lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hurja synttäriviikonloppu

Viime viikonloppu oli lähes yhtäjaksoista ihanaa juhlaa, joka sunnuntaina huipentui äidin puolen sukulaisten vierailuun. Suolaisiksi paloiksi tarjoilin porokinkkupiirakkaa ja punajuurihomejuustopiirakkaa. Makeissa herkuissa sain korvaamatonta apua siskoltani, joka teki korvapuusteja ja mielettömän herkullisen täytekakun.


En yleensä ole ollut kovin suuri täytekakkufani, mutta tämä oli todella maukas kakku. Välissä oli omatekemääni karviaismansikkahilloa ja päällä vadelmia, pensasmustikoita ja suklaakoristeita. Kiitos S!

Itse panostin mangojuustokakkuun, jota olen tehnyt aikaisemminkin ja havainnut hyväksi. (Täytekakkua en ole tehnyt yläasteen kotitaloustuntien jälkeen!) Tämäkin keräsi paljon kehuja ja lupasin jakaa reseptin täällä.

Aurinkoinen juustokakku

Pohja:
175 g kaurakeksejä
75 g margariinia

Täyte:
2 munaa
1 dl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk kermaviiliä
1 sitruunan mehu
3 tl vaniljasokeria
6 liivatelehteä

Mangokerros:
2 prk (á 125 g) vauvan mangohedelmäsosetta
4 liivatelehteä
1 dl vettä
2 rkl sokeria

Hienonna keksit esim. kaulimen tai veitsen avulla tai monitoimikoneessa. Sulata margariini ja sekoita keksien joukkoon. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Leikkaa saksilla ulkopuolelle jäävä paperi. Painele keksiseos vuoan pohjalle. Laita vuoka viileään.

Laite täytteen liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään noin viideksi minuutiksi. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita tuorejuusto ja kermaviili kulhossa. Mausta vaniljasokerilla. Nostele munavahto juustoseoksen joukkoon.

Purista sitruunan mehu kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä. Purista liivatteet vedestä ja sulata kuumaan sitruunamehuun. Kaada neste täytteen joukkoon ohuena nauhana. Sekoita hyvin. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä viileässä vähintään pari tuntia.

Kun juustotäyte on tarpeeksi hyytynyt (pinta on kiinteä), voit tehdä mangokerroksen. Laita mangokerroksen liivatelehdet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi. Kiehauta. Purista liivatelehdet vedestä ja sulata kuumaan sokeriliemeen. Sekoita liivateseos ohuena nauhana hedelmäsoseseen. Kaada mangotäyte vuokaan tuorejuustokerroksen päälle.

Anna kakun hyytyä viileässä vähintään kolme tuntia, mielellään yön yli. Koristele mieleiseksesi esimerkiksi appelsiiniviipaleilla.

Kotini on viime päivinä ollut myös hyvin kukitettu, sillä sain viime viikolla ruusuja, kolibrikukkia ja tulppaaneja. Ihanaa! Kukkia ei voi ikinä olla liikaa. :)



Gourmet-nautintoja

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo runsas viikko, jonka jälkeen on sattunut ja tapahtunut useamman blogikirjoituksen verran. Aloitan vaikka kertomalla ihanista gourmet-kokemuksistani A21:ssä, La Tablessa ja F8:n teemaailmassa.

Juhlistin pyöreitä vuosiani muutaman ystävän kanssa A21-ravintolassa, joka on jokin aikaa sitten avannut Annankatu 21:ssä sijaitsevan coctail-baarinsa lisäksi fine dining -ravintolan Kalevankatu 17:ään.


Pidin todella paljon ravintolan yksinkertaisesta ja elegantista sisustuksesta ja tunnelmasta. Aloitimme aperitiiveillä ravintolan loungessa, joka on nimetty hyvin kuvaavasti Nuotiopiiriksi. Jokainen meistä taisi vuorollaan kokeilla oliko nuotion tuli ja savu aitoa (ei ollut). :) Alkudrinkeiksi valitsimme Lumon, joka oli maistuvan kirpeä ja makea samaan aikaan. Koristeena coctailissa oli syötävä kukkanen.


