keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Turkuvisiitti

Tänään tuntuu siltä kuin viikonlopun jälkeen olisi kolmas maanantaipäivä menossa. Palaan siis hetkeksi ajatuksissa viime viikonloppuun.

Olin käymässä Turussa. Arvatkaa mitä tein!

Ensin kävin perjantaina syömässä T:n kanssa Le Porcissa, yhdessä Suomen parhaimmista ranskalaisista ravintoloista. Le Porc sijaitsee täl puol jokke, Martinsillan kupeessa (turkulaisittain kaukana keskustasta, helsinkiläisittäin lyhyen matkan päässä torilta). Olen maininnut ravintolan täällä, mutten olekaan aikaisemmin kirjoittanut siitä.


Le Porcissa on elegantti ja aika pelkistetty sisustus.


Ruoka Le Porcissa on AINA hyvää. Tällä kertaa söin alkuruoaksi pieniä blinejä lohella, vuohenjuustolla ja hanhenmaksalla. Pääruoaksi nautin suussasulavaa haudutettua ankanconfit'a punaherukkakastikkeella.


Valitsin jälkiruoaksi suklaamarkiisin vadelmacoulis'lla. Jälkkärin asettelusta tuli avaruus mieleen!

Vietimme herkullisen illan ranskalaisen ruoan parissa keskustellen muun muassa start-up yritysten toimintamahdollisuuksista. :) (Yhteinen mielipuheenaiheemme T:n kanssa.)

Lauantaiaamuna bussipysäkillä seistessäni haaveilin asuvani tässä kattohuoneistossa.


Kävin teellä Cafe Artissa, tietysti. :) Turussa asuu eräs ystäväni, joka on vähintään yhtä suuri pullan ystävä kuin minäkin. Hänen kanssaan keksimme muun muassa käsitteen perjantaipulla. Tällä Turun reissullani aikataulumme ei mennyt yksiin, joten emme päässeet pullattelemaan yhdessä. Valitsin kuitenkin Artissa häntä ajatellen tämän ihanan korvapuustin.

Piipahdin Sylvi Salosella ja ostin alennusmyynnistä pöytäkynttilän, jonka ympärillä oli männyn kaarnaa. Paljon kaikkea muutakin kaunista ja ihanaa olisi ollut myytävänä.


Kaupoissa uskoin, että silmiini osui kohtalon sanelemana nämä näyt:



Sen johdosta ostin itselleni kesäkengät. Ja kaksi työpaitaa Espritiltä ja Noomilta, ja kaksi kesäpaitaa H&M:ltä.


Söin illallista J:n kanssa Yokissa. Alunperin mun piti tavata Yokissa Petra Pauliina ensimmäistä kertaa, mutta ikävien sattumusten johdosta tapaamisemme peruuntui. Kolmas kerta toden sanoo eli toivottavasti pystymme tapaamaan seuraavalla Turku-visiitilläni.

Yoki on vasta jokirantaan avattu aasialaiseen fuusiokeittiöön erikoistunut ravintola. Se sijaitsee ihan Roccan vieressä ja WC:tä etsiessäni tajusin yhtäkkiä olevani Roccassa! Yllätyksekseni nämä ravintolat ovat yhteydessä toisiinsa maanalaisen käytävän välityksellä. Käytävä taisi Roccan puolella olla aikaisemmin viinikellarikäytössä. Talo, jossa ravintolat sijaitsevat, on kuulemma 500 vuotta vanha, eli siellä todennäköisesti on käytävää jos jonkinmoista.

Tämä alakerran käytävä vie Roccaan.

En juurikaan ymmärtänyt ruokalistasta mitään, sillä aasialainen ruoka ei sushia lukuunottamatta ole mulle kovin tuttua. Valitsin listalta ennakkoluulottomasti aromaattisesti haudutettua possunkylkeä viherpippuri-karamelliglaseerauksella ja jasmiiniriisillä. Olin nielaista kieleni ruoan mukana, niin herkullista se oli. Possunkylki tarjoiltiin soija-/teriyaki-tyyppisellä kastikkeella vihannesten kanssa ja se oli mielettömän hyvää.

Myöskään jälkiruoka, karamellisoitua banaania kookoksen ja galangalin kanssa, ei tuottanut pettymystä. Tuo vaalea on siis jäätelöä ja annoksessa oli myös maistuvia pähkinöitä. Galangal on Wikipedian mukaan inkiväärinsukuinen mauste. Tilasimme seuralaiseni kanssa samat ruoat ja ne tarjoiltiin yhteisiltä tarjoiluastioilta. Jälkiruoka syötiin suoraan pitkänmalliselta kivilevyltä.


