutamia juustoja. K-kaupasta löysin Helsingin meijeriliikkeen kermaista Klippan-valkohomejuustoa (alla olevassa kuvassa pyöreä juusto) ja Stockalta juustotiskiltä valkohome-karpalo-Stiltonia (kuvassa kolmion mallinen juusto).

Joulu meinasi jättää tänä vuonna tulematta, kun kohtasin Stockan juustohyllyllä pelkän hintalapun Neufchâtel-juuston kohdalla (kuvassa sydämen mallinen juusto). Jonotin liioittelematta noin 30 vuoronumeroa juustotiskille kysyäkseni onko se ihan oikeasti loppu. Onneksi pelastava enkeli löysi jostain varaston kätköistä vielä pari pakettia! Neufchâtel on normandialainen puolikova lehmänmaitojuusto, johon ihastuin ollessani Ranskassa kielikurssilla vuosia sitten.

Näiden suussa sulavien juustojen kanssa tarjoilin keksejä ja palttoonnappeja sekä "suun puhdistamiseen" tuoreita viikunoita ja päärynää. Jälkkäriksi taiteilin pienellä piparkakkumuotilla leipäjuustosta tähtiä, jotka kruunasin kivettömällä lakkahillolla.


Joulun jälkeisinä päivinä nautin rauhallisesta olosta. Tein joka päivä aamupalan jälkeen kävelylenkin meren rantaan. Auringon paiste tähän vuodenaikaan oli jotenkin maagista. En muista toista vastaavaa joulua!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joululounaita ja illallisia

Joulun jälkeiset vapaat alkavat olla osaltani ohi ja huomenna on edessä paluu arkeen muutamaksi päiväksi. Olen viettänyt neljä päivää omissa oloissani pääasiassa lukien joululahjakirjoja, ulkoillen kauniissa auringonpaisteessa, nukkuen päiväunia ja katsellen digiboxille menneinä viikkoina tallentuneita elokuvia.

Varsin rauhallista siis on ollut ja parasta on se, että sitä on ollut täysin omassa tahdissa. Siksi tuntuukin mukavalta palata huomenna töihin, tavata pienen tauon jälkeen monta mukavaa ihmistä ja päästä taas mukaan aikatauluihin ja deadlineihin. Vaihtelu todellakin virkistää.

Vielä ennen kuin suuntaan katseeni uuteen vuoteen palaan muutamiin ruokaan liittyviin tämän joulun tapahtumiin. Jouluun nimittäin liittyy olennaisesti ruoka ja kaikenlaiset herkuttelut. Tiedän, että perinteiset jouluruoat eivät saa moneltakaan kovin paljoa kannatusta, mutta minä pidän niistä sen verran, että kerran vuodessa ei voi missään tapauksessa olla riittävä syöntikertojen määrä.

Ystäväni M on asiasta samaa mieltä ja meillä on takana monivuotinen perinne joululounaalla käymisessä. Perinteen ensimmäisinä vuosina lounasta edelsi ravintoloiden joululounaiden menujen tarkka vertailu ja omien preferenssien tutkiskelu. Yllättävän harvassa paikassa tarjoillaan imellettyä perunalaatikkoa, mikä on meille ollut yksi onnistuneen joululounaan pääkriteereistä.

Ensimmäisinä vuosina kävimme testaamassa Sipulin ja Finlandia-talon joululounaat, mutta olemme sittemmin valinneet (jo kolmena vuonna peräkkäin) Kellarikrouvin joululounaan. Näin kävi hiukan sattumalta, ehkä siksi, että kun jotain on joskus hyväksi todettu, on riski sen vaihtamisessa suuri. (Muistissa on edelleen neljän vuoden takainen Finlandia-talon muka imelletty perunalaatikko, jonka aiheuttamasta pettymyksestä puhuttiin silloin ilmeisesti niin syvästi, että pelkät puheemme kuullut ystävämme kysyi tänä vuonna: "Ette varmaan oo Finlandia-taloon menossa?")

Kellarikrouvin lämmin ja kotoisa miljöö sopii loistavasti joululounaalle ja menu on, kuten todettu, varsin perinteinen. Maut ovat kuitenkin raikkaita ja erityisesti alkuruokapöytä on herkullinen. Myös pääruoka on seisovasta pöydästä noudettavissa, mikä mahdollistaa omaan tahtiin ruokailun. Jälkiruokapöytä oli ainakin tänä vuonna vähän tylsä, mutta toisaalta siinä vaiheessa masukin oli jo aika täynnä. Oikein oiva joululounas siis kaikille, jotka pitävät jouluruoasta! Me tosin puhuimme alustavasti, että ensi vuonna voisimme uskaltautua kokeilemaan jotain uutta paikkaa. Saa nähdä valitsemmeko silti tutun ja turvallisen...

