lauantai 30. maaliskuuta 2013

Synttäriherkkuja

Opiskelukaverini kävivät juhlistamassa taannoista syntymäpäivääni. Hemmottelin heitä sieni-kinkkupiirakalla ja vaaleanpunaista pyörremyrskyä muistuttavalla kakulla. Tässä reseptit teillekin inspiraatiota antamaan.


Sieni-kinkkupiirakka

Pohja:
Käytin itse valmispohjaa, mutta tässä reseptiin kuulunut ohje.
150 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 keskikokoinen keltasipuli
tilkka öljyä paistamiseen
300 g sieniä kuten kantarellejä tai tatteja (itse käytin suppilovahveroita kun niitä sattui pakastimessa olemaan)
1 tl kuivattua timjamia tai 1 rkl silputtua tuoretta timjamia
0,5 tl suolaa
3 dl täysmaitoa tai kermaa
1 dl parmesaanijuustoraastetta
3 kananmunaa
rouhittua mustapippuria
50 g kinkkua

Nypi rasva ja keskenään sekoitetut kuivat aineet tasaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Painele taikina piirakkavuokaan ja pane jääkaappiin 15 minuutiksi.

Kuullota silputtu sipuli pannulla öljytilkassa, lisää pilkotut sienet, timjami ja suola. Paista, kunnes sienien neste on haihtunut. Yhdistä sieniin kuutioitu kinkku. Yhdistä kermaan tai maitoon parmesaaniraaste ja kananmunat. Mausta mustapippurilla.

Esipaista taikinaa uunin keskitasolla 200 asteessa 10 minuuttia. (Itse käytin taikinan painona kuivattuja herneitä leivinpaperin päällä, mutta paistaminen onnistunee ilmankin.) Lisää päälle sieni-sipuliseos sekä kerma-kananmunaseos. Paista vielä 25 minuuttia tai kunnes täyte on kiinteää. Anna levätä 10 minuuttia uunista ottamisen jälkeen ennen tarjoilua.

Magnolia Bakeryn vaniljakakku

Taikina:
2,5 dl huoneenlämpöistä voita
5 dl sokeria
5 huoneenlämpöistä munaa
5,75 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl maitoa

Kuorrutus:
2,5 dl huoneenlämpöistä voita
2 pkt (à 500 g) tomusokeria
1 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Lämmitä kiertoilmauuni 175 asteeseen. Voitele 26-senttinen irtopohjavuoka. Voit halutessasi laittaa vuoan pohjalle leivinpaperia, niin kakku irtoaa helpommin. Vatkaa isossa kulhossa voi pehmeäksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista noin 3 minuuttia. Lisää munat joukkoon yksitellen vatkaten. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää jauhoseos ja maito muutamassa erässä. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin keskitasolla 45-55 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna kakun jäähtyä vuoassaan noin 10 minuttia. Irrota vuoka ja jäähdytä kakku kokonaan.

Tee kuorrutus. Mittaa kulhoon voi ja vatkaa sitä sähkövatkaimella muutama minuutti. Lisää joukkoon tomusokeri 2 desiä kerrallaan, maito ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi ilmavaksi seokseksi. Vatkaa, kunnes seos on niin paksua, että se levittyy hyvin kakun päälle. Voi olla, ettei kaikkea tomusokeria tarvitse lisätä.
Voit värjätä kuorrutuksen parilla pisaralla elintarvikeväriä. Itse käytin kuorrutukseen mansikanmakuista tomusokeria, joka toi itsessään vaaleanpunaisen sävyn. En voi kuitenkaan suositella sitä, sillä mun suuhun se maistui ainakin ikävän mansikkaesanssiselle. Kuorrute ei mielestäni muutenkaan tässä kakussa ollut ihan oman mieleni mukainen, sillä kaksi pakettia tomusokeria on niin paljon, että sokeri rahisee jo syödessä hampaissa. Käytin lopulta vain noin 750 g tomusokeria ja silti sitä oli mielestäni liikaa. Jos tekisin kakun uudestaan, jättäisin kuorrutteesta maidon pois ja sekoittaisin voihin arviolta yhden paketin tomusokeria. Se riittäisi hyvin tekemään kuorrutteesta tarpeeksi jäykkää. En tiedä mikä maitotilkan funktio tässä kuorrutteessa muutenkaan on, sillä olen käyttänyt voi-tomusokerikuorrutetta aikaisemmin muffinsseissa ja siitä tuli oikein hyvä.