Illalliseksi nautimme kolmen ruokalajin menun:

Tunturipuro
Sokerisuolattua jäistä siikaa, fenkolilunta ja osteri-omenaliemi

Revontuli
Poroa, puolukkaa ja puikulaperunaa

Kevätaurinko
Marenkikinokset, minttusuklaajäätelöä ja ananas carpaccio

Juomaksi menun kanssa valitsin ravintolan erikoisuuden eli drinkkimenun, jonka coctailit on vartavasten luotu täydentämään ruokalajien makuja. Se olikin todella mielenkiintoinen kokonaisuus ja oli jännittävää odottaa mitä lasista seuraavaksi löytyy. Maut tosiaan olivat harmoniassa ruokien kanssa ja coctailit toimivat loistavasti ruokajuomina.

Ilta oli mitä mainioin päätös muutenkin ihanalle syntymäpäivälleni!

Ranskalainen La Table -ravintola on ollut "käy täällä" -listallani jo pitkään, mutta heidän listaltaan on sinnikkäästi puuttunut kasvisruokavaihtoehto, minkä johdosta ravintola on aina jäänyt kokeilematta (en siis itse ole kasvissyöjä mutta seurueeseeni kuuluu lähes aina ainakin yksi kasvissyöjä). Yleensä ravintoloilla on kuitenkin kasvisvaihtoehtokin listan ulkopuolella, mutta onhan se aavistuksen rasittavaa selvitellä niitä erikseen. Nyt kuitenkin synttärieni kunniaksi näimme sen vaivan ja pääsin viimein kokeilemaan La Tablea äidin, äidin miehen ja siskon kanssa. (Kokonaan toinen kysymys on miksi ihmeessä ravintolat eivät voi suosiolla lisätä kasvisvaihtoehtoa julkiselle ruokalistalleen. Luulisi tämän nykyään 2010-luvulla olevan jo itsestäänselvyys! Voisin paasata tästä tuntikausia, mutta säästän teidät siltä tällä kertaa...)

Pidän paljon ranskalaisesta ruuasta (ja Ranskasta ja ranskankielestä), jonka maut ovat usein aika yksinkertaisia, selkeitä ja puhtaita. Turussa ranskalainen lempiravintolani on Le Porc, joten oli mukava löytää myös Helsingistä hyvä ranskalainen ravintola - sitä La Table todellakin on.

Ravintolan sisustus on rento ja yksinkertainen, mitä värittävät Chapmanin sarjakuvat. En nyt muista mitä yhteistä tällä ravintolalla ja tuolla Chapmanilla on, mutta olen selaillut aikoja sitten keittokirjaa, joka oli kuvitettu samaisilla sarjakuvilla ja muistaakseni siinä mainittiin tämä kyseinen ravintolakin, eli jotain yhteistä niillä on.



Ruoka oli todella hyvää. Söin alkuruuaksi paahdetun sipulikeiton omenalla ja ankan kivipiiralla. Alkupaloiksi tarjotut leivät olivat myös suussasulavia. Ainoa miinus oli se, että annos olisi saanut olla hiukan pienempi, sillä jo alkuruuan jälkeen oli aika kylläinen olo. Olen huono tietämään ruokasanastoa (edes suomenkielellä puhumattakaan ulkomaankielistä), sillä olen itse hyvin kaikkiruokainen eikä mieleeni jää erikoiset nimitykset paitsi  varmaankin silloin jos en pidä niistä. La Tablen listalla oli useampi erikoinen nimitys ja pitikin nyt oikein googlata mitä se kivipiira olikaan (muuta kuin maultaan hyvää). Kyseessä on lintujen lihasmaha eli käytännössä yksi vatsalaukun lihas, mikäli ymmärsin oikein.


Pääruuaksi söin paistettua siikaa sinisimpukkarisotolla ja pistaasiöljyllä. Jälleen: todella herkullista.


Jälkiruuaksi, ähkynkin uhalla, otin juustolautasen, sillä rakastan ranskalaisia juustoja ja niitä saa ihan liian harvoin. Onneksi tämä annos oli maltillisen kokoinen ja juustohan sulaa suussa. :) Tarjolla oli neljää erilaista juustoa viikunahillokkeella. Lopuksi täytyy vielä kehua, että La Tablesta saa haudutettua teetä!