Joulukuussa kävin pitkästä aikaa myös Juuressa, jossa maistelin sapaksia eli suomalaisia tapaksia. Suosikkini sen illan mauista oli sapas nimeltä Hevosjahtia "porilainen" ja ryvässipulia (kuvassa vasemmalla). Ruokalista oli mielestäni vähän turhan arvoituksellinen, mutta hyviä valintoja tuli siitä huolimatta tehtyä.


Tarkoitus oli vielä kirjoittaa omista jouluruoistani, joita olen puputtanut viime päivät, mutta jotta huomenna töissä on edes suhteellisen virkeä Petra, julkaisen tämän osuuden nyt ja jatkan niistä kertomista toiste. Mukavaa viikkoa kaikille!
 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Valkoista joulua!

Viime yönä Helsinkiin(kin) satoi kaunis lumipeite, joka koristi maisemat joulua varten.

Viime viikot ovat olleet kiireisiä ja uuvuttavia, päivät ovat vilahtaneet ohi tehtävälistoihin viivoja vedellen. Nyt edessä on useampi päivä rentoutumista ja rauhoittumista, mikä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Joulumieli on korkealla, kiitos aina silloin tällöin varastettujen rentoutumishetkien sekä kaiken mukavan jouluisen puuhailun. Onnistuin mahduttamaan kalenteriini kahdet kauneimmat joululaulut, joissa lauloin sieluni kyllyydestä (todeten samalla, että jos meinaa laulaa kovaa, kannattaisi lukea erityisen tarkasti niitä laulujen sanoja siitä lehtisestä eikä kailottaa vähän sinne päin)... Nooo, mitä pienistä! :)

Kaunista ja rentouttavaa joulua kaikille!

PS. Leivoin muutama viikko sitten piparkakkumuffineja, joihin taiteilin suklaakuorrutuksen. Muffinit onnistuivat hyvin, mutta kuorrute oli hiukan äkkimakea, joten alla hieman tuunattu ohje.

 
Piparkakkumuffinit

100 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3-4 tl piparkakkumaustetta
1 dl kermaviiliä
0,5 dl appelsiinimehua

Koristeeksi:
2 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria
hedelmiä tai suklaarouhetta

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen kermaviilin ja appelsiinimehun kanssa. Jaa taikina muffinivuokiin. Vuoat saavat tulla 2/3 täyteen. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Jäähdytä. Vaahdota kerma ja sokeri. Pursota kermaa muffinien päälle ja leikkaa koristeeksi hedelmiä tai rouhi suklaata.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jouluostoksilla

Kävin lauantaina tekemässä viimeisiä joululahjaostoksia ruuhkaisissa kaupoissa. Yleensä hankin joululahjat hyvissä ajoin, jotta vältyn ihmispaljoudelta, tönimisiltä ja talvitakin alla selkää pitkin valuvilta hikipisaroilta. Jotenkin tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että siellä minä seisoin, ruuhkassa, tuhansien muiden ihmisten kanssa. Akateemisen kirjakaupan kassajono kiemurteli koko kaupan toiseen päähän asti. Hermohan siinä meinasi mennä viimeistään siinä vaiheessa kun en osannut tehdä tiukkoja päätöksiä mitä ostan ja mistä. (Siinä on muuten jotain koomista, kun menee hermo omaan itseen ja omaan jahkailuun, mutta silti ei pysty lopettamaan kumpaakaan, jahkailua eikä hermostumista.)

Pakenin Kämp Gallerian Zen Sushiin rauhoittavalle umeshulle ja hiljentämään vatsani kurinan. Japanilainen luumuviini toi hauskasti mieleen joulutortut.


Ja niin siinä kävi, että kun olin hetken lueskellut lehtiä ja ajatellut mukavia, oli päätöstenkin tekeminen hurjasti helpompaa. Loput jouluostokset sujuivat hyvässä sovussa itseni kanssa.

