tiistai 23. marraskuuta 2010

Korkealla korkeuksissa koroilla

Juon tässä tämän talven ensimmäistä glögimukillista, mutta luulen, ettette varmastikaan jaksa lukea seuraavia kahta kuukautta pelkkiä joulukirjoituksia, joten kirjoitan tällä kertaa toisesta elämääni sulostuttavasta asiasta, korkokengistä. Aiheeseen sopii hyvin Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan tunnusbiisi: KT Tunstallin Suddenly I see. KT on muuten Skotlannista kotoisin. :)


Viime aikoina olen lukenut ystävältä synttärilahjaksi saamaani vintage-kengät -kirjaa ja sopivasti Kauneus ja Terveys -lehti kirjoitti korkokengistä artikkelin muutama kuukausi sitten. Tiesittekö, että maailmassa myydään korkokenkiä neljällä miljardilla eurolla joka vuosi? Ilmeisesti joku muukin kuin minä pitää korkokengistä... Sen varmasti tiesittekin, että korkokengät eivät suinkaan alunperin olleet naisia varten.
Ensimmäisiin käyttäjiin kuuluivat mongolialaiset ratsumiehet, joiden jalat pysyivät tukevasti jalustimissa korkojen ansiosta. Egyptiläiset teurastajat puolestaan käyttivät korkkareita, jotta heidän jalkansa eivät likaantuisi. Myös avokkaat olivat ensin osa ratsumiesten univormua. Kaksisataa viime vuotta kaksilahkeiset ovat kuitenkin tyytyneet katselijan rooliin - 1970-luvun diskovillitystä ja bootseja lukuunottamatta.
------
Kauniit korkokengät keräävät katseita: seksikkäät stiletot ovat taatusti jännittävät, ja ne herättävät enemmän huomiota kuin mukavuutta henkivät terveyssandaalit. Kaikille stiletot eivät kuitenkaan sovi. Se, minkälainen korkokenkä tuntuu mukavalta, riippuu kunkin jalasta, mieltymyksistä ja tottumuksista. Kokemuksen - ja erehdyksen - kautta jokainen voi löytää omille jaloilleen sopivaa lestiä käyttävän valmistajan sekä oikeankorkuisen koron. Vaikka kengät ovat kauniita katsella, pääasia on, että kengät sopivat juuri sinun jalkaasi ja tunnet niissä olosi hyväksi. 
Kauneus ja terveys, 12/2010, teksti: Heini Lehtosalo

Itse omistan tällä hetkellä yhdeksät korkokengät (poislukien saappaat yms. työmatkakengät), joista kolmia käytän työkenkinä ja loppuja kuusia lähinnä iltamenoissa vapaa-ajalla. Kolmet korkokengistäni ovat sellaiset, joilla voisi kävellä vaikka maailman ääriin. Toiset kolme ovat sellaisia, joilla kävelee aika pitkälle. Loput kolme ovat sellaisia, joita voi suoraan kutsua kauniiksi virheostoksiksi. Allekirjoitan todellakin tuon faktan, että korkokengätkin voivat olla mukavat jalassa, kunhan löytää oikean lestin ja itselleen sopivan koron. Ikävä kyllä sen selvittäminen onnistuu vain yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä vie paitsi rahaa myös aikaa. Ja mikä vielä ikävempää, itselleni pätee myös se, että mitä kalliimpi kenkä, sitä miellyttävämpi se on käyttää. Esimerkiksi Palmrothin korko- ja muissa kengissä käytetään minulle sopivaa lestiä. Ne kengät käytän ja kulutankin sitten aivan loppuun asti koko rahan edestä. Eipä silti nuo kauniit virheostoksetkaan käyttämättä jää: on paljon juhlia ja tilanteita, joissa ei ole odotettavissa viiden kilometrin tarpomista, joten nekin istuvat silloin yhden illan verran jalassa ihan siedettävästi.

Välillä tietysti sattuu virhearvioita myös tässä asiassa. Alan pikkuhiljaa oppia, että esimerkiksi baariin ei kannattaisi lähteä huonoissa korkkareissa, koska mikään ei ole sen tylsempää kuin jos ei pääse säryn takia tanssimaan. Näin kävi minulle Halloween-bileiden jatkoilla, kun olin ensin seissyt koko illan asuuni loistavasti sopivilla mustilla stiletoilla ja sitten yritin vielä tanssia samoilla kengillä kuusi tuntia myöhemmin. Turhamaisuudesta saa kärsiä... Ja toivottavasti opin jotain.