Haudutetusta teestä tulikin mieleeni, että kävin viimein tutustumassa myös Stockamannin ylimmässä kerroksessa F8:ssa viime vuoden lopussa avattuun teemaailmaan.



Tuo kello viiden teen kokonaisuus täytyy käydä joku kerta vielä kokeilemassa. Nyt join kupillisen Keisarin morsianta. Teehuone oli sisustettu kauniisti ja palvelu oli ystävällistä. Arvostin myös kauniita ohutreunaisia astioita, joista juominen oli jo itsessään nautinto.



Herkullista elämää, kerrassaan herkullista!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kolme vuosikymmentä

Pian tulee syntymästäni kolmekymmentä vuotta! Viikonloppu on täynnä juhlaa: käytän yhden illan jokaisen vuosikymmenen juhlintaan. :)
Taitaa näet olla niin, ettei ikä tosiaankaan ole este, rasite tai hidaste vaan naisen paras asuste!
- Sami Sykkö, Gloria 4/2011 -
Kävimme äidin ja siskon kanssa taannoin Cafe Aallossa kahvittelemassa. Cafe Aaltohan on se Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa oleva tyylikäs kahvila. Haudutettu tee ja Mazariini olivat herkullisia.


Kahvilan seinillä oli Rebecca Kupin kaunista ja värikästä taidetta.


Tyttäreni.
Asia on niin,
että keijukaisia ei oikeastaan ole
ja oikeastaan niitä on.
Se on sillä tavalla, miten asian ottaa
ja miten sen käsittää.
On ihmisiä, joilla ei ole keijukaisia
ja sitten niitä ei olekaan.
Sitten taas on ihmisiä, joilla on keijukaisia,
ja minä uskon, että niitä sitten onkin,
ja luulenpa, että sellaisten
ihmisten elämä
on jollakin tavalla
kauniimpaa ja rikkaampaa.
- Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia -
Huomenna korkataan shamppanjapullo. :)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Nippelitietohaaste

Sain Piikkipaatsamalta Pientä elämää -blogista nippelitietohaasteen, johon vastailen ilolla. Nämä ovat hauskoja. :)  

Lempinumero
Kun pitää valita jokin numero, valitsen yleensä jonkun parittoman numeron tai sellaisen, jossa on kolmonen. 13 on mulle enemmän onnen kuin epäonnen numero. 

Paras juoma
Tee! Ei tainnut tulla kenellekään yllätyksenä. :) Kuohuviini on myös hyvää. Sekään tuskin yllätti ketään! :)

Facebook vai Twitter
Loin innokkaana Twitter-tilin vuosi sitten, mutten tee sillä juurikaan mitään. Olin pettynyt sen toimintojen vähyyteen ja yksinkertaisuuteen. Samoin kävi syksyllä Google+:n kanssa. Nyt vasta olen hoksannut, että toimintaperiaate ja käyttötarkoitus on tietysti ihan erilainen kuin Facebookissa, joten toiminnotkin ovat erilaiset. Silti kun suurinosa ystävistäni ei ole näissä mukana, en ole päässyt oikein kiinni niihin. Olen joskus kyllä seurannut hauskoja hashtagejä Twitterissä, esimerkiksi kun Katleena Kortesuo oli valvojana abiristeilyllä, seurasin illan hulvattomia tapahtumia.

Intohimoni
Tämä on vaikea... Tärkeintä elämässä on mielestäni tehdä jotain, ihan mitä vaan, intohimolla. Jos arki on tasapaksua harmaata suorittamista, voi kysyä itseltään onko se sen arvoista. Itse saan voimaa leikkimielisestä sanailusta ja kiihkeistä keskusteluista, joten ehkä ne ovat intohimoni. Parasta. Niihin tosin tarjoutuu tilaisuuksia harmillisen harvoin.

Lahjojen antaminen vai saaminen
Ensimmäisenä lahjojen antaminen, koska se on huisin hauskaa, ja sitten saaminen. Rakastan yllätyslahjoja!