Sitten mun olikin aika kerätä ostokseni ja viedä masuni junaan sulattelemaan näitä herkkuja. Paluumatka sujui rattoisasti lukien Jyrki Heinon esikoisdekkaria Kellari, joka sijoittuu 1700-luvun Turkuun. Olen lukenut kirjasta satakunta sivua ja kirja vaikuttaa oikein lupaavalta. On hauska lukea historiallisista paikoista, jotka itse tietää niin hyvin. Tarina etenee sopivalla tempolla ja muutaman turkulaisvitsinkin olen tekstistä bongannut. Tarinan päähenkilön mukaan kaikenlaisten asioiden ja kehityksen vastustus hidastutti asioiden edistämistä Turussa jo näinkin varhaisessa vaiheessa, vaikka väkimäärä oli vasta kymmenentuhannen hengen luokkaa. Lieko kyseessä kirjailijan piikki turkulaiselle mentaliteetille vai nykyhallinnolle, mutta esimerkiksi torinseudun ankeudestahan on väännetty kättä jo kymmeniä vuosia... Nyt kaiketi on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että jottai tarttis tehrä. Toriparkin tulemisesta ei selvyyttä taida kuitenkaan olla kenelläkään. :)

Samppa Linna on muuten Turussa edelleen kova juttu vaikkei Putouksen sketsihahmokilpailua voittanutkaan. Kuulin vuorokauden kestäneen reissuni aikana useampaan otteeseen "mielenvikast läppändeerust" ja Sokoksella oli lisäksi myynnissä mielenvikast mässynderost. On ne niin sulosii. Turkulaiset siis.

torstai 21. helmikuuta 2013

Ranska mielessäin...

Viime päivinä on ollut Ranska erityisesti mielessä. Paitsi että olen siis kesällä matkustamassa Antibesiin Ranskan rivieralle olen tällä viikolla kohdannut muitakin ranskisasioita.

Löysin eilen ilokseni Kampin K-marketista näitä ranskalaisia superherkullisennäköisiä La Fermièren jugurtteja ja vanukkaita! Olin lukenut niistä jo Mumun facebook-sivuilta, josta opin, että ne myydän pakkasen ja uuninkestävissä saviastioissa ja että ne eivät sisällä mitään keinotekoisia lisäaineita. Söin jo tänä aamuna suklaavanukkaan, joka ainakin oli namia. Vaniljajugurtti on seuraavana vuorossa.


Toissapäivänä lähdin äidin kanssa ex tempore elokuviin katsomaan ranskalaisen Rakkaus-elokuvan (Amour), josta oli hehkuttava viiden tähden arvostelu edellisessä Nyt-liitteessä. Tässä elokuvan ranskankielinen traileri.


Elokuva kertoo kahdeksankymppisestä keskiluokkaisesta pariskunnasta, joka elokuvan alussa elää normaalia suhteellisen aktiivista elämää. He käyvät muun muassa klassisen musiikin konserteissa kunnes vaimo sairastuu ja kuihtuu elokuvan edetessä hiljaa pois. Mies hoitaa vaimoaan kotona parhaansa mukaan. Pari eristäytyy ulkomaailmasta.

Leffa oli hyvin hidastempoinen ja multa meni takuulla ohi suurin osa "nerokkaista" symbolisista seikoista, joita Nyt-liitteen arvostelija kovasti näki kohtauksessa jos toisessakin. Siitä huolimatta elokuva oli äärettömän koskettava ja todentuntuinen. Näyttelijätyö oli suoraan sanottuna loistavaa. Luulen, että tulen muistamaan tämän elokuvan kauan. Elokuvateatteri on siinä mielessä mielenkiintoinen paikka minulle, että kerrankin keskityn (kun muuta en voi) katsomaan pelkästään kyseessä olevaa elokuvaa. Kotona en juuri koskaan katso pelkästään telkkaria tekemättä mitään muuta samalla, olen aivan liian levoton siihen. Tämä leffa varsinkin oli sellainen, johon täytyi erityisesti uppoutua, jotta sen sanoma avautui. Jos siis tarjoutuu joskus tilaisuus nähdä tämä Rakkaus-elokuva, katsokaa ihmeessä!