Varmuuden vuoksi muuten siivilöin tomusokerin, vaikka sitä ei reseptissä erikseen kehoitettukaan tekemään. Siivilöittekö te kuorrutteeseen tulevan tomusokerin? Pelkään, että siivilöimätön tomusokeri jää pieniksi rumiksi paakuiksi kuorrutteeseen, mutten tiedä kuinka realistinen pelkoni on, kun en ikinä jätä sitä siivilöimättä. :)

Kakkutaikinaa tuli tosi runsaasti ja kun en halunnut kovin paksua kakkua, käytin kolmasosan taikinasta muffinsseihin. Annoin niiden olla uunissa reilun 20 minuuttia ja niistä tuli oikein mehukkaita. Reseptissä korkea kakku oli halkaistu ja sen sisälle oli laitettu tuota samaista kuorrutetta. Tuhtia tavaraa mutta herkullista!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Oppeja

Pääsiäisellä tulee todennäköisesti aina olemaan mulle erityinen merkitys. Se muistuttaa mua siitä, että omasta jaksamisesta pitää huolehtia itse. Kukaan muu ei sitä nimittäin puolestani tee.

Vuosia sitten uuvutin itseni ikävällä työtilanteella, joka jollain tapaa kulminoitui pääsiäiseen. Muistikuvani noilta ajoilta ovat vähäisiä mutta sitäkin surullisempia. Muistan itseni tekemässä laskelmaa siitä miten pärjään taloudellisesti, jos nyt lähden. Muistan iltamyöhällä töistä kotiin ajaessani joutuneeni pysäyttämään auton tien sivuun, kun en kyyneliltäni nähnyt tietä. Muistan pääsiäislomalla saamani ei-kiireellisen tekstiviestin esimieheltäni jostain yksityiskohdasta, jonka kertominen ei muka voinut odottaa tiistaihin. Muistan pelon ja huolen jaksamisestani ja selviämisestäni, mutta myös helpotuksen ja vapauden tunteen kun viimein päätin lähteä.

Olen joskus ajatellut, että työuupumus on oma valinta siinä missä väkivaltaiseen parisuhteeseen jääminenkin. Niin karulta kuin se kuulostaakin.

Toipuminen kesti kauan. Viimeiset painajaiset näin vielä vuoden kuluttua lähdöstäni. En totta puhuen tiedä toipuuko sellaisesta oikeastaan ikinä täydellisesti. Kun maljakon sirpaleet liimaa yhteen, ei pinta ole yhtä vahva kuin ehjänä ollessaan. Vai oliko pinta alunperinkään kovin vahva. Ehkä nyt vain tunnistan omat rajani paremmin.

Uupuminen opetti tietysti valtavasti, mutta jotenkin sitä toivoisi, että kykenisi oppimaan vähemmälläkin. Olin pimeässä ja yksinäisessä paikassa, jonne en halua ikinä takaisin.

Mutta nyt on jälleen pääsiäisvapaat edessä ja akkujen lataus.

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Juhlintaa

Vietin menneellä viikolla syntymäpäiviäni ja juhlistin niitä käymällä drinkeillä ja syömässä muutaman hyvän ystävän kanssa.

Aloitimme illan A21 Cocktail Loungessa nauttimalla upeita drinkkejä. En pääse siitä yli enkä ympäri, mutta tykkään tästä coctail-baarista vaan niin valtavasti. Tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuonna 2010 ja hehkutin kokemustani täällä. A21:ssä yhdistyy erinomaisella tavalla elegantti viimeistely ja mutkaton ilmapiiri. Oma drinkkisuosikkini tällä kertaa oli Strawberry dream, joka nimensä mukaisesti sisälsi mansikkaa. Vaalea kuohu on valkosuklaavaahtoa, joka sopi loistavasti kirpeän mansikkadrinkin kaveriksi.