Mieleisin kuvio tai muoto
Pidän kaikista koristeellisista kuvioista ja köynnöksistä. Ostin juuri eteiseen ovimaton, joka on muuten yksivärinen, suklaanruskea, mutta jonka reunaa kiertää vaalea köynnöskuvio. Olen etsinyt sellaista monta vuotta, kunnes viimein löysin Anttilan kuvastosta etsimäni.

Paras päivä viikossa
Perjantai. Koko viikonloppu on edessä, mutta vielä saa tehdä vähän töitä! Pidän työstäni hyvin paljon, joten tykkään olla töissäkin. Silti on kivaa, kun illalla ei tarvitse stressata nukkumaanmenosta tai muistakaan arkiasioista. Olen ottanut töissä tavaksi järjestää perjantaisin keskeneräiset työni ja katsoa seuraavan viikon tapahtumat läpi. On ihana hankkiutua eroon kaikista lippulappusista ja epämääräisistä muistioista ja kirjata ne Outlookin tehtäviin ja järjestää ne kiireellisyyden mukaan. Samalla tyhjennän inboxini ja lähetetyt viestit ja lajittelen ne oikeisiin kansioihin aiheittensa mukaan. Lisäksi käyn seuraavan viikon kokoukset läpi, ilmoitan tulevat vieraat aulavahtimestarille sekä merkitsen tehtävälistaan mitä palavereja täytyy valmistella. Paitsi että tämä on hyvin puhdistavaa, on maanantaina ihana tulla töihin kun tietää heti mistä aloittaa. Pidän muutenkin asioiden suunnittelusta, joten seuraavan viikon töiden suunnittelu on ehkä lempitehtäväni töissä. (Älkää nyt käsittäkö väärin. Kyllä mä saan paljon aikaankin, vaikka suunnittelusta pidänkin!) :)

Lempikukka
Pidän liljoista paljon, mutta myös neilikoista ja tulppaaneista. Ja ruusutkin on kauniita. Yleisesti ottaen kukat on ihania ja niitä on vielä ihanempi saada. Turussa ostin usein torilta itselleni kukkia, mutta täällä Helsingissä en ole tehnyt sitä vielä kertaakaan. Tuossa Munkan puistotiellä on kyllä söpö kukkakioski...

Lähetän tämän haasteen eteenpäin Heidille Livet Salt -blogiin.

Synttäreitä siellä ja täällä

Rauma viettää tänä vuonna 570-vuotissyntymäpäiviään. Onnea Rauma! Kuulin tämän sekä herkullisen lapskousin teko-ohjeen Heidiltä Livet Salt -blogista. Lapskous on perinteinen merimiesten ruoka, johon tutustuin juurikin Heidin kautta, kun olin käymässä Raumalla. Sen jälkeen olen syönyt sitä vain kerran, kun anelin Heidin tuomaan sitä minulle Turkuun (Heidi oli tulossa muutenkin käymään, ei pelkästään tuomaan lapskousia). Vasta nyt kuitenkin tajusin, että sitähän on hyvin yksinkertaista tehdä ihan itsekin! Mitään pikaruokaa se ei ole, sillä aineksia pitää keittää aika kauan, mutta kerralla sitä valmistuu iso satsi. Tänään tein siis ensimmäistä kertaa lapskousia ja aika hyvää teinkin! Porkkanaa oli hiukan liikaa, sillä perunamuusi värjäytyi enemmän porkkanan kuin perunan väriseksi, mutta maku oli silti hyvä. Olen aika ylpeä itsestäni! En ottanut teille kuitenkaan kuvaa tästä herkusta, sillä se ei ole erityisen kuvauksellinen ruoka... :) Muistuttaa lihaperunasoselaatikkoa.

