keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Tunnustus

Sain ihkaensimmäisen tunnustuksen blogilleni Absolutely Whitelta - hurjan iso kiitos! 


Tähän tunnustukseen kuuluu se, että kerron seitsemän asiaa itsestäni. Absolutely White suoritti tehtävän valokuvien avulla, mutta itse pidän enemmän sanoista. :) Teen tästä entistä haastavampaa ja yritän keksiä seitsemän asiaa, jotka eivät vielä ole tulleet ilmi aiemmissa blogikirjoituksissani.
  1. Lempisarjani on Supernatural. En pysty katsomaan kauhuelokuvia, mutta tunnen silti kieroutunutta kiinnostusta niitä kohtaan. Olen katsonut Salaisten kansioiden uusintoja todistaakseni itselleni miten naurettavia erikoistehosteet siinä ovat. Kuudennesta aistista olen nähnyt lukuisia painajaisia. Silti se on pakko katsoa aina uudestaan.
  2. Nukun neljän tyynyn kanssa ja niistä kaksi on jättityynyjä. Kyllä, sängyssäni on yleensä aika ahdasta.
  3. Haluaisin hankkia lemmikiksi afrikkalaisen kääpiösiilin, mutta tähän elämäntilanteeseen se ei sopisi. Se joutuisi olemaan liikaa yksin.
  4. Inhokkikotityöni on imurointi. Hyvänä kakkosena tulee silittäminen.
  5. Lempikotityöni on tiskaus (jos järjestelemistä ja kaappien siivousta ei lasketa).
  6. Minulla on kolme kummilasta: 7-vuotias poika, joka tietää uskomattoman paljon eri kivilajeista; pian 3-vuotias poika, joka vaatii Mauri Kunnaksen suuren unikirjan lukemista uudestaan ja uudestaan (onneksi isi taitaa osata sen jo ulkoa); ja 1,5-vuotias tytöntyllerö, jolla on jo selviä rinsessataipumuksia.
  7. Olen aktiivisimmillani ja terävimmilläni klo 21-01 välisenä aikana.
Lähetän tämän tunnustuksen eteenpäin Heidille Livet salt -blogiin.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kevättä vastaanottamassa

Vietin pääsiäistä mökillä Pieksämäellä isän kanssa. Järvi oli vielä jäässä ja lumikasojakin siellä täällä, mutta viikonlopun aikana kevät teki aimoharppauksen eteenpäin. Lauantaina ja sunnuntaina oli jo T-paitakeli! Vietimme paljon aikaa ulkona ruokaa laittaen sekä kaikenlaisissa remonttipuuhissa, joista kerron lisää myöhemmin julkaistavassa kirjoituksessa. Valoisaa aikaa tuntui riittävän melkein loputtomiin talven pimeyden jälkeen, minkä johdosta päivät olivat pitkiä. Se mahdollisti sen, että saimme paljon aikaan, mutta hyvin rennossa meiningissä.

Luonnon heräämistä oli mielenkiintoista seurata.

Varren kasvattaminen on yliarvostettua...?
"Hei me kasvetaan tässä!"
Tästä tulee iso lehti vielä.
"Musta tulee isona iiiso rantapihlaja! Mikä susta tulee?"
"Musta tulee isona raparperipiirakka!
Ja kuten kaikkii suomalaisiin juhliin myös meidän pääsiäiseen liittyi paljon herkuttelua. Grillikausi tuli avattua ja kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse pashaa, kun kuulin yllätyksekseni, ettei siihen tarvitakaan erityisiä muotteja tai valutusmekanismeja vaan ihan tavallinen keittiösiivilä käy hyvin valutusastiaksi. Kannatti kokeilla, sillä lopputulos oli herkullinen!
Lettuja perjantaina
Karitsan karetta lauantaina
Loimulohta sunnuntaina

Pasha

250 g maitorahkaa
100 g pehmeää voita
1 keltuainen
1 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
3 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
2 rkl rouhittua mantelia
2 rkl korintteja tai rusinoita
  • Vatkaa kerma vaahdoksi. 
  • Vaahdota toisessa kulhossa huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Lisää joukkoon mausteet, rahka, keltuainen ja kermavaahto sekä maustavat ainekset.
  • Lusikoi massa isoon siivilään ja aseta siivilä kulhoon reunojen varaan.
  • Anna valua seuraavaan päivään.
  • Kumoa pasha vadille.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ystäviä kylässä

Kuten edellisessä vaalipostauksessa mainitsin, minulla kävi muutama viikko sitten vieraita Helsingistä. Valmistin heille perjantai-illan vatsantäytteeksi suolaista piirakkaa, joka oli niin hyvää, että jaan ohjeen kanssanne.

