lauantai 31. elokuuta 2013

Muita syksyn harrasteita

Tänään vietettiin ympäri Suomea Siivouspäivää ja mekin Piikkipaatsaman kanssa heräsimme aikaisin (ihan liian aikaisin vapaapäivänä) kiiruhtaaksemme  Ruttopuistoon, jonne pystytimme kirpputorikojumme. Saavuimme paikalle hyvään aikaan ennen yhdeksää ja saimme itsellemme yhden viimeisiä hyviä paikkoja. Myöhemmin puisto tuli aivan täyteen myyjiä ja asiakkaitakin riitti mukavasti.

Ehdimme tehdä muutaman tunnin kauppoja, kunnes alkoi tiputtamaan vettä. Säätiedotekin näytti synkältä, joten pistimme kamat kasaan ja otimme käyttöön B-suunnitelman: suuntasimme Brooklyn Cafehen, jossa söimme herkulliset bagelit. Jatkoimme vielä jälkkäreille parin korttelin päähän Brooklyn Bakeryyn, josta kerroin täällä viime keväänä. Nam! Osan myymättä jääneistä kirpputoritavaroista kävimme vielä lopuksi heittämässä Kierrätyskeskuksen keräyspisteelle.

Täytyy sanoa, että Piikkipaatsama teki kyllä enemmän myyntitulosta. Itse tuhlasin vähätkin tuottoni ostamalla Högl'n mustat korkokengät sekä pari kirjaa. No, ei kirpparimyyntiä rahan vuoksi taideta tehdäkään.

Viime kirjoituksessa kerroin löytäneeni uudelleen vanhan harrastukseni rullaluistelun. Kävin tänäänkin luistelemassa Laajalahden lenkin sen jälkeen kun olin tullut kaupungilta. Vähän oli kosteita kohtia pyörätiellä, mutta ei onneksi liikaa. Huomasin myös, että lehdet ovat alkaneet tippua puista! Taitaa rullaluistelukausi alkaa olemaan loppumassa...

Kissankelloja mökillä heinäkuussa

Tänä syksynä olen jatkanut viime vuonna aloittamaani uutta harrastusta, laulutunteja. Kävin muutama viikko sitten kesätauon jälkeen ensimmäistä kertaa laulamassa lauluopettajani johdolla ja tuntui, että laulamisessani oli ihan uudenlaista rohkeutta. Seuraavaksi harjoiteltavaksi kappaleeksi valitsin Gabriel Fauréen Automne'n vuodenaikaan sopivasti (Automne, ransk. = syksy). Kaunis biisi!

Uutena harrastuksena osallistun nyt alkusyksystä Mindfulness-kurssille. Kurssia on muutama kerta takana ja odotan innolla oppivani lisää. Kuvailisin Mindfulnessia tavaksi rentoutua ja oppia olemaan tietoisesti läsnä omassa elämässä.

Rentoutuminen on tietysti tärkeä taito ja se on ollut paljon mielessäni kiinnitettyäni huomiota siihen, että kiireisenä työpäivänä sokerinhimoni kasvaa ekponentiaalisesti. Aloin harkita käyttäväni sellaisina päivinä viisi minuuttia ruokatunnistani rentoutusharjoitukseen ennen lounaalle lähtöä. Voi olla, että lautaselle tulisi valittua ihan eri tavalla ruokaa. Mielenkiintoista oli myös havaita kesällä, että kesälomalla makeanhimoni oli lähes olematon. Mielenkiintoista on sekin, että nautin työssäni eniten juuri niistä kiireisistä päivistä. Hurjia havaintoja ja aiheuttanevat vielä oman olon tarkkailua ja ankaraa elämänhallinnallista pohdintaa tänä syksynä.

Joka tapauksessa Mindfulness vaikuttaa mielenkiintoiselta tekniikalta ja voin suositella Heidi Helander-Hyvösen kursseja (linkki yllä). Hänellä on miellyttävän salliva ja rento asenne opettamiseen ja opiskelemiseen.