Synttäreistä puheenollen luin Hesarin Nyt-liitteestä Ville Liikasen kolumnista, että legendaarinen Sling In -coctailbaari viettää tänä vuonna 13-vuotissynttäreitään. Ei ole siis ollenkaan kummallista, että se tuntuu olleen olemassa aina, mikä puolestaan johtunee siitä, että se on ollut olemassa koko sen ajan kun olen ollut täysi-ikäinen. (Muistan hämärästi ensimmäisen käyntini siellä 18-vuotiaana. Koko ajan oli outo olo. Saanko ihan oikeasti olla täällä? Saanko ihan oikeasti tilata tuolta listalta jotain?) Nyt-liitteen kolumnisti juhlisti baarin synttäreitä juomalla läpi koko kolmenkymmenen drinkin listan... :) Iloksi niille, jotka eivät pysty samaan, on tuolla nettisivuilla edustavat kuvat kaikista listalla olevista drinkeistä. Itse kävin Slinkkarissa viimeksi juhlimassa ystävän kolmekymppisiä Mango Ivanovin ja Applepien voimin. Drinkkeilyä edelsi ruokailu ravintola Pääkonttorissa, jota voin hyvillä mielin suositella kaikille. Sillä on loistava hinta-laatusuhde, vaikka onkin S-ketjun ravintola.

Ravintola Pääkonttorissa ystävän synttäreillä

Ja lisää synttäreistä. Omani lähenevät kovaa vauhtia... Ensi viikonlopusta tulee kiireinen, sillä juhlin ensin perjantaina pienesti muutaman ystävän kanssa, sitten lauantaina menen katsomaan Sunrise Avenuen keikkaa (olen siitä totaalisen lievästi pähkinöinä) ja sunnuntaina kestitsen äidin puolen sukulaisia. Huomenna pitäisi suunnitella tarjoilut sunnuntaita varten. Joitain ideoita on jo, mutta täytyy katsoa vielä kokonaisuus läpi.

Lumet ovat sulamassa! Kävin tänään kirjasto- ja kauppareissulla ensimmäistä kertaa kävelemässä Munkkiniemen rannassa. Löysin niin kauniita katuja, etten tiennyt Suomesta löytyvänkään ja sitten tietysti myös niitä vähemmän kauniita. Jäällä oli ihmisiä harjoittamassa sitä sellaista ilmavarjohiihtoa. En tiedä miksi sitä kutsutaan (tuuli puhaltaa varjoon ja liidättää suksilla olevaa hiihtäjää jäätä pitkin), mutta se näytti tosi hauskalta. Ihmettelin tosin eikö jää ole jo hiukan heikkoa sellaiseen. Onnistuin eksymäänkin, kun täällä ei ole ihan tuota ruutukaavaa noudatettu. Onneksi alue on sen verran pieni ja mereen rajattu, että kovin syvällinen eksyminen ei olisi mahdollista. Tulee olemaan hienoa nähdä kuinka kevät etenee ja millaista täällä on kesällä (joo, kaunista - kymmenet ihmiset ovat kertoneet).

Ja Munkan kirjasto on muuten tosi suloinen paikka (kirjoitinko siitä jo?). Vain pikkukirjastoissa tuntuu olevan uusia hyviä kirjoja näytillä samalla tavalla. Isoissa kirjastoissa on kai niin suuri trafiikki, että suositut kirjat ovat aina lainassa. Silmäni osuivat vuoroani odotellessa (piti uusia 14-vuotta sitten lukiossa hankittu Helsingin kirjastokortti) tähän ihastuttavaan Philippe Lechermeierin ja Rébecca Dautremerin teokseen Kätketyt Prinsessat. Tämä on niin kaunis kirja, että sitä voi todella kutsua teokseksi. Kirja kertoo prinsessoista ja esittelee niistä muutaman: Karmiinan, Muistittan ja Kata Pultin. Ihana!!!




Mukavaa maaliskuun jatkoa! Kohta on jo pääsiäinen!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Keksejä ja katteja