Itse unelmoin Minna Parikan korkokengistä. Hän tekee naisellisia korkkareita, joissa on aina jokin hauska yksityiskohta. Tolppakoroista en niinkään välitä, mutta hänen sivustollaan (www.minnaparikka.com) esitellään monenlaisia korkoja. Erikoista on, etten ole ikinä edes vieraillut hänen Bulevardin liikkeessään! Voi toisaalta olla parempikin näin, ettei tule ikäviä houkutuksia.

Ihanaa olisi tietenkin myös edes sovittaa joskus Louboutinin ja Ferragamon korkkareita, puhumattakaan Manolo Blahnikin luomuksista. Näiden kenkien ostamiseen ei tule edes kiusausta, kun ajatus on niin kaukainen. Sitä paitsi niitä kenkiä vartenhan pitäisi hankkia vähintään kassakaappi tai turvalukko!
http://www.christianlouboutin.com (onpas muuten pelottavat nettisivut...)
http://www.ferragamo.com
http://www.manoloblahnik.com (Ihana Sinkkuelämään Carrien lempikenkäsuunnittelija)

Mainitsemassani Kauneus ja Terveys -lehden artikkelissa annettiin myös kymmenen ohjetta korkokenkien käyttöön. Siellä oli mukana muutama niin yllättäväkin neuvo, että kirjoitan nuo kymmenen käskyä tähänkin teidän arvioitaviksi. Olen tummentanut itselleni mieleiset kohdat.
Korkojen 10 käskyä
1. Jalkaterillä on taipumus leventyä ja pidentyä iän myötä. Älä siis pitäydy tietyssä kengänkoossa vain tottumuksen takia.
2. Jo näyttelijä Audrey Hepburn suositteli ostamaan puoli numeroa omaa numeroa suuremmat kengät, koska mukavuus on eleganssin osatekijä. (Suomalaisnaisista jopa 88 prosenttia ostaa numeroa liian pieniä kenkiä!)
3. Iltakengät kannattaa ostaa silloin, kun jalat ovat hieman turvonneet - ei siis koskaan aamulla.
4. Jos kengät eivät tunnu sovitettaessa mukavilta, jätä ne kauppaan. Sisäänajo on myytti.
5. Vältä pitämästä samoja kenkiä jalassa liian kauan yhtäjaksoisesti. Jos mahdollista, vaihda kenkiä päivittäin, jotta ne eivät menetä muotoaan ja jotta jalka ei totu vain yhteen lestiin.
6. Liiku paljain jaloin aina, kun mahdollista.
7. Hiero jalkojasi, kun olet käyttänyt korkoja koko päivän.
8. Tarkkaile äitisi ja isoäitisi jalkoja, sillä taipumus virheasentoihin periytyy.
9. Käy säännöllisesti jalkahoidossa. Kosmetologin tekemä jalkahoito on kauneudenhoitoa, mutta kipeitä jalkoja on syytä hoidattaa joko jalkaterapeutilla tai jalkahoitajalla.
10. Hyväksy jalkasi sellaisena kuin ne ovat.
Kauneus ja terveys, 12/2010, teksti: Heini Lehtosalo 
En itse nyt ihan ensimmäisenä allekirjoita ohjeita 2 ja 3 liian pienten kenkien ostamisesta. Onhan se mahdollista, että kuulun tuohon 12 prosenttiin naisista, jotka eivät osta liian pieniä kenkiä, sillä itselläni on enemmänkin ongelmana vahingossa hankitut liian suuret kengät. Asiaa vaikeuttaa sekin, että kuten monella muullakin, myös minulla jalat ovat himpun verran erikokoiset. Siinä pitää sitten arpoa ostaako vasemmalle vai oikealle jalalle sopivat kengät. :) Pohjalliset ovat pelastaneet monessa tilanteessa.

Sen sijaan kohta neljä kenkien sisäänajosta on minunkin helppo allekirjoittaa. Jopa nahkakengät ovat toisinaan tuottaneet pettymyksen: jos kenkä painaa tai hiertää jostain kohtaa kaupassa, ei se sisäänajolla parane niin paljoa, että lakkaisi kokonaan vaivaamasta. Ikävä kyllä.


