perjantai 25. tammikuuta 2013

Kaupungilla

Olin toissa viikonloppuna syömässä Kuurnassa Piikkipaatsaman kanssa. Olen kuullut paikasta paljon hyvää, joten odotin innolla tilaisuutta päästä näkemään ja kokemaan sen antimet. Piikkipaatsama kirjoittikin jo illastamme postauksen ja Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -blogista löytyy makeita kuvia ravintolasta. Tunnelma ravintolassa oli Keski-Eurooppalaisen vilkas ja pikkuruinen ravintolasali oli kodikas. En ehkä kuitenkaan suosittelisi ravintolaa esimerkiksi ensitreffipaikaksi, sillä viereisen pöydän keskustelua oli liian helppo seurata oman jutustelun lomassa. :) Sisustuksesta jäi erityisesti mieleen toiletti, joka oli maalattu vihreällä liitutaulumaalilla. Vierailijoita siis suorastaan yllytettiin jättämään tervehdyksensä seinille. Hauskoja oivalluksia siellä olikin.

Ruoka oli tajuttoman hyvää. Söin alkupalaksi kirjaimellisesti suussa sulavaa naudan kieltä (tätä ei saa juuri mistään ikinä!), pääruuaksi elämäni parhaan pippuripihvin (ihan totta!) ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Hinnat olivat varsin inhimillisiä, sillä maksoin näistä sekä lasillisista kuohu- ja punaviiniä yhteensä kuusikymppiä.

Tulipas pimeä kuva jälkkäristä

Olen harvoin liikkeellä lauantai-iltana, joten hyödynsimme tilaisuuden hyvin kokeilemalla samalla useampaakin illanviettopaikkaa. Shakerissa nautimme Mango Ivanovit ja VinVinissä (joka myös on ollut pitkään KäyTäällä-listallani) lasit viiniä. VinVin oli vielä mukavampi paikka kuin osasin kuvitella. Sisustus oli tyylikäs ja viihtyisä. Ainoa miinus tuli hiukan haastavasta viinilistasta. Ei ole Turun Viinille-baarin viinilistan voittanutta... Mutta pisteet VinVinille hyvästä sijainnista. Nyt on toivoa, että muistan tämän paikan joku kerta, kun etsin ex tempore keskusta-alueella kivaa ajanviettopaikkaa.

Tämä kaikki siis oli toissa viikonloppuna. Viime viikonloppuna tein puolestani elämäni ensimmäisen kääretortun! Käytin siihen E:n unelmatorttuohjetta, joka löytyy alta. Tuli todella herkullista! Kahdessa kohtaa ohjetta meinasi kyllä usko loppua, mutta kaikki onnistui lopulta hyvin. Oli vaikea uskoa, että tortun voi paistamisen jälkeen kumota mitenkään, mutta se oli kuin olikin tarttunut sen verran paperiin, että kumoaminen onnistui. Lisäksi kun täytteen rasvaa ja tomusokeria vatkatessa sain aluksi aikaan pelkkää pientä murua enkä juurikaan mitään "vatkattavaa" en olisi uskonut, että hetken kuluttua ne todella ovat tahnaa. Tämän uuden reseptin kokeileminen aiheutti siis tavallista enemmän onnistumisen tunteita. :)

Unelmatorttu

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

täyte:
100 g voita
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 keltuainen

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja yhdistä ne munasokerivaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista noin viisi minuuttia 250 asteessa. Kumoa torttu kevyesti sokeroidulle leivinpaperille ja irrota paistopaperi tortun pinnalta. Anna jäähtyä.

Vatkaa täytteen rasva ja sokeri kuohkeaksi. Lisää vaniljasokeri sekä keltuainen ja sekoita tasaiseksi. Levitä täyte tortulle ja kääri rullalle. Käännä saumapuoli alaspäin ja anna tortun vetäytyä viileässä ennen viipalointia.
 
PS. Tämä oli muuten 200. blogikirjoitukseni. :)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Helmien aika

Tässä huushollissa on viime viikkoina saanut olla tarkkana mitä pöytää tönäisee, sillä irtohelmivarastoni on ollut valtoimenaan olohuoneen pikkuisella sohvapöydällä. Tehdessäni joulun jälkeen suursiivousta huomasin helmilaatikkoni nimittäin pursuilevan käyttämättömistä helmistä ja päätin hetimiten alkaa töihin ja tehdä itselleni uusia koruja.