Meillä on äitini kanssa perinne ostaa toisillemme joululahjaksi kirjat ja viime vuonna sain häneltä Katja Ketun Kätilön. Kirja sijoittuu Lapin sodan maisemiin ja aikaan ja kertoo erään kätilön rakastumisesta saksalaiseen sotilaaseen. Olin hyvin kiinnostunut kirjasta etukäteen, mutta aloitettuani lukemisen koin pienen pettymyksen. Kirjan maailma ja kielenkäyttö olivat luotaantyöntäviä, henkilöt vastenmielisiä ja juonikin tuntui sekavalta. En pysynyt kärryillä siitä kuka puhui kenestäkin, missä ja koska. Romaani ei etene kronologisesti vaan ajassa palataan taaksepäin ja hypätään eteenpäin minkä keretään. (Mielestäni tällaisiin kirjoihin pitäisi painaa kanteen huomautus, josta lukija ymmärtäisi alkaa alusta asti painamaan aikoja ja henkilöitä mieleensä. Tässäkin olisi suuresti auttanut, jos olisi tehnyt henkilöistä suhdekartan. Mutta kun ei lukija itse tajua ja osa lukijoista on kanssani yhtä jästipäitä eivätkä palaa kirjassa takaisinpäin, jos jokin asia menee ohi. Ja sitten harmitellaan, kun ei ymmärretä mistään mitään.)

Näistä syistä kirja ei sanottavasti temmannut mukaansa, mutta halusin sen kuitenkin lukea loppuun asti, sillä sen aihepiiri kiinnosti. En kuitenkaan odottanut kirjan loppuosalta sanottavammin mitään erityistä. Kolme kuukautta olenkin sitä lukenut... Mutta sadan sivun jälkeen tarina alkoi yhtäkkiä elää viime viikonloppuna ja nyt en malttaisi laskea kirjaa kädestäni. Tekstissä on ollut muutamia todella hyviä kohtia, kuten tämä seuraava:
Katselimme myöhään yöhön kuinka ulapalla pauhasivat salamat ja taivas oli tummanpuhuvaa massaa. Siihen Jumala oli varmuuden vuoksi piirtänyt ohuen hopeisen viivan veden ja ilman yhtymäkohtaa merkitsemään. Se enteilee aina huonoa, jollei Jumalakaan muista missä taivaan rajat sijaitsevat. Tiesin sen, mutten piitannut.
Katja Kettu: Kätilö
Vaikuttavissa kohdissa nousee kyyneleet silmiini. Jälleen en voi kuin ihmetellä nuoren ihmisen kirjoitustaitoa (tulee Riikka Pulkkinen mieleen tästä lahjakkuudesta), monipuolista sanastoa ja taitoa välittää tunteita teksteissä. Välillä tuntuu, että itse käytän tavallisen päivän aikana maksimissaan sataa eri sanaa. Siitä tulee vähintäänkin ihan neanderthal-ihminen-olo. Ugh! (Sain tänään hankittua viimein Helsingin kirjastokortin, joten pääsen onneksi taas sivistämään itseäni.) Ah, mitä onnea on hyvä kirja. Ja onnea on myös neljän tunnin päikkärit sunnuntaina. Ettäs tiedätte.

Kokeilin taannoin uutta suklaakeksireseptiä ja muistin taas miksi koko resepti kannaattaa lukea etukäteen läpi hyvissä ajoin eikä vasta tekohetkellä.


Chjoko Cookies

250 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
2 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
4,5 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
340 g suklaata rouhittuna

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokerit. Lisää joukkoon munat ja sitruunan kuoriraaste. Vatkaa vielä hetki. Sekoita kaurahiutaleet, vehnäjauhot, suola ja sooda keskenään ja lisää taikinaan. Nostele joukkoon lopuksi suklaarouhe. Muotoile taikina leivinpaperin avulla tasaiseksi rullaksi ja pane pakastimeen. Leikkaa jäisestä rullasta parin sentin paksuisia kiekkoja. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 6-8 minuuttia.

Juu, tuo pakastusvaihe oli selkeästi kerrottu piilotettu tekstin sekaan niin hyvin, että multa pääsi rääkäisy, kun olin jo suunnilleen tekemässä taikinasta kekoja pellille. No, keksit oli pakko saada sinä iltana valmiiksi, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rikkoa ohjetta vastaan ja iskeä taikinamöykyt kylmästi vaan uuniin. Mutta hyviä niistä silti tuli, vaikka hiukan jännitti. Pakastaminen olisi kaiketi vaikuttanut eniten ulkonäköön: keksit olisivat ehkä säilyneet kiekkomaisina eivätkä olisi levinneet näin kotikutoisen näköisiksi. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kaiken itsetehdyn pitäisi myös näyttää itsetehdyltä, joten suurta vahinkoa ei päässyt syntymään. Vein keksit töihin naistenpäivän kunniaksi.