Rentoa viikonloppua kaikille!

lauantai 24. elokuuta 2013

Siirtymä syksyyn

Vaikka satunnaiset auringonsäteet vielä lämmittävätkin, ajassa on selkeää syksyä. Talvi oli niin kylmä ja tolkuttoman pitkä, että ottaisin niin kovin mielelläni vielä pari helleviikonloppua. Illat kuitenkin pimenevät ja auringon laskettua on jo todella kylmä. Myönnettävä se on, syksy on aivan pian täällä.


Syksy ei ole minulle kuitenkaan pelkästään lämpötiloja vaan enemmänkin mielentila ja asenne. Viime viikkoina on alkanut paljon uutta ja olen kokenut mielenkiintoisia asioita, mutta jostain syystä tämä bloggaaminen on vähentynyt kesän jälkeen. Kyse ei niinkään ole ollut ajanpuutteesta vaan olen jollain tavalla odottavalla kannalla. En malttaisi odottaa, että syksy ihan OIKEASTI alkaisi.

Olen kuitenkin iloinen kuivista ilmoista, sillä löysin menneellä viikolla uudelleen nuoruuteni suosikkiliikuntalajin rullaluistelun. Rullaluistelin viitisentoista vuotta sitten ahkerasti, useamman kerran viikossa, mutta Turkuun muuttaessani se harrastus jäi hyvän reitin puuttuessa. Asuin aivan torin laidalla ja siitä oli tylsä lähteä luistelemaan mihinkään suuntaan.

Munkkiniemeen muutettuani uskaltauduin viime kesänä kerran kokeilemaan luistelua Kuusisaaren suuntaan. Vilkas liikenne ja oma tietämättömyyteni siitä, missä kohtaa kevyenliikenteen väylää minun kuuluisi luistella olivat kuitenkin siinä määrin rasittavia etten tullut pistäneeksi luistimia uudestaan jalkaan enää sinä kesänä.

Nyt päätin kokeilla uudestaan ja sattumalta sopivassa mielentilassa päätin kokeilla luistella Laajalahden ympäri. Se oli mahtavaa! Lenkkinä se ei ole kuin runsas 10 kilometriä, mutta lähes koko matkalla on pyörätie, sopivasti pieniä ylä- ja alamäkiä sekä suojateitä, jotka tekevät matkasta vaihtelevan, kun välillä täytyy jarrutella.

Kolme kertaa jouduin kaivamaan kännykän navigaattorin esille, kun en tiennyt minne suunnata (kuvittelin, että kääntymällä aina oikealle pääsisin kätevästi lahden ympäri, mutta se ei mennytkään ihan niin). Havaitsin myös, että reitin varrella on järjetön määrä samansuuntaisia teitä. Pyöräteitäkin meni usein molemmin puolin autotietä ja vain kokeilemalla selvisi kumpi jatkui pidempään katkeamatta sorakaistaleeseen. Kerran meinasin harhautua teekkarikylään Otaniemessä, mutta sitten tajusin, että Otaniemi on nimenomaan niemi ja päästäkseen Laajalahden ympäri ei tarvitse kiertää niemen kautta.

Tänään kiersin lenkin toistamiseen ja toivon syksylle paljon kuivia lehdettömiä pyöräteitä, jotta pääsen luistelemaan jatkossakin. Ja mikäs näissä maisemissa... Autojen pörinäkään ei haittaa, kun kuuntelen kuulokkeilla musiikkia.



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Väärässä...

Kirjoitin tänä aamuna postauksen siitä, kuinka on kai tunnustettava, että kesä on nyt ohi, kaivettava villasukat kaapinperukoilta ja sytytettävä kynttilöitä. Edellisenä päivänä satoi ja illalla ilma tuoksui syksyltä.
 