Kesäkurpitsa-fetapiirakka

1 piirakkataikina (pakaste tai itsetehty)
180 g fetaa tai salaattijuustoa
3 kananmunaa
2 dl maitoa
3 rkl pestoa
mustapippuria
1 kesäkurpitsa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä

  • Taputtele taikina piirakkavuokaan.
  • Hienonna feta ja levitä se tasaisesti piirakkapohjalle.
  • Vatkaa munat, maito, pesto ja mustapippuri sekaisin. Kaada muna-maitoseos pohjan päälle.
  • Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä ja peitä piirakan pinta tiheästi limittäin ladotuilla viipaleilla.
  • Hienonna valkosipulinkynsi ja sekoita se oliiviöljyyn. Voitele kesäkurpitsat valkosipuliöljyllä.
  • Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alatasolla 35-40 minuuttia. Peitä vuoka tarvittaessa kypsentämisen aikana leivinpaperilla, jos reuna tummuu liikaa.

Toinen vieraani on hyvä valokuvaaja ja hänellä oli järjestelmäkamera mukana. Hän otti kauniita kuvia viikonlopun aikana.

Pariisista ostettuja kuvioituja sokeripaloja

Matkamuistoja

Keittiön lamppu, johon olen lisännyt söpöjä pikkulusikoita

Valon ja varjon leikkiä

Suomesta vai jostain etelän maasta?

Kaunis iltahämy

Maisemaa

Sain syntymäpäivänäni ruusun työkaverilta kiitokseksi antamastani avusta. Se säilyi monta viikkoa kauniina sulostuttamassa arkeani. Miten niin pieni ja yksinkertainen asia voikaan tehdä ihmisen niin onnelliseksi? :) Kuriositeettina kerrottakoon, että tunnen usein suihkussa ollessani myös suurta kiitollisuutta juoksevasta puhtaasta vedestä. Mistä sinä olet viime aikoina tuntenut kiitollisuutta tai ollut iloinen?

Jännittävä vaali-ilta

Äiti kävi kylässä ja toi kevään ja narsisseja tullessaan. :)

Tuhansien muiden tavoin seuraan jännityksellä vaalituloksen paljastumista. Viime viikkoina ja kuukausina on medioissa käsitelty paljon demokratiaan ja kansalaisoikeuksiin liittyviä asioita. Afrikan maiden diktatuurien hajoamisen seuraaminen tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa on ollut mieltä nostattavaa.

Maaliskuun 29. päivä julkaistussa Kotiliedessä (nro 7) oli Susanna Niinivaaran ajatuksia herättävä kolumni. Hän kertoi seuranneensa Egyptin tilannetta internetin avulla ja että häneen vetosi erityisesti monien mielenosoittajien iskulauseiden huutamisesta käheällä äänellä lausuma lause "Vihdoinkin minulla on ääni!" Se ajatus pysäytti myös minut.

                    

"Vihdoinkin minulla on ääni."

Muutama viikko sitten minulla oli ulkopaikkakuntalaisia ystäviä kylässä ja Logomon kulttuurikeskuksen nykytaidenäyttelyn jälkeen keskustaan päin kävellessämme väittelimme kiivaasti taiteen rahoituksesta. Onko oikein, että monet taiteilijat elävät lähes nälkäpalkalla ja ettei kaikilla lahjakkailla ihmisillä ole edes mahdollisuutta toteuttaa itseään tällä saralla? Voidaanko sanoa, että taiteilijat tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, jota pitää tukea verovaroista? Onko oikein, että meillä on hoitokodeissa vanhuksia, jotka pääsevät kerran vuodessa ulos, kun terveydenhuollon resurssit ovat niin vähäiset? Väitteleminen oli todella virkistävää, mutta kamalaa oli tajuta, että jossain toisessa maassa näiden viattomien mielipiteiden ilmaisu olisi ollut käytännössä itsemurha.

Meillä suomalaisilla on ääni, jonka ilmaiseminen ei aseta meitä hengenvaaraan. Se ei edellytä mielenosoitukseen osallistumista. Sen ilmaiseminen ei saata perheitämme vaaraan eikä sulje meitä yhteiskunnan ulkopuolelle. Näissä olosuhteissa pidän äänestämistä lähes kansalaisvelvollisuutena - kansalaisoikeudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia.