Jatkoimme iltaa rennoissa merkeissä muutaman korttelin päähän Krog Madameen, uuteen Sedun ravintolaan. Luin ravintolasta Hulin blogista ja ihmettelen vähän miten en ole missään muualla törmännyt siihen. Ravintola vaikuttaa olevan aika hyvin pidetty salaisuus Martta-liiton entisen ravintolan tiloissa Kampissa. Krog Madame koostuu kolmesta erillisestä paikasta: bistrosta, musiikkibaarista ja kahvilasta. Me olimme nimenomaan tuolla bistrossa, jossa on ruokatarjoilu.

Krog Madamessa on tarjolla todella hyvä mezemäinen tapaspöytä, joka sisältää muun muassa erilaisia oliiveja, tahnoja, keittoja ja bruchettoja. Buffet maksaa normaalistikin vain 15 euroa ja nyt tapaspöytä kuului Cityn Syö kympillä -kampanjaan, joten se oli vieläkin edullisempi. Tykkäsin pöydän tarjoiluista paljon, tämä oli maistuvin tapaspöytä pitkään aikaan. Tapaspöydän lisäksi tilasin espanjalaiset patatas bravas -perunat, jotka oli maustettu tulisella kastikkeella (tämän herkkäkielisen makuun hieman liian tulisella). Tapaspöydän voi syödä myös pelkästään alkuruokana ja Krog Madamen pääruoat vaikuttivat jatkavan samalla maukkaalla linjalla.

Erityisesti paikasta jäi mieleen tarjoilijattaremme, jonka suosittelema basilikacoctail oli todella hyvää. Muutenkin tarjoilu oli aika mutkatonta ja miellyttävää. Kehtasimme reilusti tiedustella keskinäisen arvuuttelumme jälkeen mitä ainesosaa ystäväni pääruoassa oikein oli. Arvauksemme ulottuivat aina ananaksesta perunaan ja lanttuun. Tuo mystinen maku paljastui retikaksi. Uskomatonta mutta totta: se maistuu kypsennettynä ananaksen ja perunan sekoitukselta. Mielenkiintoista, että se on yksi vanhimmista viljelykasveista, mutta nähtävästi sen käyttö on jossain vaiheessa radikaalisti vähentynyt, kun meille se oli aika vieras kasvi.

Tämä Krog Madame oli kyllä miellyttävä uusi tuttavuus ja sinne päädyn vielä varmasti uudestaankin.
 Sain äidiltä ison kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pääsiäistä

Miksei mun pääsiäisruoho idä? Istutin nämä jo viikko sitten, mutta jostain syystä astioiden pohjalla on edelleen pelkkää multaa. Voiko siemenet vioittua vai olenko oikeasti ihan poropeukalo kasvien kanssa? No, täksi pääsiäiseksi en taida enää ehtiä hankkia uusia siemeniä, joten täytyy muistaa ensi vuonna. Oletteko te laittaneet rairuohoa tänä vuonna kasvamaan? Piti oikein googlettaa onko kyse rai- vai raeruohosta. :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Eturivin paikat, makso mitä makso!

Oletteko ikinä ajatelleet miten joissain esityksissä eturivin paikka on hieno juttu, mutta toisissa tilanteissa eturivi on se viimeinen paikka missä haluaa istua? Osallistuin viime viikolla kolmeen esitykseen, joissa kaikissa parhaan paikan perustelut vaihtelivat hauskalla tavalla.