Tämän valkoisista ja harmaista helmistä sekä hopeoidusta ruusukorusta tehdyn kaulakorun näpersin itse asiassa jo vuosia sitten, mutta sen korjaus on odottanut kesästä asti. Nyt sain viimein lukon vaihdettua.


Tämän vaaleansinisistä, valkoisista ja harmaista helmistä tehdyn kaulakorun tähti on kierrätetty rakkaista korvakoruista, joiden toinen osapuoli katosi joulun alla. Vaaleansiniset helmet on kierrätetty vanhasta korusta, jonka tein parikymppisenä uudenvuoden juhlintaa varten. Tein nyt kaulakorun ohella myös rannekorun samaa sarjaa.


Tähän koruun käytin jonkin lehden ilmaislahjana saamiani vaaleanpunaisen harmaita helmiä. Alkuperäinen koru oli liian pitkä, joten purin sen ja tein niistä ja valkoisista pienemmistä helmistä sopivamman pituisen ketjun. Laatikon pohjalta löysin vielä vanhan väreihin sopivan kukkakorun.


Nämä vihreät helmet sain kierrätettynä ystävältäni. Korussa oli kolme eripituista nauhaa, joissa oli näitä helmiä harvakseltaan epätasaisin välein. Pidän helmien väreistä, mutta jostain syystä se kolmen nauhan ketju tuntui liian kookkaalta. Purin nauhat ja tuunasin helmistä uudenlaisen kaulaketjun itselleni.

 
Ihana saada uusia koruja ja ihan ilmaiseksi!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Matkatunnelmissa

Monet ovat menossa Helsingin matkamessuille tänä viikonloppuna ja matkustaminen tuntuu nyt muutenkin olevan kaikkien huulilla. Kävimme ystävieni kanssa eilen syömässä erinomaista thaimaalaista ruokaa Kok Thai -nimisessä ravintolassa ja juttelimme samalla tulevista matkoista ja matkahaaveista. Myös Petra Pauliina on kovasti matkatunnelmissa ja haastoi bloginsa lukijat muistelemaan edellistä vuotta sekä pohtimaan matkustusasioita.

1. Teitkö uuden vuoden lupauksia?
En. Teen erilaisia omaan hyvinvointiin liittyviä päätöksiä ympäri vuoden enkä oikein osaa ajatella liittäväni niitä uudenvuoden juhlintaan. Lisäksi uuden vuoden lupaus -käsitteellä on jotenkin huono kaiku (lupauksen rikkomisesta). Puhun mieluummin päätöksistä.

2. Mitä toivot saavuttavasi tänä vuonna?
Tänä vuonna ei ole mitään konkreettisia saavutuksia mielessä. Olen aika perustyytyväinen. :)
 
3. Oletko suunnitellut vuodelle matkoja?
Egyptin matka on pian tulossa. Kesälle on myös alustavasti suunnitteilla yksi kaupunkireissu Keski-Eurooppaan ja rantaloma Etelä-Eurooppaan. Katsotaan mitä niistä kehkeytyy.
 
4. Mikä on karmein matkamuistosi?
Reissuillani ei ole juurikaan tapahtunut mitään ikävää, tai sitten olen onnistunut pyyhkimään sellaiset tapahtumat muististani.
 
5. Mikä on parhain matkavinkkisi?
Olen käynyt Parisiissa neljä kertaa ja viimeisimmällä kerralla minulle viimein valkeni, että siellä on turha maksaa keskustahotellihuoneesta maltaita, sillä metroverkosto on loistava ja puoli-ilmainen. Etsiydyimme sattumalta Faubourg 216-244 -nimiseen verrattain vaatimattomaan hotelliin, joka sijaitsi syrjässä mutta metroverkoston välittömässä läheisyydessä. Hotelli oli tarkoitukseemme aivan loistava! Hauskaa oli myös se, että alueella asui ja työskenteli paljon maahanmuttajia enkä ole ikinä saanut Pariisissa niin ystävällistä palvelua kuin lähikuppiloissa ja kaupoissa!
 
6. Älyttömin ostamasi matkamuisto?
Ei tule mitään mieleen. Yleensä hankkiudun virheostoksista aika nopeasti eroon.
 
7. Onko jotain biisiä, joka muistuttaa sinua ihanasta matkasta?
Sugababesin Round round -biisistä tulee mieleen tyttöjen matka Mallorcalle vuonna 2002.
 
 
8. Entäpä mikä olisi sopiva tunnusbiisi tälle vuodelle?
Tunnus- ja matkabiiseissä on se huono puoli, että niitä ei voi ikinä päättää etukäteen. Ne vaan tulevat, jos ovat tullakseen.
 