Hah, miten väärässä ihminen voi olla! Lähdin tänään postauksen kirjoittamisen lomassa viemään lehtiä lehtikeräykseen ja totesin, että ei hitsi, täällähän on tosi lämmin. Aurinko suorastaan porotti! Muutin suunnitelmia ja lähdin ulos lukemaan (luen parhaillani Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittamaa Evakkotie-kirjaa). Oma tieni vei Torpanrantaan, jonka terassilta oli hauska katsella merelle (tosin, kaadoin tulikuumat teevedet päälleni, mikä oli vähän vähemmän hauskaa). Jotkut rohkelikot olivat uskaltautuneet vielä veteenkin, vaikka merivesi on varmasti jo viilentynyt heinäkuisesta. Taivas ei oikeasti ollut noin tumma kuin tuossa kuvassa, oli joku valohäiriö kamerassa.
 
 
Säästän siis syksypostaukseni hieman myöhempään ajankohtaan ja nautin nyt vielä näistä viimeisistä lämpimistä päivistä...

torstai 15. elokuuta 2013

Paluu perusasioihin

"Ihminen on onnellinen, kun hänen tekee mieli säilöä kesän antimet talteen."
- Petra -

Tein viime viikonloppuna kolmen vuoden tauon jälkeen hilloja! Launtaina syntyi kirsikkahilloa, joka on maustettu kirsikkaliköörillä. Sunnuntaina keitin karviais-mansikkahilloa ja mustaherukka-vadelmahilloa.

Jännitin vähän miten hilloaminen sujuu induktioliedellä (olemme juuri ja juuri puheväleissä) ja ensimmäinen satsi olikin vähän oikean lämpötilan hakemista. Totesin kiitollisena ensimmäisen positiivisen puolen induktioliedestä: jos hillo kiehuu yli, se on helppo pyyhkiä liedeltä.

Astianpesukone sen sijaan helpotti hilloamista suuresti, sillä säilön hillot umpioimalla. Säästyin purnukoiden liottamiselta, pesemiseltä, kansien keittämiseltä ja purkkien kuumentamiselta uunissa. Pientä säätöä teetti se, että hillon piti olla valmista samaan aikaan kun astianpesukone piippasi pesseensä astiat, jotta sain kuuman hillon kuumiin purnukoihin.

Tiedättekö muuten sen nautinnon, joka syntyy, kun kuulee umpioitujen purnukoiden päästäessä sen klik-äänen puolisen tuntia sulkemisen jälkeen? Sen äänen, josta tietää, että umpioiminen onnistui ja hillo säilyy tallessa kuukausikaupalla jääkaapissa (ellei tule syödyksi sitä ennen). Niin kävi viikonloppuna kolmetoista kertaa. Vain yksi purkki ei umpioitunut ja sen syönkin siis ensimmäisenä aamupalaksi kreikkalaisen jugurtin kanssa.

Innostuin sunnuntaina yllättäen pitkästä aikaa myös askartelemaan. Kävin viime viikolla Piikkipaatsaman luona ja hän lahjoitti minulle kuviopapereita ja kiiltokuvia, joiden inspiroivaa kuiskailua en voinut vastustaa. Syntyi tusinan verran erilaisia onnittelukorttipohjia, joihin kirjoittelen tekstit myöhemmin tilanteen mukaan.

 
Olipa tuloksekas viikonloppu!

maanantai 12. elokuuta 2013

Onnea 3-vuotiaalle!

Mun pikkuinen blogini täyttää tänään kolme vuotta!

Aivan mahtavaa!

Olen julkaissut yhteensä 268 kirjoitusta eli 89,3 kappaletta vuodessa. Kommentteja on tullut yhteensä 606 kappaletta ja blogiani on luettu yhteensä 32 417 kertaa. Suosituin kirjoitus on ollut Halloween-bileitäni käsittelevä Hirrrveä Halloween, jota on luettu yhteensä 760 kertaa. Vau! Ne olivatkin aika mahtavat bileet.

Kiitos kaikille lukijoilleni ja kommentoijille! Tästä on hyvä jatkaa. Uhmaikä jo kolkuttelee ovelle...

lauantai 10. elokuuta 2013

Kuppikakkuvinkki

Helsinkiin on avattu uusi kuppikakkukahvila! Kuppi ja Muffini Kalevankadulla on vain kolme kuukautta vanha ja loistava lisäys Helsingin kahvilatarjontaan. Nimi tosin tuo mieleeni Turun Kupin ja Pintin, mutta eiköhän tähän maahan kuppeja mahdu. :)

Kahvilan ilme on piristävän raikas ja yksinkertaiset puukalusteet ovat elegantteja. Tänään tarjoiluvitriiniä tutkiessa iski valinnanvaikeus: valikoimassa ei ollut yhtään mitään, mitä EN olisi halunnut maistaa. Päädyin supersuklaiseen muffiniin valkosuklaakuorrutteella. Nam!

