sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Jouluhaaste

Sain lauantai-iltana luettua blogilistani "tyhjäksi" ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kymmeniä ja taas kymmeniä kirjoituksia odotti lukemistani ja löysinkin paljon postauksia mielenkiintoisista ja ei-todellakaan-enää-ajankohtaisista aiheista. (Yritän edelleen toipua siitä, että Eeva Kolu on muuttanut pois Turusta eikä ihania Turku-postauksia ole enää jatkossa luvassa. Vinkkejä uusiin Turku-blogeihin otetaan innolla vastaan!)
 
Piikkipaatsaman blogista löysin minulle jouluisen haasteen, johon vastailen nyt näin postuumisti kun en aikaisemmin hoksannut. Siihen liittyen pitää vastata 24:een jouluiseen kysymykseen ja jakaa haaste sitten eteenpäin. Jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa väliin, kun joulu tosiaan meni jo. 
 
Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ja mieleisenne joulu. Itse olen ottanut totaalisen rennosti ja ollut ihan omissa oloissa keräilemässä voimia rankan syksyn jälkeen. Nyt tekemisen innostus ja kiinnostus ympärillä olevaa maailmaa kohtaan alkavat pikkuhiljaa palailla, mutta jarruttelen vielä vähän itseäni. Ei ole kiire mihinkään.  
 
Tässä vastaukseni jouluhaasteeseen:
 
1. Parasta joulussa? Rauhoittuminen. Joulu on vuoden ainoa ajankohta, jolloin voin ja maltan ihan puhtaasti vain olla rauhassa ilman mitään velvollisuuksia ja tehtävälistoja.

2. Joulumusiikkisi? Mitä vaan mielialaan sopivaa. En yleensä ihan hirveästi kuuntele erityisesti joulumusiikkia (ja toisaalta saatan kuunnella esimerkiksi Antti Tuiskun joululevyä myös keskikesällä). Tänä jouluna kuuntelin paljon kahta Marie Fredrikssonin kaunista biisiä, joiden sanoja en ymmärrä, mutta jotka rauhoittivat levotonta mieltäni: Mot okända hav ja Tro.

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia? Holiday on kaikkien aikojen paras jouluelokuva! Unelmoin sellaisesta kivitalosta, jossa Kate Winsletin esittämä nainen elokuvassa asuu (siis se Englannissa oleva kivitalo, ei Los Angelesin talo). Jouluelokuvat ovat ihan ok, mutta en erityisesti etsi sellaisia.
 
4. Jouluherkkusi? Glögiluumukiisseli rahkavaahdolla. Nam!

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? Imellettyä perunalaatikkoa. Ja kinkkua. Ja graavilohta tai kylmäsavulohta.

6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? Viimeistään joulukuun alussa. Siten ne ehtivät olla paikoillaan jonkin aikaa ennen kuin joka tapauksessa kyllästyn niihin viimeistään uuden vuoden kynnyksellä. Saan yleensä välipäivinä puuskan siivoja kaikki "turha" pois silmistä ja yleensä joulukoristeetkin saavat kyytiä tässä vaiheessa.
 
7. Joulu kotona vai jossain muualla? Yleensä kotona.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut? Vai molempia? Sekä että. Itse tehdyt lahjat ovat parhaita silloin kun ne ovat saajalleen sopivia ja tulevat käyttöön.  

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? En valaise ulkotiloja, mutta laitan sisälle koristevalot olohuoneen oviaukkoon ja poltan paljon kynttilöitä. 

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? Vietän joulun mieluiten kotona (yksin) omissa oloissa, jolloin voin viettää sen juuri oman mieleni mukaan. Tänä vuonna esimerkiksi söin alkupalat aatonaattona ja pääruoat seuraavana päivänä. Ei tullut ähkyä. :)

11. Onko sinulla jokin joululahjatoive? Yleensä on muutamia tarveperusteisia joululahjatoiveita. Tänä vuonna toivoin aamutossuja (edellisistä tuli pikkuvarpaat jo läpi), muistikorttia MP3-soittimeen ja By Nordin siili-aiheista pussilakanaa. Kaikki toiveeni toteutuivat! Kirjat ovat myös aina tervetullut joululahja minulle.