9. Mikä on parhain matka-aiheinen elokuva?
Holiday. Tietysti. :)
 
 
10. Entä jos saisit lukea vain yhden kirjan tänä vuonna, mikä se olisi?
Oho. Olen jo viikkoja ja kuukausia siirtänyt Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaania sen oletettavasti rankan sisällön takia, mutta jos saisin luvan lukea vain yhden kirjan tänä vuonna, niin kyllä se olisi sitten se. Säästäisin sen ehkä silti kesään.
 
11. Lopuksi: mikä oli vuoden 2012 kohokohta?
Viime vuonna oli paljon hienoja hetkiä ja on vaikea irrottaa niistä yhtä ylitse muiden. Yksi merkittävä ja tunteikas kokemus oli Sunrise Avenuen keikka Virgin Oilissa viime tammikuussa A:n kanssa. Samoin kolme viikonloppureissua Turkuun olivat nekin mieleenpainuvia. Edellisellä reissulla joulukuussa mietinkin, että Turku on kuin 3D-elokuva. Jostain syystä aistini tuntuvat herkistyvän siellä ja kaikki tuoksut ja maisemat ovat voimakkaampia. Sama kotiintulon fiilis, josta kirjoitin järjestyksessään toisessa blogikirjoituksessani 19.8.2010 on edelleen olemassa, vaikka koti nykyään sijaitseekin ihan jossain muualla. Mikäs siinä, voihan koteja olla useampia. :)

Kun Kok Thai oli eilen täyttänyt masumme herkullisella thaimaalaisella ruualla, siirryimme parin korttelin päähän katsomaan Suomen Kansallisbaletin Joutsenlammen repriisiensi-iltaa (alkuperäinen ensi-ilta oli vuonna 2009). Joutsenlampi on kaunis klassikko, jonka näin nyt Kenneth Greven koreografialla toista kertaa. Joutsenlampi oli vuonna 1995 ensimmäinen kosketukseni oopperaan ja baletiin, sillä kävimme silloin yläasteen musiikkiopettajan johdolla katsomassa samaisen teoksen Marius Petipan koreografialla. Tämän parempaa klassista balettia ei olekaan!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Lauantaita

Olen jo kai jotenkin niin alistunut ikäviin ilmoihin, että unohdin kokonaan tehdä B-suunnitelman tälle viikonlopulle, nimittäin olettamalla MIKÄLI aurinko paistaa. Monena viikkona olen suunnitellut viikonlopun ohjelmani sillä tavalla, että se joustaa jos aurinko sattuisi pilkahtamaan. Viime viikon lauantaina se taisi paistaa verhon raosta, mutta heräsin niin myöhään, ettei siitä ehtinyt olla juurikaan iloa. (Tein ehkä kaikkien aikojen uniennätykseni ja heräsin puoli kolmelta. Iltapäivällä.)

Tänään kuitenkin havahduin jo yhdeltätoista varmaankin nimenomaan siihen auringonvaloon, joka niin kirkkaasti paistoi ikkunasta. Söin aamupalan ja singahdin ulos!


Meri on paksussa jäässä ja uskaltauduin itsekin kävelemään sinne. Tuuli kävi kuitenkin kylmästi, joten rantauduin nopeasti. Jäällä ei juurikaan ollut lunta, joten purjeluistelijat ja liitohiihtäjät olivat elementissään. He pääsivät hurjan kovaa eteenpäin voimakkaan tuulen ansiosta. Se näytti hauskalta, mutten usko, että itse uskaltautuisin kokeilemaan sellaista vauhtia.

Liitohiihtäjiä lähdössä matkaan

Purjeluistelija keräämässä kamppeitaan

Todennäköisesti auringon valon ansiosta satuin kiinnittämään huomiota pikkuruiseen lumiukkoon, jota viime viikon vesisateet ja suojasäät olivat jo sulattaneet. Jäljellä oli suloinen möykkyukko.


Tämän illan olen käyttänyt ensi vuoden joulukorttien askartelemiseen. Tiedän, että joulun alla on aina niin paljon tekemistä ja menemistä, etten ikinä saisi niitä aikaan marras-joulukuussa. Samalla askartelin joulukalenterin, mutten vielä tiedä kenelle sen ensi vuonna antaisin. Onhan tässä aikaa miettiä. :)

Joulukoristeet olen jo viime viikolla kerännyt pois. Kyllästyn niihin aina nopeasti jouluaaton jälkeen. Pitenevä päivä myös vaikuttaa siihen, että kaipaan ympärilleni raikkaita värejä kuten valkoista, sinistä ja lilaa. Perinteiset joulunvärit tuntuvat tunkkaisilta. Viime viikon suursiivoksesta kerääntyneet kierrätettävät tavarat sain ilokseni tänään lisättyä Netcycler-palveluun, jonka avulla voi vaihtaa tarpeettomia tavaroita muiden tarjoamiin tavaroihin. Tein muutama vuosi sitten siellä kymmeniä vaihtokauppoja ja totesin palvelun todella käteväksi. Suosittelen kokeilemaan!