Sofi Oksanen kommentoi hyvin marraskuun 2010 Gloriassa kertoessaan pitävänsä kaikesta naisellisesta, glittereistä, korkeista koroista, korseteista ja hörhelöistä:
"Jostakin syystä nitä pidetään turhanpäiväisinä, mutta se, mikä tuo iloa elämään, ei ole turhanpäiväistä."
Nyt on tullut paljon kirjoitusta korkokengistä, mutta tärkeintähän on käyttää kenkiä, joissa itse viihtyy. Ei näissäkään mitään vikaa ole, päinvastoin:

PS. Pikkusisko, saat lainata kenkiäni kuten Halloweenina ehdotit. :)

PPS. Kuvituksena tässä blogikirjoituksessa on käytetty paitsi omistamiani miniatyyrikorkokenkiä myös kuvia, jotka otin ystäväni häistä menneenä viikonloppuna (jalat ja kengät eivät siis ole minun). 

perjantai 19. marraskuuta 2010

Jouluista oloa

Petralandiassa joulusta nautiskelun aikataulu alkaa marraskuun ensimmäisestä viikosta, jolloin haen joulutavarat varastosta. Kaapeissani ja varastossani tapahtuu helmikuun ja lokakuun välillä luonnontieteellinen ihme, jota evoluutioteoreetikot eivät vielä tähän päivään mennessä ole pystyneet selittämään: joulun liittyvät tavarani, askarteluvälineet, koristeet, kirjat ja muistot nimittäin lisääntyvät kesän aikana. Joka marraskuu tavaroita on entistä enemmän! Joka vuosi laatikoiden tutkiminen on yhtä mielenkiintoista, sillä laatikoista putkahtelee mitä ihanempia yllätyksiä! Voisin vaikka vannoa, että ainakin lempitonttujani on joka vuosi yksi enemmän...

Pidän askartelemisesta ja tavaroiden tuunaamisesta, mutta nykyään kun arkipäivät kuluvat töissä ja viikonloput ovat täynnä puuhaa, on luovien ideoiden saaminen vaikeampaa. Välillä kuitenkin onnistaa ja varsinkin joulun alla lehdet ovat pullollaan inspiroivia vinkkejä. Kaksi vuotta sitten, kun vietin ensimmäistä jouluani nykyisessä kodissani sain kuitenkin loistoidean ja tein makuuhuoneiden oviin huoneiden väreihin sopivat kranssit.

Yllä oleva hopeinen kranssi on sinisen makuuhuoneeni ovessa ja ihastuin siihen niin, että se on jäänyt ympärivuotiseksi koristeeksi oveeni. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että keksin käyttöä mm. Stockmannin jouluosastolta hankkimille hopeisille koristeille.
Tämä kultainen kranssi puolestaan on vihreän vierashuoneeni ovessa ja talveen liittyvien yksityiskohtien takia se pääsee paikalleen vasta näin joulun lähestyessä. Itse kranssit ostin valmiina Tiimarista, ja koristeet oli helppo kiinnittää kuumaliimapistoolilla.

Joka vuosi olen myös valmistanut vähintään yhden joulukalenterin joko lapsi- tai aikuisystävälle. Perinteisesti luukut ovat sisältäneet aina jonkin karamellin sekä kalenterin saajan ikään sopivan positiivisen ajatuksen/runon. Tässä on kuva viime vuonna tulitikkuaskeista valmistamastani joulukalenterista silloin 5-vuotiaalle kummipojalleni. Kuulemani mukaan kalenteri oli hitti ja itsekin olen ihan ylpeä lopputuloksesta.
 
Mielelläni myös kierrätän tarvikkeita ja tähänkin joulukalenteriin on käytetty mm. barcelonalaisen lahjatavaraliikkeen lahjapaperia (pilvet lilalla taustalla) ja joulupukki on muistaakseni Yhteishyvä-lehdestä. Nuo tummansiniset tähdet, jotka kätkevät alleen luukut 21-23 otin talteen ystäväni edellisvuotena minulle valmistamasta joulukalenterista. Sillä paitsi että tykkään valmistaa joulukalentereita, tykkään myös saada sellaisia itse! :) Sinä vuonna sovimme ystäväni kanssa tekevämme toisillemme joulukalenterit. Hän käytti joulukalenterin taustana isoa ja paksua styrox-levyä. Kuva esitti talvista maisemaa, jonka keskellä seisoi hopeinen joulukuusi ja sen alla 21 erimuotoista ja -kokoista pakettia. Luukut 21-23 oli kaiverrettu styroxiin ja niitä peittivät nuo yllä olevassa kuvassa olevat tähdet. Se joulukalenteri oli ikimuistoinen!