Keskiviikkona kävin A:n kanssa On the Rocksissa katsomassa stand up komiikkaa. Sellaisessa tilaisuudessa eturivi on viimeinen paikka, jonne kannattaa suunnata mikäli ei halua päästä mukaan esitykseen. Illan juonsi Ali Jahangiri, joka on kaiken lisäksi vielä tunnettu siitä, että hän tekee pilkkaa paikalla olevista katsojista. Tilan mallista johtuen rivejä ei ollut kovin montaa, joten olimme kuitenkin vähän riskipaikalla. Säästyimme silti naurunalaiseksi joutumiselta, mutta saimme nauraa vedet silmissä hulvattomille jutuille.

Perjantaina näin Hartwall Areenalla esiintyneen Cirque de Soleilin esityksen Alegria. Olin paikalla kutsuvieraana, joten en tiennyt minkälaiselta istumapaikalta seuraisin esitystä. Yllätys olikin suuri, kun minut ohjattiin permannolle ensimmäiseen riviin. Oli helppo unohtaa, että esitystä oli seuraamassa muutama tuhat muutakin selkäni takana, sillä show vangitsi kaiken huomioni. Tässä tapauksessa eturivi oli paras paikka istua siitäkin huolimatta, että aukijäänyt käsilaukkuni oli illan päätteeksi täynnä ilmassa lentänyttä konfettia, joka toimi lumisateena eräässä ohjelmanumerossa.

Huikeinta esityksessä mielestäni olivat trampoliinihypyt ja korkealla ilmassa tapahtuneet ohjelmanumerot. Esitys oli hyvässä tasapainossa myös hauskuutuksen suhteen, sillä näiden sydämet pysäyttävien hurjien sirkusnumeroiden välissä lavan valtasivat kaksi klovnia, jotka saivat jöröimmänkin nauramaan. Tässä videossa on katkelmia merkittävimmistä ohjelmanumeroista.


Lauantaina kävin kummipoikani kanssa oopperassa katsomassa Robin Hoodin. Uuden oopperatalon päänäyttämöllä lempipaikkani ovat yllättäen toisen parven viimeisellä eli neljännellä rivillä. Oopperassa on harvemmin riskiä joutua mukaan esitykseen (niitäkin tapauksia toki on ollut eli mahdotonta ei sekään ole), mutta näillä paikoilla on parhaimmassa tasapainossa esteetön näkyvyys lavalle ja tekstityksen helppo seuraaminen. Parvella selkänoja ylettyy tukemaan myös päätä, mikä mahdollistaa kokonaisvaltaisen rentoutumisen. Tämä on tietysti makuasia. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät keskipermantoa parhaimpana paikkana ja hyvä niin - emme me kaikki sinne tokalle parvelle mahtuisikaan.

Robin Hood oli jännittävä ja visuaalisesti hienosti toteutettu teos. Tästä videoklipistä saa aika hyvän kuvan siitä millainen produktio on kyseessä.


Esityksen loppu on vaikuttava ja siinä on yllättäen yhteiskunnallinen tähänkin aikaan sopiva sanoma. Siinä kuningas Rikhard Leijonamieli, joka oli palannut ristiretkeltään, toteaa, että hän on väsynyt sotiin ja että kristityt ja muslimit uskovat pohjimmiltaan samaan jumalaan.

Yhdeksänvuotias seuralaiseni arvosti todennäköisesti kuitenkin eniten ryminää ja ryskettä, miekkailukohtauksia ja hauskoja koiria. Jokaiselle jotakin. :)

Löysin Youtubesta myös hauskan klipin siitä kun Robin Hoodia vasta rakennettiin ja harjoiteltiin. Harvinainen tilaisuus kurkistaa kulisseihin!


Robin Hoodin esityksiä on vielä tulossa muutamia. Voin suositella kaikille seikkailumielisille!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Syö kympillä -viikot

Oletteko huomanneet, että parhaillaan on käynnissä Cityn Syö kympillä!-viikot? Kahden viikon ajan kampanjassa mukana olevat ravintolat tarjoavat maistuvia annoksia vain 10 eurolla! Tempaus jatkuu 28.3. asti ja ravintolat sekä annokset on esitelty Cityn sivuilla.