12. Paras saamasi joululahja? En osaa valita sellaista. Kaikki lahjat ovat kivoja.
 
13. Kamalin saamasi joululahja? Olen onnistunut unohtamaan sellaiset.

14. Kuvaile unelmien joulusi? Olisi mahtavaa viettää joulu isossa porukassa, johon kuuluisi paljon pieniä lapsia. Lapset tuovat jouluun aina oman innostuneen tunnelmansa. Muuten tosiaan arvostan joulussa rauhaa ja mukavuutta, joten esimerkiksi tämä joulu oli oikein ihana.

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu? En jostain syystä pidä Joulumaasta enkä Sydämeeni joulun teen -laulusta. Ne eivät kuulosta korviini kauniilta vaan lähinnä täyteen ahdetuilta ja teennäisiltä.

16. Oletko jo tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä? Haaste oli tosiaan siis tarkoitettu vastattavaksi ENNEN joulua... :) Yleensä kyllä teen joulun jälkeen valmisteluja seuraavaa vuotta varten. Viime joulun jälkeen askartelin välipäivinä tämän vuoden joulukortit.

17. Paras joulujuoma? Tänä jouluna huomasin, että teehän käy ruoan kuin ruoan kanssa ongelmitta. Join sitä siis myös joulukinkun kanssa. 

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Viime vuosina ei ole ollut kuusta ollenkaan. Opiskeluvuosina oli pikkuinen söpö tekokuusi. Tykkäisin kuitenkin oikeasta kuusesta, mutta sellaista minulla ei ole ollut koskaan. Se tuntuu aika suurelta vaivalta eikä sille oikein olisi tällä hetkellä paikkaakaan.

19. Käykö teillä joulupukki? Joo ei. En usko, että meillä kävisi pukki, vaikka minulla olisi lapsiakaan, koska se tuntuu jotenkin vaivaannuttavan teennäiseltä, ventovieras ihminen hassuissa vaatteissa olohuoneessani. En ole muutenkaan joulupukki-ihmisiä. Ikkunoista kurkistelevat tontut on ihan jees. 

20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi? Kun olin tosi pieni, vietimme joulun mummolassa serkkujen kanssa. Se oli hauskaa, kun ihmisiä oli paljon. 

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa? Yksi parhaita puolia joulun viettämisessä omissa oloissa on se, että voi koko päivän olla mukavissa vaatteissa eikä tarvitse pönöttää. :)

22. Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko? Imelletty perunalaatikko.

23. Paras joulusuklaa? Tykkään tryffeleistä. Niitä piti käydä tänä vuonna ostamassa lisää heti pyhien jälkeen.

24. Joulutortut vai piparit? Itse asiassa en ole kumpienkaan erityinen ystävä. Piparkakuista nautin eniten raakana, kun leikkaan jäistä taikinaa siivun nautittavaksi kuuman teen kanssa.
 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulun rauhaa!

Oma pari viikkoa kestävä joululomani alkoi perjantaina, ei hetkeäkään liian aikaisin. Viikonloppuna toimittelin vielä viimeiset joululahjat kummilapsille, tein joulun ruokaostokset ja kävin laulamassa kauniita joululauluja Helsingin tuomiokirkossa. Tuomaan markkinoiden ilme Senaatintorilla on lumen puutteesta huolimatta kaunis, kun sitä tarkastelee tuomiokirkon portailta. Kuusikin näyttää tavallista sopusuhtaisemmalta, vai onko se vain katsojan silmissä...