Huomisen tehtäväksi jää pakata joulukoristeet laatikoihinsa ja tehdä matkapäiväkirja tulevaa Egyptin matkaa varten. Siitä lisää myöhemmin...


perjantai 4. tammikuuta 2013

Kuumaa suklaata

Glögikausi on ohi, joten viikonlopun voinee aloittaa sen sijasta kuumalla suklaalla, kaakaolla.

Sain siskolta jouluna tikkusuklaata: iso pala Valrhonan nougatsuklaata puisessa lusikassa. Lisää kuuma maito ja voilá! Herkullista ja hauskan näköistä.
Hyvää viikonloppua!

torstai 3. tammikuuta 2013

Viimeinen kirjoitus vanhan vuoden jutuista

Vielä yksi kirjoitus vanhan vuoden jutuista, sitten lupaan siirtyä uuden vuoden puolelle.

Lukupiiriläiset kävivät kylässä joulukuun alussa ja vietimme hauskan glögi-illan. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään kirjaa valittuna, sillä edellisestä tapaamisesta oli vain muutama viikko aikaa. Sen sijaan tehtävänanto oli esitellä jokin esittelemisen arvoinen kirja. Ei siis tarvinnut olla lempikirja, jos sellaisen valinta oli vaikeaa. Ajatus oli saada uusia lukuideoita toisilta. Meitä oli paikalla kahdeksan naista ja keskustelu oli jälleen vilkasta. Osa suosituksista oli itselleni vanhoja tuttuja kuten Coelhon Alkemisti, Martelin Piin elämä ja Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Uusia sen sijaan olivat Hamsunin Nälkä, Hautalan Itsevalaisevat, Eddingsin Kiven vartija ja Clinen Ready player one. Itse suosittelin muille Heglandin Suojaan metsän siimekseen ja Shaffer & Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Tästä jälkimmäisestä kerroin teillekin kesällä.

Paljon aikaisemmin, marraskuun puolella, kävimme A:n kanssa taas Heli Kajon keikalla. Keikka oli Helin ja Jippun yhteiskeikka Tavastialla, jossa pääsin nyt käymään ensimmäistä kertaa. Heli lauloi ensin tunnin verran, jonka jälkeen Jippu jatkoi. Kivaa oli! Heliä jännitti esiintyä ensimmäistä kertaa Tavastialla ja ihanan suloiset välispiikit eivät hänen omasta mielestään tainneet mennä ihan putkeen, mutta yleisö oli toista mieltä. Ei siinä ole mitään hölmöä, jos lämppäri kehuu seuraavaa esiintyjää! Toistuvasti. :)

Jammailimme Helin keikan ajan, mutta koska kumpikaan meistä ei ole järin suuri Jippu-fani ja kun seuraavana päivänä oli työpäivä meillä tavallisilla tallaajilla, emme jääneet enää katsomaan Jipun keikkaa. Jipun ensimmäisen biisin kuuntelimme kuitenkin ja se jäi soimaan päähän. Jippu aloitti keikkansa Evalla. Tämä on soinut kotonani monta kertaa joulukuun aikana.


Keikalta ottamiini kuviin tuli hauskat värit! Miksiköhän en ole julkaissut näitä kuvia aikaisemmin? Taisi olla vauhdikas joulukuu.



Vuoden viimeisinä päivinä kävin vielä tilaamassa itselleni mittatilausfarkut Nomosta, Kampin keskuksen neljännestä kerroksesta. Olen jo jonkin aikaa sellaisista haaveillut, mutta hinta (169 euroa) on arveluttanut. Että onko ne sitten ihan täydelliset ja osaanko haluta juuri itselleni sopivat farkut. Se jää nähtäväksi, sillä toimitusaikaa farkuilla on kuutisen viikkoa.
 