Kävin viime viikonloppuna siskoni luona Kalliossa ja napsin samalla muutaman kuvan hänen kissaneidistään Behirasta. Kuvauskohde oli hyvin haasteellinen, sillä hän ei jaksanut oikein poseerata mulle: enemmän kuin yksi kuva oli heilahtaneita. Onneksi oli onnistuneitakin.

Kiva häntäteline kisulla, kun oksa kaartuu sopivasti...

Mä tuun nyt tästä!

Ihqut samettitassut!

Pakko peruuttaa, en mä mahdukaan tästä!

Täältä on hyvä vahtia.
Kissamaisen villiä viikkoa kaikille!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Life in Monk Bay

Munkkiniemessä vietetään tällä hetkellä rauhallista lauantai-iltaa kynttilänvalossa. Otan rauhallisesti josko vaikka sitkeä viikon jatkunut yskäni paranisi levolla (ihmeitä voi tapahtua). Koska yskäni pahenee ulkoilmassa, taidan pysytellä koko viikonlopun sisätiloissa. Mikä loistava tekosyy lööbata koko viikonloppu!

Katselen sivusilmällä viikolla tallentamiani jaksoja loistavasta brittiläisestä komediasarjasta nimeltä Musta Kyy, jota TV5 on ilokseni alkanut näyttää uusintana keskiviikkoisin ja torstaisin. Sarja on tehty 80-luvulla, mutta se toimii edelleen hienosti, ehkä siksi, että se sijoittuu 1400-luvulle, joten 80-luvun omituinen muoti ei pääse häiritsemään katsojia kuten mm. Ihmemiehen uusinnoissa... Sarjan päähenkilö ja idean keksijä on Rowan Atkinson ennen Mr. Bean -aikojaan. Hänhän on loistava pitkän uran tehnyt koomikko, joka harmillisesti muistetaan yleensä vain Mr. Beaninä. Sarjassa esiintyvät myös mm. Hugh Laurie ja Stephen Fry. Erinomaista brittiläistä viihdettä!

Olen edelleen saanut kestitä ihania vieraita! Eilen luonani olivat viettämässä iltaa kaksi entistä työkaveriani (kiitos K ja M hauskasta illasta!) ja aika lensi jälleen siivillä. Kirjoitimme myös sähköpostitervehdyksen yhteiselle ystävällemme T:lle, joka asuu parhaillaan Kiinassa. Päätimme viestimme uhkaukseen, että hänen täytyy ilmoitella, kun on seuraavan kerran käymässä Suomessa tai me pöllähdämme puolestamme Kiinaan. :)

Olen löytänyt uudesta kotikaupungistani uuden lukupiirin itselleni ja se kokoontui luonani keskiviikkona. Olimme lukeneet Arno Kotron kaksi runokirjaa, Sanovat sitä rakkaudeksi ja Musta leski, joista jälkimmäinen on jatkumoa ensimmäiselle. Sanovat sitä rakkaudeksi on paras runokirja, jonka olen koskaan lukenut ja se herättää jokaisella lukemisella paljon ajatuksia ja tunteita. Kirja on tarinan muodossa ja kertoo suhteen päättymisestä, ensimmäinen kirja miehen näkökulmasta ja jälkimmäinen naisen näkökulmasta. Pidän Kotron tavasta käyttää sanoja ja jopa keksiä niitä itse. Suosittelen Sanovat sitä rakkaudeksi -kirjaa varsinkin niille, jotka vierastavat perinteistä runoutta (tämä on kaikkea muuta).