Seuralaiseni E (jolta kuulin tästä ihanasta paikasta) otti pikkuisen mustikkamuffinin. Tänään oli aika lämmin, joten valitsin yhtä laatua kahvilassa tehtyä mehua, meloni-ananasmehua. E otti kupillisen haudutettua (!) teetä.

Tarjolla oli paitsi makeita muffineita, kakkuja ja keksejä, myös erilaisia suolaisia voileipiä. Ne näyttivät tosi hyviltä.

Ainoa miinus tässä mainiossa kahvilassa on jälleen aukioloajat. Kahvila menee arkisin kiinni jo klo 17.30, joten kovin usein en tänne tule ehtimään. Mutta lauantaisin sitten.


















Kahvittelun jälkeen kävin kuntosalilla ja kaupassa. Kotimatkani vei Narinkkatorin ohitse ja siellä on käynnissä Kansainväliset suurmarkkinat (ne ovat siellä vielä sunnuntain ajan). Sieltä nappasin mukaani palan Mozartstruudelia, jota työkaveri oli mainostanut Facebookissa. Tykkään valtavasti Mozartinkuulista, joten halusin maistaa palasen tätä versiota omenastruudelista. Maku oli paljon marsipaanisempi kuin Mozartinkuulissa, mutta oikein mainio.


Nyt yritän toipua aamuisesta järkytyksestä, jonka koin päivän Hesaria lukiessa. Pääkirjoitussivulla oli nimittäin pieni kolumni siitä, kuinka ihmisten taju oikeasta ja väärästä suomenkielen käytöstä on hämärtynyt. Yleensä tällaisten kirjoitusten esimerkit ovat kirjoitusvirheitä, joita en itse tee ja olen aina ollut siitä kovin helpottunut. Vaan tänään osui ja upposi! Käytän sujuvasti erästä ajan määrettä ilman mitään päätteitä näin: "Ovet ovat auki klo 12 alkaen" kun pitäisi kirjoittaa "Ovet ovat auki klo 12:sta alkaen". Olin ensin sitä mieltä, että molemmat ilmaisut käyvät, mutta kun rinnalle laittaa lauseen "Ovet ovat auki syyskuusta lähtien" en voi enää väittää vastaan. Olen järkyttynyt kielikorvani turmeltuneisuudesta!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kokomoko?

Oletteko käyneet Kokomossa Uudenmaankadulla? Suosittelen!

Se on ollut siellä ties kuinka kauan, mutta kävin vasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa. Paikan eksoottinen etelän maille vievä tunnelma sopi hyvin kesäiseen fiilikseeni ja ulkoilman lämpötilaan. Join pari hedelmäistä drinkkiä ja puputin maukkaan vuohenjuustosalaatin (niitä on tullut tänä kesänä syötyä erityisen paljon). Kokomossa oli kivan rento tunnelma.


Olin Kokomossa vanhan hyvän ystävän kanssa. Ystävän, jota en ollut nähnyt kahteentoista vuoteen! Etukäteen vähän jännitti, onko hän kovasti muuttunut siinä ajassa tai olenko itsekään enää sama ihminen. No, eihän me oltu mihinkään muututtu. :) Oli hauska ilta!

perjantai 2. elokuuta 2013

Päivä Imatralla

Vietin kesälomallani myös päivän Imatralla, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Tiesin kuitenkin Imatrasta etukäteen valtionhotellin ja tietysti Imatran kosken, jotka molemmat olin innostunut näkemään ihan omin silmin.