Eilen A vei minut rentoutumaan Kotiharjun saunaan Kallioon. Se on toiminut vuodesta 1928 ja restaurointia on tehty vanhaa kunnioittaen. Esimerkiksi suihkutilat ovat täysin uudet, mutta pukutilojen kaapit taitavat olla alkuperäisiä. Kodikas paikka! On jännä ajatella, että saunan perustamisaikoihin harvassa kalliolaisessa  kerrostaloasunnossa oli peseytymistiloja ja asukkaat kävivät näissä yleisissä saunoissa useamman kerran viikossa. Se tuo paikalle ihan oman tunnelmansa. Nykyään Kotiharjun sauna vaikutti olevan vakiasiakkaiden lisäksi ulkomaalaisten ja erilaisten seurueiden suosiossa. Ainakin naisten puolella vieraskirja oli pullollaan polttari- ynnä muiden ystäväporukoiden kirjoituksia. Myös ikäjakauma vaikutti tämän yhden käyntini perusteella eroavan avantosaunakokemuksistani, sillä saunojat olivat keskimäärin kolmekymppisiä. Tämä oli kyllä kiva kokemus ja voisin tulla tänne uudestaankin rentoutumaan ja saunomaan.

Tänään herättyäni julistin itselleni joulurauhan ja aion viettää jouluni Heli Laaksosen loistavien ohjeiden mukaan.
Kummottos viätetä hiano joulu:
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen
Raahasin ihan totta vierasvarapatjani keskelle olohuonetta ja aloin katsomaan lokakuusta asti rästissä olevia elokuvatallennuksia digiboksilta. Ikävä kyllä ikä painaa jo sen verran, etten selkäni takia voi maata järjettömän pitkiä aikoja. Siksi (ja saadakseni valohoitoa) lähdin kävelylle verryttelemään, kun aurinkokin joulun kunniaksi paistoi aamu(päivä)palapöytääni. Luin tänään maanantaina perjantain Hesaria ja sain selityksen sille miksi tämän joulukuun pimeys ei ole tuntunut yhtä vaikealta kuin viime vuonna. Joulukuun alkupuolella on aurinko nimittäin paistanut pääkaupunkiseudulla huomattavat yli 15 tuntia viime vuoden 24 minuutin sijasta. Valtava ero!

Rannassa kävi kova tuuli ja meri myrskysi. Milloinkohan ensi vuonna se saa jääpeitteen. Pohdin siinä kävellessäni sitäkin, että ihmettelenköhän ensi toukokuussa viime vuoden tapaan piiitkän piiitkän talven jälkeen miksi tuo meri liikkuu, ihan niin kuin se lainehtisi... Nyt tyrskyävä meri on tuttu näky.


Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!
 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulupalloja Pariisissa

En ole ikinä viettänyt joulua muualla kuin Suomessa ja joulunajan ulkomaanmatkanikin ovat rajoittuneet yhteen ainoaan kertaan kymmenisen vuotta sitten, kun kävin marraskuussa Wienissä vaihdossa olleen ystävän luona. Silloin satoi monena päivänä vettä, joten kauniista Wienin joulumarkkinoista huolimatta ei joulutunnelma oikein tarttunut.

Oli mielenkiintoista päästä nyt Pariisiin näkemään minkälaista on joulunaika Ranskassa. Parhaiten mieleen jäi hienot valoinstallaatiot. Vaikka Ranskassa on tietysti päivisin paljon pidempään valoisaa kuin Suomessa tällä hetkellä, oli siellä osattu tehdä hienoja valaistuksia ajamaan pois iltojen pimeyttä. Tällaisia saisi olla enemmän Suomessakin!

Avenue des Champs Elysees, Rond point

Joulumarkkinakojuja oli päivittäin Champs Elysees'n molemmin puolin sekä Sacré-Coeurin kukkulalla Montmartrella. Myynnissä oli mm. pieniä koriste-esineitä, herkkuja ja glühweiniä. Muutamalla eurolla ostamani kaakao oli herkullinen eikä sitä varmasti oltu tehty valmispussista!

Näkymä Sacré-Coeurin kukkulalta

 

Parhaiten joulu ehkä kuitenkin näkyi Galeries Lafayetten suuressa tavaratalossa, jonka huikeaa aulaa koristi kimalteleva joulukuusi.


Tavaratalon jouluikkunassa lapsia viihdyttivät Prada-kylttejä kantavat suloiset hiiret. :)


Tätä ihanaa Lafayetten mainosta näkyi paljon lehdissä ja metropysäkeillä. Olipa kerran jouluna...