Lukupiiriläiset pääsivät maistamaan uutta reseptiä, vuohenjuustopiirakkaa. Naminami, siitä tuli hyvää!
Vuohenjuustopiiras

1 piirakkataikina
1 parsakaalin nuput
2 rkl pestokastiketta
1 sipuli
3 tomaattia
150 g vuohenjuustoa
3 rkl oliiviöljyä

Levitä taikina piirakkavuokaan ja paista 200 asteessa 10 minuuttia. Paloittele parsakaali, keitä nuppuja noin kymmenen minuuttia ja valuta ne sitten hyvin. Ota piirakkapohja uunista ja voitele pohja pestokastikkeella. Leikkaa tomaatti ja sipuli ohuiksi viipaleiksi ja levitä ne pestokastikkeen päälle. Lisää parsakaalin nuput ja murenna vuohenjuusto päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja paista piirasta uunin keskiritilätasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia.
Jälkiruuaksi lukupiiriläisille tarjoiltiin Dan Caken Smileys kaakao- ja mansikka cupcakesejä (Joo, tiedän, että tuossa on tuplamonikko, mutta cupcakejä kuulostaa vaan niin typerältä paitsi sanottuna myös kirjoitettuna. Kieltäydyn siis noudattamasta kielikeskuksen suositusta!) Näitä herkullisuuksia löytyi Stockamannilta. On muuten ihan ylikätevää, että nelosen ratikka kulkee lähes ovelta ovelle Stockalta kotiini, joten vaikka Stocka ei enää ole lähikauppani kuten Turussa, se on silti helposti saavutettavissa. :)


Olettekos te pääkaupunkiseudulla asuvat lukijani vielä osallistuneet jollain tapaa tähän Helsingin designpääkaupunkivuoteen? Paljon siitä kohistaan lehdissä ja muissa medioissa, mutta itselleni on jäänyt hiukan ulkopuolinen olo. Ehkä se johtuu siitä, että aihe on aika abstrakti ja tahtomattakin vertaan tätä pääkaupunkivuotta Turun kulttuuripääkaupunkiuteen viime vuonna ja sehän näkyi ja kuului asukkailleen kaikkialla. Kulttuurivuosi on tosin huomattavasti helpompi toteuttaa kuin designvuosi. Itse kaipaisin vielä jotain konkreettisempaa. Siksi innostuin, kun mukaani tarttui Stockmannilta designpääkaupungin ilmaisjakelulehti, 80 sivuinen aikakauslehden muotoon tehty tiedote tai mainos, miten sen nyt haluaa ottaa.


Tiesittekö, että Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi myös Lahti kuuluu tähän designpääkaupunkikokonaisuuteen? Entä tiesittekö, että projektin budjetti on 16 miljoonaa euroa (vuosina 2010-2013) ja että designpääkaupunkivuosi on yksi suurimpia Suomessa koskaan toteutetuista yritysyhteistyöhankkeista? Mukana on 21 yrityskumppania, muutama ministeriö, Sitra, Tekes, Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, ammattikorkeakouluja sekä neljä muotoiluorganisaatiota.

Mielenkiintoisinta kaikessa on designpääkaupunkivuoden tavoite:
Tavoitteena on kaupunkilaisten arjen ja elinympäristön parantaminen sekä julkisten palvelujen ja yritysten toiminnan kehittäminen designin avulla.
Ylevää! Jäin kyllä pohtimaan mitä tuo "toiminnan kehittäminen" pitää sisällään. Tavoite voisi olla vieläkin rohkeampi ja konkreettisempi. Vuoden ohjelma löytyy täältä. Tuosta lehdestä poimin ainoastaan tiedon kaupunkipoluista. (Näistä retkeilyreiteistä saatte todennäköisesti vielä lukea blogistani kunhan lumet sulavat.) Toistaiseksi tätä designasiaa ei ehkä ole tuotu esille sillä tavalla, että se kiinnostaisi ja innostaisi juuri minua osallistumaan. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan!

PS. Kirjoitukseni otsikko sai innoituksensa Sunrise Avenuen biisistä Monk Bay, joka viittaa bändin laulajan Samu Haberinkin asuinpaikkaan, Munkkiniemeen. Samu otti taiteilijan vapauden kutsua Munkkiniemeä englanniksi Munkkilahdeksi. Monk Bay kuulostaa kyllä huomattavasti paremmalta kuin Monk Peninsula. Itse biisikin on hyvä, vaikkakin kovin surullinen. "I keep on moving ahead, I might not get anywhere..."