Kaupunkina Imatra osoittautui hajanaiseksi, mutta yllätyin siitä kuinka paljon vaatekauppoja ja tunnettuja ketjuja vajaan 30 000 asukkaan kaupungissa oli. Selitys suurelle ostovoimalle selvisi, kun keskittyi hetkeksi kuuntelemaan kanssa-asiakkaiden käyttämää kieltä: venäjä. Vain muutaman kilometrin päässä olevan rajan takana riittää nimittäin asiakkaita. Jälkeenpäin sain kuulla, että Imatran osuus Suomen kaupunkien tax free -myynnistä on kolmanneksi suurin (vain Helsinki ja Lappeenranta ohittavat Imatran).

Venäläisten Imatran matkailulla on pitkät juuret, sillä jo sata vuotta sitten Imatran kosken pauhu houkutteli pietarilaisia aristokraatteja. Parhaimmillaan juna toi 14 junallista turisteja päivässä Imatralle! Eurooppalaista jugendia edustava valtionhotelli rakennettiin 1903 nimenomaan venäläisiä matkailijoita varten.

Valtionhotelli on edelleen upea rakennus Vuoksen rannalla. Sen yhteydessä on nykyään myös kylpylä. Olisi mahtavaa päästä joskus yöpymään sen tiloissa. Nyt kävin uteliaana vilkaisemassa vain aulatiloja, jotka nekin olivat vaikuttavat.

Imatralla järjestettään tänä kesänä koskinäytös joka päivä klo 18. Silloin koski virtaa vapaana viidentoista minuutin ajan. Alla ennen ja jälkeen kuvat. Tarkkasilmäinen voi nähdä kuvissa padon toisella puolella järvessä siintävää sinistä vettä.



Jälkimmäisessä kuvassa saattaa tarkkasilmäinen havaita myös kaksi vaijeria, jotka ylittävät kosken kuvan keskivaiheilla. Kosken yli oli mahdollista liukua juurikin noita vaijereita pitkin maksua vastaan (normaaliliuku oli 35 €, sen lisäksi oli lisämaksusta mahdollista liukua myös pää alaspäin sekä vatsa alaspäin, ns. supermiesliuku). Matkaseuralaiseni A otti haasteen vastaan, kiinnitti valjaat ympärilleen ja pisti kypärän päähänsä. Ja ei kun menoks! Lasku kesti muutamia sekuntteja, vauhti oli melkoinen. Sillalla kosken kuohut kastelivat hiukan, mutta laskun aikana ei kuulemma ehtinyt kastua. Oli varmasti mahtava kokemus!

Haasteen vaijeriliukuun A sai Lotta- ja veteraanimuseon omistajalta Eila Ikävalkolta, jonka johdolla teimme ikimuistoisen museokierroksen sota-aikaan. Hän on entinen lotta (ja hänen täytyy lähennellä siis iältään yhdeksääkymmentä) ja hän perusti museon miehensä kanssa. Museokierroksen lomassa hän kertoi laskeneensa itse vaijeriliukua muutama vuosi sitten (tarkistettuaan ensin ettei katsojien joukossa seisonut tuttuja). Siinä vasta hurjapää!

Alla oleva kuva on sillalta toiseen suuntaan, kuvassa joki virtaa poispäin. Valtionhotelli pilkistää puiden takaa.


Jos eksyt Imatran suunnalle suosittelen, että käyt syömässä ravintola Buttenhoffissa, joka sijaitsee kävelykadulla toisessa kerroksessa. Tarjolla on konstailematonta suomalaista ruokaa ja paikka on ilmeisen suosittu imatralaisten keskuudessa.

Ilostuin kovasti havaitessani, että ihana Virkkukoukkunen on imatralalainen yritys ja heillä on siellä suuri liike. Olen ihaillut heidän tuotteitaan jälleenmyyjien liikkeissä ja nyt mukaan tarttui rätti tekstillä "jos näätte miun sisäistä marttaa ni lähettäkää se tännepäi", avaimenperä "mie en ookkaan mikää normipirkko" sekä vihkonen pakettikortteja, joista kaksi alla mallina. Olisin voinut ostaa tästä kaupasta kaiken. :)


Imatra on kiva kaupunki!