Tälläkin kertaa kiertely Marais'ssa jäi valitettavan vähälle, vaikka se on lempiosani Pariisia. Tässä joulukuusia Rue de Rivolilla.


Tiedetäänköhän Turussa, että tuomiokirkon joulukuusella on näin räikeästi puettu haastaja Pariisissa? Kyllä harras suomalainen sieluni pitää Turun tuomiokirkon joulukuusta huomattavasti kauniimpana kuin tätä Notre Damen tuhansin eri värisin palloin koristeltua kuusta... Mutta kuten ranskalaiset sanovat: À chacun son goût! (Vapaa käännös: jokaisella on makunsa.)

Notre Dame

PS. Tämä on muuten 300. kirjoitus blogissani!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulu pääsee yllättämään

Ihan kohta on joulu enkä millään ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin ennen sitä! Pyörähdin viime viikolla Pariisissa (matkakuulumisia seuraa myöhemmin), mikä ei ollenkaan edistänyt esimerkiksi joulukorttien matkaan laittoa. Huh, nyt ne onneksi ovat punaisissa Postin kirjekuorissa ja postilaatikossa. Olen loppuviikolla joka ilta jossain menossa eikä aikaa niiden kirjoittamiselle enää olisikaan. Pientä joulu- ja vuodenvaihdestressiä ilmassa siis...

Itsepäisesti myös kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä pidän kiinni lupauksistani kuten siitä, että pyöräytän huomisiin lukupiirin pikkujouluihin Eeva Kolun glögijuustokakun sen sijaan, että ilmoittaisin tuovani mukanani vaikkapa kaupan valmiita tuulihattuja. Tiedän. Järki ja hiukset eivät tosiaankaan aina kasva samassa päässä.

Edelleen neiti Aikaa uhmaten kävin viime sunnuntaina hakemassa aavistuksen joulun rauhoittumista lauluyhtye Rajattoman joulukonsertista Finlandia-talolta. Rajaton koostuu kuudesta tavattoman taitavasta muusikosta, jotka laulavat a cappella eli ilman soittimia. Jännä juttu, että välillä vaikutti kuitenkin siltä, että jossain verhojen takana olisi soittanut kokonainen orkesteri...

He ovat tehneet aivan verrattoman hauskan version inhokki-joululaulustani Kulkusista. Tästä minäkin tykkäsin! Konsertti oli muutenkin mainio, lämminhenkinen ja hauska, tunnelmallinenkin. Rajaton on nyt joulukonserttikiertueella ympäri  Suomea ja Helsingissä on vielä yksi keikka 22.12. Vinkvink!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä...

Kutsuin taannoin muutaman ystävän kylään ja ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä panna cottia glögipäällysteellä. Maultaan niistä tulikin tosi hyviä, mutta ulkonäkö ei mennyt ihan niin kuin piti...

Tältä niiden piti näyttää (yksi onnistui)...


Tältä ne sitten oikeasti näyttivät:


Panna cottien päälle tullut glögimehu valui siis hyytymisen aikana lasin pohjalle. Syytä tälle ilmiölle en ole keksinyt. Olisiko se voinut johtua siitä, että lasien pinta oli epätasainen? No, oli miten oli, itse panna cotta oli tosi herkullista, mutta ensi kerralla en kyllä yritä hyydyttää glögiä sen pinnalle.
Panna cotta
(neljä annosta)
5 dl kermaa
0,75 dl hyytelösokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata

Mittaa kerma, hyytelösokeri ja valkosuklaa kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua n. 30 sekunttia sekoittaen samalla seosta. Nosta kattila levyltä, sekoita vaniljasokeri joukkoon ja anna jäähtyä hetken. Kaada seos varoen pieniin laseihin ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua panna cottien päälle voi kaataa esimerkiksi kaupan valmiita mehukeittoja tai hilloa. Itse panna cotta on valkosuklaan ansiosta aika makeaa, joten jokin kirpeämpi maku tai marjat sopisivat erinomaisesti päälle.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulumarkkinoilla Turussa

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Kävin pari viikkoa sitten Turussa. Jostain syystä postauksen kirjoittaminen on jäänyt, mutta nyt on hyvin aikaa korjata se asia.