Onnistuin kuitenkin tuhraamaan ostoksiini lähes koko päivän käymällä suurin piirtein jokaisessa paikassa kahdesti (ensin katselemassa ja myöhemmin ostamassa). Tuomaan markkinoilla tuplasti käyminen ei harmittanut ollenkaan, sillä Helsingin joulumarkkinat ovat tänä vuonna erityisen vetävät ja tyylikkäät. Keskellä Senaatintoria on vanhan tyylinen karuselli, joka hehkuu kultaista valoa hämärässä ja vetää puoleensa kaikkia metrin mittaisia. Karusellin läheisyydessä on erilaisia ruokakojuja, joista saa ostaa glögiä tai muuta vatsan täytettä. Karusellin ja ruokakojujen ympärille on ripoteltu myyntikojukäytävät kodikkaan sokkeloisesti.


Markkinoilla oli mainio tunnelma ja kojujen uusi sijoittelu on edellisiä vuosia toimivampi. Karuselli toi markkinoille elämää, liikettä ja hehkua. Mielestäni nämä markkinat vetävät hyvin vertoja Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien joulumarkkinoille! Toivottavasti Helsingin matkailumarkkinointi ottaa näistä kaiken hyvän irti.

Tuomaan markkinat ovat avoinna Senaatintorilla joka päivä klo 10-19 aina 21.12. asti. Omaan laukkuuni ostin markkinoilta Gourmet Sarfvikin taatelikakkua, karpalo-saaristolaislimppua ja sinappisilakoita. Iloitsin, kun löysin yhdestä kojusta lumikarpaloita  (tuoreita karpaloita, jotka ovat saaneet päälleen paksun tomusokerikuorrutteen). Ne poksahtavat suussa hauskasti ja maistuvat samaan aikaan ihanalta karpalolta ja makealta. Ostin ne siinä tarkoituksessa, että annan ne eteenpäin lahjaksi, mutta voi olla, että syönkin ne itse...

Kotimatkalla poikkesin Kansallismuseolla, jonka pihalla on hauska joulukuusimetsä. Siellä on tammikuun ensimmäiseen päivään asti 36 eri tavoin koristeltua joulukuusta valoineen. Kaunista! Samalla piipahdin museon aulassa, jossa oli museokauppojen joulumyyjäiset. Sieltä ostin mukaani vielä glögin tuoksuista saippuaa. Joulu alkaa nyt tuoksua kaikkialla.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

Kutsuin itsenäisyyspäivän illaksi muutaman ystävän katsomaan kanssani linnan juhlia. Skoolasimme Suomen itsenäisyydelle alkoholittomalla kotimaisella karpalokuohuviinillä, joka oli sopivan raikasta ja marjaista.

Tarjosin vierailleni uuniperunoita savulohi- ja fetatäytteillä, päärynä-pähkinäsalaattia ja itse tehtyä leipää. Tässä muuten kaksi helppoa uuniperunatäytereseptiä:
1) feta, turkkilainen jugurtti ja kevät- tai punasipuli,
2) savulohi, turkkilainen jugurtti, tilli ja mustapippuri.
Pilko ja sekoita ainekset keskenään.

Jälkkäriksi leivoin edellisenä päivänä Eeva Kolun ihanan Blossa-juustokakun, jota tänäkin vuonna tuunasin lisäämällä juusto-osuuden sekaan yhden teelusikallisen kardemummaa.

Koska en ollut pitkään aikaan kokkaillut näin montaa ruokalajia kerralla, oli nyt hauska verestää muistoja. Turussa asuessani luonani kävi usein vieraita ja pidin illallisia, mutta nykyään niin käy ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Niinhän sitä sanotaankin, aika aikansa kutakin.

Se ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, että tykkään kokeilla uusia reseptejä. Tällä kertaa uusi hittilöytöni on itsetehty omenaglögi. Se on superhelppoa ja tosi hyvää! Jos kaupan glögit ei nappaa, niin kokeilepa tätä.
Omenaglögi

1 l omenamehua
3 rkl ruokosokeria
1 vaniljatanko
2 kanelitankoa
4 neilikkaa
2 tähtianista

Keitä aineksia 30 minuuttia miedolla lämmöllä. Anna hautua vähintään 30 minuuttia ja siivilöi sitten glögistä mausteet.
Linnan juhlat vaikuttivat tänä vuonna hyväntuulisilta ja rennommilta kuin aikaisemmin. Meilläkin oli hauska ilta niiden parissa. Yli satavuotiasta Hannesta mekin fanitettiin, niin kuin moni muukin.