Itse tilaamisprosessi oli tehty todella miellyttäväksi. Erilaisia valintoja piti tehdä taskukankaasta vyölenkkeihin, kankaan väriin ja vyötärökorkeuteen eli niistä sai todella persoonalliset niin halutessaan. Lopuksi vartalonmuodot 3D-skannattiin mustassa sovituskopin oloisessa huoneessa. Tämäkin oli tehty hienotunteiseksi toimenpiteeksi ja muutenkin palvelu oli ihan loistavaa (kiitos Rita). Heidän mainoslauseensa "Stop wearing other people's jeans" on kyllä osuva. Siltä minusta monesti valmisfarkuissa tuntuu, aina niissä on jotain vialla!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ajattelemisen aiheita

Olin viime vuonna ollut ilmeisen kiltti, joulun lahjavuoresta päätellen. Toivottuja lahjoja ovat tietysti aina kirjat, joita nyt sain useamman kappaleen. Riikka Pulkkisen Vieraan aloitin jo aatonaattona, kun kaipasin uutta lukemista ja olin paketin muodosta päätellyt sen sisältävän kirjan. Jouluaattona toisesta paketista paljastui Rowlingin Paikka vapaana, jonka vuoroa odotan ristiriitaisin tuntein. Uusi Potterhan se ei ole, joten sellaista on turha odottaa. Kirja on myös saanut kaksijakoisia arvosteluja lehdissä, joten on vaikea muodostaa minkäänlaisia odotuksia. Mielenkiintoista on joka tapauksessa päästä siihen käsiksi. Sitä ennen täytyy vielä taklata lukupiirikirja Riku Korhosen Hyvästi tytöt. Sain lahjaksi myös Finlandia-voittaja Ulla-Lena Lundgrenin Jään. Sitäkin odotan mielenkiinnolla.


Riikka Pulkkisen kirja Vieras tuli tosiaan luettua välipäivinä puoliksi ahmien. Pidän valtavasti hänen kirjoissaan käyttämästään kielestä. Nautin siitä, että tiedän jokaisen mahdollisen kirjoitusvirheen olevan harkittu eikä sellaisia juurikaan luulisi olevan päätynyt hänen teksteihinsä ainakaan vahingossa. On mahtavaa, että silloin kun kielen tuntee ja sitä osaa käyttää oikein, sillä voi myös leikitellä. Pidin paljon Riikan kahdesta edellisestä kirjasta, joista ensimmäinen, Raja, oli erityisen koskettava ja jälkimmäinenkin, Totta, varsin hyvä.

Tämä kolmas romaani kertoo naispapista, joka kohtaa järkyttävän tapahtuman. Sen johdosta hän matkustaa New Yorkiin selvittelemään ajatuksiaan ja pohtimaan menneisyyttään. Kirjassa käsiteltiin monia painavia aiheita kuten uskonkriisiä, anoreksiaa ja lapseen kohdistuvaa rasismia. Kuvaukset lapsen maailmasta, tanssin huumasta ja New Yorkin elämästä olivat mielenkiintoisia ja todentuntuisia. Usein jos kirjassa käsitellään liian montaa isoa kysymystä jää tunne, ettei mitään niistä ehditä käsitellä tarpeeksi syvällisesti ja kunnolla. Tästä kirjasta ei kuitenkaan jäänyt sellaista oloa. Oikein nautittava lukukokemus! Ajankohdalla, joulun rauhallisuudella, saattoi myös olla vaikutusta asiaan.

Joulusta jäi jääkaapin perukoille kuohukermaa, joka piti käyttää pois ennen pilaantumista. Mikäs sen oivallisempi käyttökohde olisi kuin skonssit! Lemon curdia eli sitruunatahnaa sekä rahkavaahtoa jouluaterian jälkkärin jäljiltä löytyi myös valmiiksi jääkaapista. Keksin ottaa skonssit piparkakkumuotilla, joten niistä tuli hauskannäköisiä.
Skonssit

4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
50 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
1,5 dl kuohukermaa
2 rkl kuohukermaa voitelemiseen

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Nypi kuivat aineet ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele taikinasta parin sentin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä kiekkoja lasin avulla. Voitele kiekot kermalla. Paista skonssit kauniin värisiksi leivinpaperilla päällystetyllä pellillä noin 10 minuuttia. Tarjoile lämpiminä clotted creamin, sitruunatahnan, voin tai marmeladin kera.
Tällä ohjeella skonsseista tulee aika tiiviitä ja jopa kovia, jos paistoajan kanssa ei ole tarkkana. Olisiko teillä suositella jotain sellaista skonssiohjetta, jonka avulla skonsseista saisi kuohkeita? Unelmissa olisi keksiä Vehmaan kartanon teehuoneen herkullisten skonssien reseptin salaisuus...