On hauska yhteensattuma, että myös eilen mainostamani Namu tarjoaa tapas-lajitelman osana kampanjaa. Itse olen toistaiseksi kokeillut vasta Lasipalatsin Itamae Sushin 14 palan sushisettiä (nam!). Hieman myös houkuttelisi Meze Pointin turkkilaiset lihapulla, Swagatamin malai kofta + sweet lassi sekä Mayan vuohenjuusto-halloumisalaatti. Tässähän uhkaa tulla kiire...

Oletko käynyt kokeilemassa jotain kampanja-annoksista ja mitä pidit?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Namu

Pääsin viimein kokeilemaan Namua! Olen yrittänyt käydä siellä syömässä viime kesänä sekä toissa viikolla ja mielessä se on ollut lukuisia kertoja näiden välissä. Aina ravintola on kuitenkin ollut juuri sillä hetkellä kiinni. Hassua oli, että myös seuralaiselleni oli käynyt useamman kerran näin.

En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä en ollut ikinä nähnyt ravintolaa edes ulkoapäin. Tiesin vain sen, että ruokalistalla on aasialaista fuusioruokaa. Namun ravintolapuoli sijaitsee makkaratalon kolmannessa kerroksessa, paikassa jonne ei oikein vahingossa eksytä. Sisältä ravintola (sedula) oli tietysti hip ja pop ja cool. Itse asiassa aika viihtyisä ja raikas. Väreinä oli käytetty turkoosia ja valkoista.

Aasialainen tapaspöytä oli niin herkullisen eksoottisen näköinen, että valitsimme sen. Ruokalistallakin oli monta mielenkiintoisen kuuloista ruokaa, joita pitää ehkä käydä kokeilemassa uudemman kerran. Buffet'ssa oli tarjolla monenlaisia sellaisia ruokia, joista minulla ei oikeastaan ole mitään tietoa mitä ne olivat eikä niissä ollut mitään nimilappujakaan. Allergiselle ihmiselle tämä buffet ei siis välttämättä sovi, mutta pöytä sisälsi monia herkullisia makuja. Maistelin ennakkoluulottomasti kaikkea tarjolla ollutta ja nautin uusista mauista. Tapaspöytä maksoi vain 15 euroa, jota pidin hyvin edullisena.



Tänne pian uudestaan!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Vieraita Saksasta

Olen mukana Cosy Finland -toiminnassa, jonka avulla ulkomaiset matkailijat pääsevät kurkistamaan suomalaiseen elämään tulemalla illalliselle suomalaiseen kotiin. Viime sunnuntaina sain vieraakseni itseni ikäisen saksalaisen naisen, jonka kanssa vietimme hauskan illan.

Ruokapuolesta sen verran, että tarjoilin meille alkupalaksi poro-piparjuurileipiä. Käytin niihin saaristolaisleipää ja Cantadou-piparjuurituorejuustoa, joiden päälle kääräisin viipaloitua kylmäsavuporoa. Leivät kaipasivat väriä, joten halkaisin päälle kirsikkatomaatteja ja nyppäisin palaset tilliä (persilija olisi sopinut paremmin, mutten ole voinut sietää sitä sen jälkeen kun sillä koristeltiin 90-luvulla kaikki ravintola-annokset).

Tarjosin pääruoaksi teryakilohta risotolla ja jälkiruoaksi Nigellan pikasuklaamoussea. Jälkimmäistä kutsun kyllä sujuvasti Hulin pikasuklaamousseksi, sillä kuulin siitä hänen bloginsa kautta. Hauskaa miten sitä yhdistää mielessään joitain asioita tiettyihin henkilöihin. Jälkiruoan kanssa meinasi käydä kalpaten, sillä kun yhdistin liian lämpimän suklaaseoksen kermavaahtoon, vaahto muuttui nesteeksi. Ou nou! Vieraan saapumiseen oli vielä tunti aikaa, joten kipaisin kiireen vilkkaa lähi-Alepaan hakemaan uudet ainekset moussea varten. Niin paljon kuin minua ärsyttääkin sen suppea valikoima olin nyt hyvin iloinen lähikauppani olemassa olosta. Ostin varmuuden vuoksi vielä C-suunnitelman, jäätelöä, mikäli toinenkin yritys menisi penkin alle. Toka mousse kuitenkin onnistui hyvin. Onneksi!