Oli häikäisevän kaunis päivä ja Turku näytti minulle parhaat puolensa. Hämmästelin juna-asemalta torille kävellessäni miten kaikki voikin olla niin tuttua, jokainen katukiveys ja talonkulma, ihan kuin en olisi ikinä Turusta lähtenytkään. Vaan niin se lähes kaksi vuotta on hurahtanut! Hienoa, että voin käydä silloin tällöin edelleen fiilistelemässä.

Turku näyttäytyi visiitilläni juuri sellaisena kuin minä sen muistan. Aurinko paistoi matalalta häikäisten ja kirkastaen vanhojen talojen kauniit julkisivut, torikauppiaat höpöttivät kaikkien turkulaisten edestä ja kirpeä syysilma sai kietomaan kaulahuivin tiukemmin pään ympärille.

Kiersin lyhyessä ajassa monta tärkeää paikkaa (tuomiokirkko!) ja ehdin pistäytyä mm. Turku Design Nown kaupassa Turun kaupungintalon ja turisti-infon takana.


Vanhan suurtorin perinteiset joulumarkkinat olivat auki ensimmäistä päivää, joten suuntasin myös sinne. Tänä vuonna markkinakojuja on sijoitettu tunnelmallisesti myös vanhan suurtorin puistoon. Näin oli taidettu tehdä kuitenkin lähinnä olosuhteiden pakosta, sillä osa torista oli kivetysremontissa. Osa torista oli jo remontoitu ja huomasin sen heti astuessani uudelleen kivetylle osalle: ei enää nyrjähtäneitä nilkkoja tai varoen kulkemista, sillä uudet kivet ovat huomattavasti tasaisemmat.


Seppä markkinoilla työssään


Lähdin vielä samana iltana takaisin Helsinkiin, mutta sitä ennen ehdin käydä syömässä turkulaisen ystäväni H:n kanssa japanilaisessa ravintolassa Karu Izakayassa Aurakadulla. Se oli lämminhenkinen japanilaistyyliin elegantisti sisustettu ravintola, josta sai muitakin japanilaisia ruokia kuin sushia. Käytin tilaisuutta hyväksi ja tilasin teriyakilla maustettuja ribsejä. (Ehdin kaluta yhden luun ennen kuin muistin ottaa valokuvan, joten jos joku ihmettelee oliko tuo yksi luu jo valmiiksi lihaton, niin ei se ollut... Jollain vain taisi olla vähän nälkä.)


Ribsien (jotka muuten olivat tosi hyviä ja rapeita) kanssa otin satsin lohimakeja. Ruokajuomana nautin umeshu-luumuviiniä, johon olen tänä syksynä tykästynyt. Se on makea japanilainen viini, joka on kai enemmän jälkiruokaviini, mutta minusta sopii hyvin myös ruoan kanssa nautittavaksi. Joissain umeshuissa maistuu luumu enemmän ja viimeksi Tokyo55:ssä tuli mausta mieleen joulutortut. :)

Vielä matkalla asemalle ihastelin kävelykadun kauniita jouluvaloja. Näistä tykkään: modernia mutta perinteitä kunnioittaen.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pikkukaupunkielämää

Hesarin kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten mielenkiintoinen juttu pikkukaupunkilaisuudesta. Siinä toimittaja Ilkka Malmberg vei entisen hämeenlinnalaisen, kirjailija Juha Itkosen, matkalle tämän lapsuudenmaisemiin ja muistoihin. Idea artikkelista liittyi siihen, että tänä syksynä Q-teatterissa sai ensi-iltansa Itkosen kirjoittama näytelmä Hämeenlinna. Artikkeli oli mainio ja koska olen itsekin alunperin kotoisin pikkukaupungista, halusin nähdä tämän näytelmän.