Sitten oli jokin kolmaskin Ranska-juttu, mutten nyt enää millään saa sitä mieleeni... Joten taidanpa tästä hilpaista lueskelemaan viime kesän Nizzan reissulta ostamaani ranskankielistä Lassi ja Leevi -sarjakuva-albumia. Au revoir!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Brunssia ja tunnelmointia

Kävin tässä eräänä kuulaana sunnuntaisena talvipäivänä E:n kanssa kokeilemassa Töölönrannan brunssia. Voin suositella! Brunssi oli enemmänkin kolmen ruokalajin ateria, maistuva ja monipuolinen sellainen. Alku- ja jälkiruoat olivat buffet-tyyppisesti esillä ja pääruoka tilattiin päivän vaihtoehdoista. Kokonaisuus oli oikein hyvä ja toimi hyvin. Paikan tunnelma oli elegantti mutta sunnuntaisen rento. Asiakkaina oli perheitä (lähinnä aikuisia lapsia ja heidän vanhempiaan) sekä ainakin yksi ulkomaalaisten ryhmä. Omaa keskittymistäni häiritsi Töölönlahden lenkkeilijät, jotka reippailivat ikkunan toisella puolella kun toinen mussutti herkullista rocky road -jälkkäriä. En siltikään siitä innostuneena käynyt sinä päivänä kuntosalilla.

Nämä kuvat otin eräänä toisena päivänä, kun olin kävelyllä yhdentoista aikaan illalla. Taivas oli oudon värinen ja kuvistakin tuli jänniä. Oli siis muka pimeää kuten tähän vuodenaikaan öisin on, mutta silti tosi valoisaa. Voiko esimerkiksi eri lämpötiloissa tai eri korkeudella olevat pilvet heijastaa maanpinnan valoja eri tavalla takaisinpäin? En tiedä.



Olen kokeillut jälleen uutta sienipiirakkareseptiä, kun havahduin siihen, että pakastimeni yksi lokero on täynnä suppilovahveroita, jotka ehkä pitäisi käyttää ennen ensi syksyä. Tämä resepti oli todella yksinkertainen ja helppo, mutta lopputulos oli silti tosi hyvänmakuinen. En itse välitä persilijasta, joten jätin sen omasta versiostani pois.
Sienipiirakka

1 kpl pakastepiirakkataikina
1 litra kantarelleja, suppilovahveroita tai herkkusieniä
1 iso sipuli
2 rkl voita tai margariinia
1 prk ranskankermaa
tuoretta persilijaa
suolaa ja mustapippuria
1 dl emmentaljuustoraastetta
(pussi kuivattuja herneitä piirakkataikinan esikypsennykseen)

Hienonna sienet ja sipulit. Kuullota sipulisilppua hetki rasvassa paistinpannulla. Lisää sienet ja kiehauta seoksesta ylimääräinen neste pois. Jäähdytä täyte. Sekoita täytteen joukkoon ranskankerma ja hienonnettu persilija. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä sulanut piirakkataikina piirakkavuokaan ja laita sen päälle leivinpaperi, jonka päälle kaada kuivatut herneet pitämään taikina muodossaan. Paista 10 minuuttia uunin keskiritilätasolla 225 asteessa. Ota vuoka uunista ja nostele sienimuhennos piirakan päälle. Ripottele päällimmäiseksi juustoraaste. Jatka piirakan paistamista vielä noin 20 minuuttia, kunnes se on kauniin ruskea.
Tätä nautin samalla kun varasin kesäkuulle lentoliput Berliiniin! Juuri ehdinkin palata edelliseltä matkalta, joten mikäs sen parempi ajankohta varata uusi reissu. :) Kesällä kutsuu myös Antibesin kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Ranskassa Nizzan lähellä. On mukava kun on jotain mitä odottaa. Onko teillä reissuja tiedossa?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Mahti viikonloppu!

Vietin huippuviikonlopun viime viikolla! Kävimme Piikkipaatsaman kanssa syömässä lauantaina Ravintola Aitossa, joka alkaa tehokkaasti lunastaa paikkaansa lempiravintoloideni joukosta. Jos ainoa huono puoli, mitä kahdessa edellisessä Aito-kokemuksessani keksin, on naulakkojen ahtaus, ollaan aika hyvillä vesillä.

Blinejä ja muikunmätiä

Ruoka on todella hyvää, harkittua ja taiten tehtyä. Pidän paikan elegantista skandinaavisesta tunnelmasta ja sisustuksesta, joka ei kuitenkaan ole liian pelkistettyä. Vesi- ja viinilasit pysyivät tarpeeksi hyvin täytettyinä (olen alkanut tarkkailla tätä viime marraskuisen Chef & Sommelier -kokemuksen jälkeen, joka aiheutti seurueessani purnausta puutteellisesta palvelusta). Palvelu Aitossa oli pelkkää +++:aa ja vieläpä rentoa ja hauskaa. Tarjoilija taisi saada meidät jopa nauramaan, mikä tietysti riippuu kovasti henkilökemioista eikä sinänsä ole edellytys hyvälle palvelulle. Kivaa se silti oli. Jälkkäri oli Piikkipaatsaman sanoin niin hyvää, ettei viimeistä palaa olisi raaskinut syödä, koska sitten se loppui.