Oli vaalitulos mikä tahansa, olen iloinen siitä, että äänestysprosentti nousi viime eduskuntavaaleista.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Perjantaipäivä kanssani

Radio pärähtää soimaan klo 5.28 ja herään Bon Jovin Someday I'll be Saturday nightiin. En ole tänä aamuna virkeällä tuulella, joten räppään hetken kuluttua radion kiinni ja nukahdan minuutiksi. Oikea herätyskello, kännykkä, soi lempeästi eteisessä klo 5.30 ja raahaudun aamutoimiin. Aamiaiseksi juon Forsmannin hehkuvaa talviteetä ja syön Stockmannin jyväleipää + kreikkalaista jugurttia persikkahillolla.
Luen viimeiset rivit viime sunnuntain hesarin D-osasta ja aloitan perjantain lehden. Ehdin lukea siitä A- ja B-osan kunnes pitkä viisari ylittää kahdentoista ja kiiruhdan pesemään hampaita ja laittamaan hiuksia. Valitsin eilen tämän päivän vaatteiksi mustan puolihameen ja T-paidan, joiden päälle vedän eilen Hulluilta päiviltä ostamani pinkin tunikamallisen takin. Ajattelen mielessäni, että näin pirteän takin kanssa ei voi tulla vähäenergistä päivää!

Vielä tänä aamuna vedän villakangastakin päälle (kohta voi siirtyä ohuempiin!), laitan kuulokkeet korvilla ja Anssi Kela laulaa:
Nyt lähdetään, ei jäädä itkemään
Ei tää miettimällä muutu miksikään
Sä joko tuut mun mukaan tai jäät ruostumaan
Kato, elämän sen voi kadottaa
Jos sitä liian pitkään odottaa
Kuolen jos en pääse liikkumaan
Hyppään pyörän selkään ja viiletän rautatieasemalle. Voi miten ihanaa onkaan, että pääsen taas liikkumaan tämän pikkumatkan pyörällä pitkän talven jälkeen! Matka sujuu yhdessä hujauksessa. Oikeaan vaunuun kävellessäni toivon, että juuri tänä aamuna ei olisi mitään erikoisia vaunujärjestelyjä ja ehdin jo pelätä pahinta kun huomaan, että vaunuja on yksi normaalia vähemmän. Pelkoni on kuitenkin aiheeton - ja se lempipaikkanikin vaunussa on vielä vapaana! Valloitan sen, riisun villakangastakin ja kengät, vedän villasukat jalkaan. Teen arkimeikin ja laitan korut, jotka eilen valitsin vaatteiden kanssa.
Konduktööri tulee sopivasti tarkistamaan liput, kun olen lopettelemassa. Luen viime viikkoista Talouselämää, kunnes en enää jaksa kannatella lehteä ja uni valloittaa mieleni pian Salon jälkeen. Havahdun Espoossa (epätavallista) ja sitten Pasilassa (tavallista). Juna on myöhässä, joten Helsingissä laitan viestin ensimmäisen palaverin koollekutsujalle, että myöhästyn ja aloittakaa ilman minua.

Ratikalle kävellessäni totean, että ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen en ole kylmissäni, kun astun aamulla junasta. Taivaallista! Ratikassa jatkan keskenjäänyttä Talouselämän lukemista. Töihin päästyäni kiirehdin ulkovaatteet pois, tietokoneen aukeamaan ja käteeni ison kupin teetä ennen kuin syöksyn vartin myöhässä tutustumaan Share Pointin saloihin. Aihe on mielenkiintoinen, mutta koska osa asioista on tuttuja, en oikein jaksa keskittyä vaan lueskelen hiljakseltaan kännykällä sähköposteja samalla. Saan kuiskauksena välitettyjä kehuja pirteän värisestä jakustani. :)













Yhdentoista jälkeen riennän huoneeni kautta syömään falafelejä työpaikkaruokalaamme ennen seuraavaa palaveria, joka on lyhyt tiimipalaveri meidän nelihenkisen tiimin kesken. Päivitämme toistemme tietoja menneestä ja tulevasta viikosta sekä eri projektien kehitysvaiheista. Sieltä menen suoraan seuraavaan palaveriin keskustelemaan erään tietojärjestelmäprojektin yksityiskohdista. Olin unohtanut ottaa muistiinpanovälineet mukaani huoneestani, kun lähdin syömään (amatöörimäinen virhe!), joten jouduin lainailemaan toisten kyniä. :D Kirjoitin ylös asiat, jotka lupauduin hoitamaan.