En ihan hirveästi jännittänyt vieraan ihmisen kutsumista kotiini, mutta muutamaa tuntia ennen H-hetkeä tuli mieleen ikäviä pelkoja siitä mitä jos emme keksikään mitään puhuttavaa tai vieraallani on muuten vain tylsää. Kirosin miksen ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, sillä siinä vaiheessa oli enää liian myöhäistä tehdä asialle mitään, koska käteni olivat täynnä kokkailuja. Edellisessä työpaikassani tapasin viikottain kymmeniä uusia ihmisiä ja mielessäni oli aina lista hyvistä small talk -aiheista, jotta en jäisi pulaan. Nyt päätin luottaa siihen, että saksalaisilta pitäisi small talkin luonnistua kuin itsestään, joten saatoin olla rauhallisin mielin suomalainen. :)

Loppujen lopuksi meillä oli todella mielenkiintoisia keskusteluja suomalaisista ja saksalaisista. Hän oli aivan tohkeissaan siitä, että oli päässyt kävelemään meren jäälle ("Eihän meri jäädy!"). Muutenkin aurinkoiset kylmät talvipäivät olivat olleet hänelle hienoja kokemuksia.

Puhuimme myös kohteliaisuuksista ja siitä kuinka suomenkielestä puuttuu please- ja bitte-sanoja vastaava kohteliaisuussana. Yritin avata hänelle suomalaista reviiritietoisuutta kertomalla siitä kuinka suomalainen kohteliaisuus ilmenee useimmiten tilan antamisena toiselle ja häiritsemättä jättämisenä. Suomalaisillahan on aika iso henkilökohtaisen reviirin raja (siis se fyysinen raja, jonka ylittävä vieras ihminen tuntuu tulevan liian lähelle). Kiinalainen kollegani meinasi kerran kiilata minut kävelytieltä tulemalla koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Itse väistin sivummalle ja sivummalle kunnes ei enää ollut muuta kuin oja vieressäni. Vasta silloin sain sanottua, että anteeksi antaisitko minulle hiukan enemmän tilaa.

Kerroin, että suomalaiset eivät stereotyyppisesti mielellään myöskään puutu vieraiden ihmisten asioihin ja vieraan koskettaminen tuntuu tunkeilulta. Hän oli nimittäin hämmästyneenä seurannut tilannetta, jossa nainen oli kaatunut julkisella paikalla, mutta kukaan lähellä ollut ei ollut rientänyt auttamaan. Joku nainen oli kysynyt etäisyyden päästä tarvitsiko kaatunut apua. Tämä taitaa olla ehkä kieroutunein esimerkki suomalaisesta toisen yksityisyyden kunnioittamisesta. Sen sijaan toimintaan leipähyllyllä (kun suomalainen ei pyydä toista väistämään vaan saattaa jopa kiertää koko hyllyn päästäkseen ohi) hän saattoi samaistua, sillä hän kertoi juuri samana päivänä toimineen itse samalla tavalla.

Sivusimme myös skandinaavista tasa-arvoa, sillä koulutettuna naisena hän oli kiinnostunut miten tasa-arvo näkyy suomalaisessa elämässä. Vastasin hänelle, että on paljon helpompi kertoa miten se ei näy (olipas negatiivinen näkökulma!), vaikka tilanne onkin parempi kuin missään muualla maailmassa. Hän harmitteli kohteliaisuuksien katoamista, mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että tasa-arvon ei pitäisi missään nimessä tarkoittaa sitä. Yhtä hyvin nainenkin voi pitää miehelle ovea auki.

Oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia vieraani kanssa, sillä saimme varmasti molemmat paljon uutta näkökulmaa asioihin. Ilta oli oikein onnistunut!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Brunssilla Krullassa

Kävin lauantaina kokeilemassa Krulla's-kahvilaravintolan brunssia yhdessä Piikkipaatsaman, Hulin ja Hulin ystävän Omenaisen kanssa. Kyseessä oli blogibrunssi, sillä Huli ja Piikkipaatsama ovat tutustuneet toisiinsa blogiensa kautta ja minä Huliin Piikkipaatsaman kautta. Meistä vain Omenainen ei vielä toistaiseksi ollut pitänyt blogia, mutta saimme hänetkin ylipuhuttua. Supermahtavaa!

Piikkipaatsama ja Huli ehtivät jo raportoida tapaamisestamme omissa blogeissaan, täällä ja täällä, joten kannan korteni kekoon omalla versiollani. (Olen auttamattoman onneton postaamaan edes lähes reaaliaikaisesti tapahtumista. Idolini on Visuaalisesti vaativa, joka varmasti vielä jonain päivänä tekee postauksen jostain asiasta ENNEN kuin mitään on tapahtunut.)

Joka tapauksessa, oli valtavan mielenkiintoista tavata uusia kanssabloggaajia. Muutenkin tykkään kovasti tavata uusia ihmisiä, joten olin tästä sopimastamme brunssista hyvin innoissani. Meillä oli oikein hauskaa ja kaikenlaisia yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyi yllättävistä paikoista.

Itse brunssistakin pidin paljon. Se maksoi 23 euroa ja oli runsas lämpine ruokineen (mm. perunaröstiä tavanomaisten pekonien ja kanamunien lisäksi) ja kylmine salaatteineen. Leivät ja croissantit olivat herkullisia. Ruokailijoita hemmoteltiin erilaisilla hilloilla, homejuustoilla ja hedelmäkakulla. Krulla's tituleeraa itseään aidoksi wieniläiseksi kahvilaksi ja tunnelma olikin söpön ylhäinen. Yhdellä pöytäseurueella oli puvut päällä ja he sopivat miljööseen mainiosti.



Plussaa:
+ monipuolinen sisältö
+ croissantit (ah!)
+ hyvä teevalikoima
+ yksi erikoisjuoma kuului hintaan (vaniljalla maustettu kaakao kermavaahdolla vei kielen mennessään)

Miinusta:
- Tulimme samaan aikaan muutaman muun seurueen kanssa ja buffet-pöydän edessä oli pienoinen kaaos, sillä siinä ei ollut selkeää kulkusuuntaa.
- Salaateissa tai hilloissa ei ollut minkäänlaisia tuoteselosteita. Tarjoilijatkin olivat sen verran kiireisiä, että olisi ollut vaivalloista kysellä heiltä (ja suomalaisethan eivät muutenkaan kysele :) ).

Voin lämpimästi suositella tätä brunssia, oli kyllä hintansa väärti! Ja kovasti oli myös suosittu, sillä lähes kaikki pöydät taisivat puolenpäivän aikaan olla varattuja.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Niisk

Täällä on tällä viikolla taisteltu flunssaa vastaan. Heräsin maanantaiaamuna kurkku kipeänä ja keskiviikkona tuhisin jo huomiota herättävästi. Taistelu (toivottavasti) huipentui tänään, kun olen viettänyt suurimman osan päivästä sohvalla TV:tä katsellen.

Heräsin tapani mukaan ennen seitsemää vain todetakseni entistä huonomman oloni. Avasin työtietokoneen, peruutin kaikki päivän tapaamiset ja painuin takaisin nukkumaan.

Tänään olen taas muistanut kuinka tylsää sairastaminen on. Mitään ei jaksaisi tehdä, mutta untakaan ei määrättömästi saa. Onneksi mulla oli digiboksilla monta ohjelmaa katsomatta, joten tuijottelin aamupäivän Supernaturalia, Fringeä, Iholla'a, Olipa kerran- sekä Isänmaan puolesta -sarjoja ja Kostoa. Näistä oli se seuraus, että päikkäreillä näin kamalaa painajaista, johon liittyi jokin hirviö, pakenemista, käsinkosketeltavaa kauhua sekä Koston valkotukkainen mies. Grrr...