Tapanani on ollut ostaa joka vuosi kaksi joulukalenteria, kaunis kuvakalenteri ja suklaakalenteri. Niiden avulla seuraan joulun tuloa, joka hiipii joka vuosi melkein varkain luoksemme. Siksi olen tehnyt itselleni tuon alussa mainitsemani joulusta nauttimisen aikataulun, jossa kaikki mukavat joulupuuhat on jaettu pitkälle aikavälille. Ei sitten tule viimeisillä viikoilla tulipalokiire juoda glögiä ja istua kynttilänvalossa. Sen ansiosta sain myös tänä iltana askarreltua joulukortit melkein valmiiksi. Normaalisti olisin herännyt tähänkin puuhaan siinä itsenäisyyspäivän jälkeen, jolloin laajamittaisille askarteluille ei enää olisi ollut aikaa. Seuraavien lähiviikkojen kohdalla listallani on ainakin jouluisen kukan ostaminen kotiin sekä Helsingin Stockmanniiin tutustuminen (suuren remontin jälkeen) ja heidän jouluosastollaan vierailu. Pipareiden leipomisen jätän sen sijaan siitä enemmän nauttiville. Itse nautin piparini taikinana, jota olen ehtinyt syödä teen kanssa pieninä palasina jo kokonaisen paketin... O-ou, onneksi jouluna on lupa herkutella! :D

perjantai 12. marraskuuta 2010

Teetä ja sympatiaa

Järkytyin viime viikolla ikävästi, kun huomasin kesällä Skotlannista ostamani kahden teepaketin olevan loppumassa. Toinen oli Whittardin hurmaavasta teepuodista ostettua vaniljateetä ja toinen vahvaa englantilaista teetä, jonka aluksi kuvittelin jäävän kokonaan juomatta, mutta joka osoittautui hyväksi piristäväksi aamuteeksi töihin.

Ei auttanut muu kuin kiirehtiä teekauppaan Helsinkiin. Kantakauppani on The Ounce, joka sijaitsee Fredalla Helsingissä. Se on ihanan tunnelmallinen kauppa, jonka sisustuksesta saa hyvää esimakua kaupan nettisivuilta. Ouncella on myös todella hyviä omia maustettuja teelaatuja, joista olen aivan huumaantunut. Lempparini, jota nytkin halusin hamstrata, on nimeltään "Sumuinen saari". Se sisältää Ceylon-teetä, valkosuklaan paloja, kaakaota, mansikkaa ja vaniljaa. Loistava yhdistelmä, jonka lopputulos ei kuitenkaan yllättäen ole liian makea.

Tuota teetä ei nyt ollut saatavilla, joten päätin tutustua kahteen uuteen makuun:  "Aurinkoinen Cuba" sisältää mustaa teetä, mangoa, ananasta ja auringonkukan terälehteä. Ihanan hedelmäinen ja virkistävä pimeänä syysiltana. "Mummon Piirakka" sisältää puolestaan mustaa teetä omenapaloja, mantelia ja rusinoita. Tämä todella on nimensä veroinen ja maistuu ihan, uskomatonta kyllä, omenapiirakalle!

Mieto, ikisuosikkini Ouncen teelaaduista on "Pekingin Ooppera", joka sisältää mustaa Ceylonin ja Keemun teetä Kiinasta, keltaisen ja vaaleanpunaisen ruusun nuppuja, kaakaota ja vaniljaa. Eikö teen nimi olekin aika sopiva minulle? :) 
Tässä kuvassa vasemmassa alakulmassa Aurinkoinen Cuba, yllä Mummon piirakka ja oikeassa alakulmassa Pekingin ooppera.

The Ouncen kanssa samoilla kulmilla sijaitsee kaksi muutakin teekauppaa, joita ystäväni ovat suositelleet: Théhuone ja Demmers Teehaus. Te, jotka olette käyneet ostoksilla niissä, kertokaapa mitkä ovat lempimakujanne ja mistä pidätte noissa teepuodeissa. 
Tämä kuva on Skotlannista Edinburghin Torni-ravintolasta, jossa nautin kello viiden teen viime kesänä.

Itse juon teetä tällä hetkellä noin viisi kuppia päivässä ja yleensä juuri noita maustettuja mustia teelaatuja. Kesällä olikin vaikea aika helteellä, kun niin kuumalla ei vain kyennyt juomaan kuin yhden kupin päivässä ja senkin kovasti hikoillen... :D Pussiteelaaduista Nordqvistin maustetut teet kuten "Uskollinen ystävä" ja "Keisarin morsian" ovat suosikkejani, mutta "normaalitkin" teet käyvät paremman puutteessa. :) Missä tilanteessa ja minkälaisia teelaatuja sinä juot vai suhtaudutko kahviin yhtä intohimoisesti kuin minä teehen?
Tästä suloisesta teesetistä nautin teetä viime keväänä Ranskassa Versailles'ssa. Kuppi oli niin hauska, että Suomeen päästyä piti etsiä vastaavanlaisia käsiini ja hankinkin niitä sitten siskolleni. Myös itse tee oli makoisaa ja löysin sitä nettikaupasta, mutten ole tullut tilanneeksi. Pitää joku kerta ehkä tilata, mutta mitenköhän on tullisäädösten laita näissä asioissa... Onko jollain kokemusta?