Q-teatterin nettisivuilla näytelmää kuvaillaan näin:
"Helsinkiläinen tähtitoimittaja lähtee juttumatkalle Hämeenlinnaan ja löytää toisenlaisen todellisuuden. Jättimarketit ja omakotiunelmat, Suomen jossa ihmiset tyytyvät vähempään ja kävelevät hitaammin. Hämeenlinna on humoristinen ja karhea näytelmä Helsinkiä pienemmästä kaupungista, jossa ihmiset ihme kyllä elävät elämäänsä enemmän tai vähemmän onnellisina." 
Pidin näytelmästä paljon, vaikka loppujen lopuksi pikkukaupunkilaisuus oli siinä vain sivujuonne. Luulen, että lukemani Hesarin artikkeli loi minulle harhan, että näytelmässä analysoitaisiin erityisesti pikkukaupunkilaisuutta. Myös tarinan surullisuus yllätti ja varsinkin toinen näytös väliajan jälkeen oli aika traaginen enkä välttynyt kyyneliltä. (Se ei siis sinänsä ole huono asia, päin vastoin on hienoa, että näytelmä herätti tunteita.)

Näytelmä oli kyllä huomoristinen, mutta naurattavaa komediaa oli enemmän ensimmäisessä näytöksessä. Parhaimmat naurut yleisöstä taisi irrottaa tämä dialogi:
- Janikin on myös alunperin Helsingistä.
- Ahaa, mistäpäin?
- Tikkurilasta.
Paikalla taisi olla paljon ulkopaikkakuntalaisia (teatterin edessä oli ainakin kaksi tilausbussia), mutta siitä huolimatta tämä vitsi nauratti yleisöä. Näytelmän rooleissa oli nimekkäitä näyttelijöitä: Sanna-Kaisa Palo, Eero Ritala, Pirjo Lonka, Lotta Kaihua, Hannu Kivioja ja Saara Kotkaniemi. Erityisesti Lotta Kaihua teki loistavan työn parikymppisenä turhautuneena ja maailman pettämänä Santtuna. Hänen roolisuorituksensa oli aivan huikea!

Paras kiteytys näytelmässä oli ehdottomasti Eero Ritalan repliikki (hänen hahmonsa oli juuri se, joka oli muuttanut Tikkurilasta Hämeenlinnaan):
"Täällä ei ole kiire, kun ei ole kauheasti mitään minne mennä."
Niinpä. Jopa Turun kokoisessa kaupungissa voi kokea tämän tunteen.

Ennen teatteria kävimme syömässä Tokyo55:ssä. Siellä on lounasaikaan loistava sushibuffet ja iltaisin herkullinen à la carte -lista. Omia kestolemppareitani on lohi- ja grillattu lohi-nigirit ja niiden seuraksi otin geishamakeja (kurkku, avokado, sipuli, majoneesi ja päällä grillattua lohta) - törkeän hyvää! Seuralaiseni kanssa otimme vielä jaettavaksi yhden satsin tokyomakeja, jotka ovat tempuroituja (eli kevyesti friteerattuja) lumirapu- ja tuorejuustorullia. Näillä tuli kyllä masu täyteen, mutta valitsin jälkkäriksi vielä suklaafondantin vihreäteejäätelöllä. Nam!

 
En muuten ollut aikaisemmin käynyt Q-teatterissa, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Pitäisi rohkeammin käydä katsomassa pienempien teatterien esityksiä. Ehkä ensi vuonna varaan liput myös Ryhmäteatteriin, Kom-teatteriin ja teatteri Jurkkaan. Mitäs muita niitä olikaan?

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Onko joulukalenterit valmiina? Tänään alkoi joulukuu!

Ostin eilen itselleni suklaakalenterin. Olin jättänyt hankinnan vähän viime tippaan ja ehdin kaupassa hetken huolestua, kun en löytänyt kuin kamalia Bratz- ja Autot-joulukalentereita. Onneksi seassa oli myös Nalle Puh -joulukalenteri, jonka kelpuutin keittiööni.


Tänä vuonna myös kierrätän vanhaa kaunista kuvajoulukalenteria sekä Positiivareiden viime vuotista ajatelmajoulukalenteria. Sen ensimmäisessä luukussa luki tänään näin:
"Missä järjen on pakko vaieta, siinä sydämen on velvollisuus puhua."
- Olavi Ingman -
Minkälaisia joulukalentereita teillä on?