Päivän suurin anti on ollut päätös siitä, että lopetan seuraamasta näitä TV-sarjoja: Duudsonit tuli taloon (ne perheet on vaan tosi ärsyttäviä), Candlefordin postineiti (koko sarjassa on vain yksi sympaattinen ja kiinnostava hahmo: voinen lopettaa sen katsomisen siitä huolimatta, että sitä on verrattu ihanaan Downton Abbey'iin), Missä kuljimme kerran (kirja jäi multa aikanaan kesken sekavuutensa ja tylsyytensä takia, samoin kävi nyt TV-filmatisoinnille - koen tästä lievää alemmuutta) ja Hakekaa kätilö (kyllä, elämä viime vuosisadalla oli kamalaa).

Nenän kautta hengittäminen sattuu, joten olen tänään kunnostautunut myös niinkin vaativassa tehtävässä kuin suun kautta hengittämisessä. Ikävää on se, että unohdan sen jatkuvasti ja pistän suuni vaistomaisesti kiinni. On se elämä rankkaa.

Say cheese!

Pidän kovasti juustoista ja olen pitkään haaveillut fonduen maistamisesta. Tilaisuus tarjoitui, kun huomasin Kellarikrouvin fondue-viikot. Nyt ne ovat jo ohi, sillä ehdin paikalle vasta kampanjan toiseksi viimeisenä päivänä.

Otimme seuralaisteni kanssa perinteisen juustofonduen, johon kuului lisukkeiksi vaaleita leipäkuutioita, lohkoperunoita ja etikkakasviksia. Varsinkin lohkoperunat olivat fonduen kanssa herkullisia. Muuten fondue ei ihan vastannut ennakkoajatuksiani. Olin kuvitellut sen olevan paksumpaa ja voimakkaamman makuista. Ihan hyvää se silti oli.

Jälkiruoaksi tilasimme tietysti suklaafondueta. Kastettavina oli mangoa, mansikoita, vaahtokarkkeja sekä maustekakkupalasia. Nam!


Jos innostuit fonduesta, niin Savussa jatkuvat fondue-illat vielä 23.3. asti. Kannattaa käydä kokeilemassa!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sunnuntaikävelyllä

Niin se sää vaihtelee! Kävimme viime viikon sunnuntaina Piikkipaatsaman kanssa kävelyllä Munkkiniemessä jäällä ja sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että aurinkolaseille oli ajoittain tarvetta. Lämpötila taisi olla nipin napin pakkasen puolella. Oli aivan mahtavaa!


Piikkipaatsama kertoi kävelylenkistämme ja julkaisi muutaman kuvan mm. jääreitistä täällä. Liikkeellä oli paljon ihmisiä. Poikkesimme lopuksi kahville Torpanrantaan, jossa valitsimme ensin aurinkoisen pöydän. Se alkoi kuitenkin pian muistuttaa kasvihuonetta, sillä aurinko paistoi todella lämpimästi. Katsoimme siis viisaammaksi siirtyä syrjään auringonsäteiden tieltä. Vaikutti siltä, että kevättä oli ilmassa oikein kunnolla!

Tänään taivaan peittää jo hyvin tutuksi tänä talvena käynyt harmaa pilvipeite. Luin viime viikolla lyhyen haastattelun ammattilentäjästä, joka kertoi kuinka voimaannuttavaa ja juhlallista on talvella ohjata lentikone pilvipeitteen läpi ja kohdata kirkas auringonpaiste. Että siellä se mollukka on, vaikkei maanpinnalle näykään.

Kaksi viikkoa sitten misema keittiön ikkunastani oli näinkin luminen ja talvinen.


Itselleni alkaa tämä talvi jo piisata. Onhan tätä kevättä eletty jo kokonaista kolme päivää.

Mukavaa sunnuntaita kaikille joka tapauksessa!

Edit klo 14.30: Taivas kirkastuu ja pilvipeite väistyy sittenkin!!!