Joulukoristeet ovat päässeet esille.

torstai 4. joulukuuta 2014

Matkahaaveita

Lueskelin tänä syksynä jotain Mondo-matkalehden numeroa, kun sain päähäni tehdä listan matkakohteista, joihin haluan matkusta ennen kuin täytän 40. Liian usein matkakohteeni valikoituvat sellaisilla kriteereillä kuin kustannukset, vuodenaika ja matkaseura, eikä niinkään sen perusteella minne oikeasti olen haaveillut matkustaa. Siksi tuntui tärkeältä kerrankin miettiä asiaa oikeasti. Ehkä haaveeni näin listaamalla jopa toteutuu...
  • Praha on ollut listalla jo vuosikaudet, siitä lähtien kun siitä ensimmäisen kerran alettiin kohista (eli kai noin vuosikymmen sitten). Nyt suurin pöhinä on jo laskeutunut ja  "kaikki" ovat käyneet siellä, minua lukuun ottamatta. Oletan, että kaupunki on kaunis ja mielenkiintoinen, mutta en tiedä pitääkö se paikkansa. Olisi joka tapauksessa jo aika minunkin käydä katsomassa.
  • Tein vuonna 2010 roadtripin Skotlannissa ja jäljelle jäi kova kaipuu takaisin. Ajoimme reittiä Edinburg - Glasgow - Oban - Isle of Skye - Inverness - Edinburgiin. Näimme upeita maisemia ja söpöjä pieniä kyliä, kohtasimme uskomattoman ystävällisiä ihmisiä ja tutustuimme Skotlannin kiehtovaan historiaan. Silti niin paljon jäi näkemättä! Nyt haluaisin käydä itärannikolla sekä korkeammalla ylämaalla eli Invernessin pohjoispuolella.
  • En ole käynyt jenkeissä, mutta New Yorkin haluaisin kyllä nähdä. Vastaavasti Aasiasta haluaisin käydä Japanissa, mutta molemmat ovat kohteita, joiden matkabudjettiin pitäisi säästää vähän enemmän kuin kolme kuukautta. Siksi tarvitsisin matkustamiseeni vähän enemmän suunnitelmallisuutta. Kiusaus lähteä sopivan loman tultua johonkin edulliseen ja helppoon kohteeseen on toistaiseksi ajanut näiden haaveiden yli.
  • Olen ollut Kreikassa viimeksi teini-iässä, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä suuremmalla kaiholla muistelen Kreikan kuumaa aurinkoa, herkullista ruokaa ja sinistä merta. Kuvat esimerkiksi Santorinilta ovat henkeäsalpaavan kauniita!   
  • Tukholmassa olen käynyt lukuisia kertoja, mutta aina osana risteilyä. Olisi mahtavaa lentää sinne joku kerta pidennetyksi viikonlopuksi ja tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin ihan kunnolla eikä pelkästään perusturistikohteisiin kuten vanhaan kaupunkiin ja sitten kiiruhtaa takaisin laivaan. Jostain syystä olen lentänyt viikonloppumatkoille muualle Eurooppaan, mutta länsinaapuri on jäänyt kokonaan välistä. 
  • Viime vuosina olen tuntenut yllättävää houkutusta Saksan kaupunkeja kohtaan ilman sen kummempaa selitystä. En oikeastaan tunne niitä edes sen vertaa, että osaisin sanoa missä niistä haluaisin käydä. Mieleeni on vain iskostunut saksalainen idylli ja valkoiset mustaristikkoiset talot. Hampurissa haluaisin käydä, mutta myös Hannover, Bremen, Düsseldorf, München, Köln ja Frankfurt kiinnostavat. (Myös Strasbourg Ranskan puolella olisi mahtava kokea!) 
Huh, olipas vaikeaa laatia tällainen lista! Hankaluus oli tietysti kohteiden valinnassa, sillä listalle sai tulla korkeintaan seitsemän kohtaa. On realistista ajatella, että voin tehdä maksimissaan yhden tällaisen suunnitelmallisen matkan vuodessa, ja vuosia nelikymppisiini on seitsemän. Listalta jäivät ulos muun muassa sellaiset kohteet kuin Rooma, Australia, Pariisi, Ranskan maaseutu, Los Angeles, Dublin, Lontoo ja Thaimaa, joihin myös olisi erittäin mukava päästä. Vaan kun ihminen ei voi olla samaan aikaan kovin monessa paikkaa...

Minne sinä haluaisit matkustaa?