Vihdoin klo 14.30 pääsen työpöytäni ääreen ja alan purkaa Outlookin tehtävälistaan paperisia muistiinpanojani tältä ja edelliseltä päivältä. Mielessäni käy ajatus kuinka järkevää on keskittyä tähän organisoitumiseen kun voisin käyttää saman ajan ihan suoraan niiden tehtävien tekemiseen... Tiedän kuitenkin, että säästän tällä melkoisen tovin maanantaiaamua, kun tiedän suoraan mistä aloittaa päivän työt. Priorisointikin onnistuu helposti tehtävälistan avulla. Tsekkaan ensi viikon kalenterin ja teen muutamia uusia palaverivarauksia. Vielä ennen kotiin lähtöä ehdin tehdä pari kiireisintä tehtävää listaltani. Totean, että ensi viikolla minua odottavat monet mielenkiintoiset jutut. :)

Sitten kiiruhdan neljän junaan. Eväinä on tänään kaksi mehukasta mandariinia, vadelmarahka ja munariisipasteija. Lueskelen Talouselämää, kun junakaverini tulee Pasilasta junaan. Hetken ehdin epäillä, että hän ei olisikaan tulossa, mutta juna olikin vaan pysähtynyt väärään kohtaan. Vaihdamme kuulumisia ja selailen matkan aikana Talouselämän lisäksi uutta vuosikertomustamme ja Hesarin Nyt-liitettä. Matka menee nopeasti hyvässä seurassa. Olen eilen päättänyt, että tänään menen kuntosalille. Nyt se kaduttaa, sillä ei millään huvittaisi. Mutta ei siitä sen enempää, koska tämän blogin nimi on kivoi jutui.

Pyrähdän Stockalle ostamaan minitomaattipensaita, joita onneksi on vielä jäljellä. Niiden tomaatit ovat herkullisia! Tämä taitaa olla neljäs vuosi, kun ostan niitä kesäksi Hulluilta päiviltä. Vien tavarat kotiin, vaihdan vaatteet, heitän treenikassin olalle ja painun salille. Motivoin ja innostan itseäni uusilla naistenlehdillä.
Salilla paahdan tapani mukaan puoli tuntia kuntopyörällä hiki valuen. Lihastreenin ja venyttelyn jälkeen kotiin kävellessäni päätän ex tempore käydä lainaamassa elokuvan vuokraamosta. Teen nopean valinnan ja otan kehutun EatPrayLoven. Julia Roberts on ihana!

Kello on puoli yhdeksän, kun kävelen keskustan halki ja kiinnitän huomiota runsaslukuiseen ja äänekkääseen nuorisoon. Ilmojen lämpenemisellä on varmasti jotain tekemistä tämän kanssa... Kotona en heti jaksa mennä suihkuun, joten alan katsoa elokuvaa ja otan lasillisen Madeira-viiniä, jota isäni toi tuliaisena Madeiran reissulta. Myöhemmin käyn suihkussa ja laitan itselleni voileipiä + kupin teetä. Elokuvaa katsoessani tsekkaan samalla sähköpostit ja tarkistan myös olisiko netcycleriin tullut uusia tavaroita, joihin tarjoudun vaihtamaan omia tavaroitani. Ja onhan siellä yksi kirja ja lakanasetti, joihin ilmaisen kiinnostukseni. Luen eilisillan jälkeen julkaistut päivitykset seuraamiini blogeihin ja Visuaalisesti vaativan blogista saan idean tähän postaukseen, jota alan samantien työstämään. Puolenyön tietämillä menen nukkumaan. Nukahtamista ennen luen vielä hetken Mary Higgins Clarkin dekkaria Unissakävelijä.

En ole itse aikaisemmin tehnyt tai lukenutkaan tällaisia postauksia, mutta Visuaalisesti vaativan kokemuksen perusteella ne jakavat lukijat tehokkaasti. Toiset tykkäävät kovastikin ja toiset eivät ollenkaan. En ole aikeissa ruveta kirjoittamaan näitä alvariinsa, mutta ihan mielenkiinnosta: tykkäsitkö? Äänestä postauksen alla olevilla tykkään/en tykkää -painikkeilla. Ja kirjallisetkin kommentit kiinnostavat. :)