Uunijäätelöä

Ilta jatkui A:n kanssa Sunrise Avenuen keikalle Circukseen Kamppiin. Lämppärinä oli Superscar-niminen suomalainen yhtye, josta varmasti kuulemme vielä. Vaikken tiennyt mitään heidän musiikistaan, jammailin täysillä. Biisit olivat mukaansatempaavia ja erityisesti tämä biisi jäi soimaan päähän.


Onneksi joku osaa vielä tehdä kunnon brittipoppia, vaikka Brittien oma musiikkimaailman valtaus hiipuikin 2000-luvulle tultaessa! Olkoonkin sitten suomalainen bändi.

Sunrise Avenuen Big Band Theory -kiertue alkoi viime viikolla Suomesta kolmella keikalla: Lahti, Turku ja viimeisenä Helsinki viime lauantaina. Oli sitä taas vuosi odotettu! Toivottavasti seuraavaa Suomi-keikkaa ei tarvitse odotella yhtä pitkään. Bändiltä on ilmeisesti tulossa uusi levy loppuvuodesta, joten josko silloin muistaisivat myös suomalaisia faneja uudestaan. Tällä kertaa heillä oli bändin lisäksi lavalla iso liuta muitakin orkesterimuusikoita big band -tyyliin ja uudet sovitukset biiseille olivat aika onnistuneita. Tämä oli omasta mielestäni yksi parhaimmista hyvin orkesterin kanssa toimivista biiseistä: I don't dance.



Päälläni oli muuten ensimmäistä kertaa mittatilauksena mulle tehdyt Nomo-farkut, joiden tilaamisprosessista kerroin täällä. Kun vedin valmiit farkut jalkaan, ne tuntuivat todella kireiltä ja hetken aikaan olin jo vähän pettynyt. Myyjä kuitenkin neuvoi kokeilemaan farkkuja muutaman päivän ajan ja tuomaan ne sitten takaisin, jos ne tuntuisivat epämukavilta päällä. Materiaalissa oli nimittäin 1,5 % elastaania, minkä johdosta ne venyisivät käytössä hieman. Ja ne istuivat kuitenkin todella hyvin, joten sen puolesta ei ollut ongelmaa. Nyt tarkemmin ajatellen luulenkin aikaisemmin ostaneeni vähän liian isoja farkkuja. Harvemmin niillä nimittäin on ollut palautusoikeutta parin päivän kokeilun jälkeen. Tylsää on ollut se, että ne ovat sitten menettäneet muotoaan jo muutaman pesun jälkeen. Yhden illan ja yön jälkeen en vielä osaa sanoa ostanko kaikki farkkuni jatkossa Nomosta, mutta kokemus on kyllä toistaiseksi ollut erittäin miellyttävä.

En tiedä johtuiko se uusista kireistä farkuistani, riehakkaasta fiiliksestämme vai rockkukkojen tuttavallisuudesta, mutta en muista koska viimeksi olisin jutellut näin monen uuden ihmisen kanssa baarissa. Oli huisin kivaa! Mutta Suomessakin on siis baari, jossa soitetaan kolmen aikaan yöllä Bruce Springsteenin Dancing in the dark. Se on On the Rocks, jonne jatkoimme Circuksen keikan päätyttyä.

Tällaisia viikonloppuja lisää! Ei ehkä kuitenkaan ihan joka viikonloppu... Puoli viiden aikaan kotiin taapertaessa olo oli aika voipunut. :)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Egyptissä osa 2

Lupasin kirjoitella vielä tarkempia matkakuulumisia Afrikasta. Teimme siis kolme retkeä, joista leppoisin oli sukelluspäivä. Tai siis A sukelsi ja itse kokeilin snorklausta. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja Hurghadassa oli pehmeä hiekkaranta.


Meitä oli parinkymmenen hengen ryhmä ja retki tehtiin tällaisella veneellä. Veneitä taisi lähteä samaan aikaan viisi ja tämä oli meidän naapurivene.


Sukeltajat lähtivät varusteidensa kanssa ensin, jonka jälkeen alakannella (ei aavistustakaan miksi sitä veneen alakerran laituriosaa kutsutaan) oli hyvin tilaa. Vesi oli ihan siedettävän lämmintä, mutta moni otti varmuuden vuoksi märkäpuvun. Vedessä näkyvät tummat kohdat ovat koralliriuttaa.


Vietimme hauskan päivän merellä. Retken järjestänyt taho hoiti kaiken ammattitaitoisesti ja turvallisesti, jotta me muut saatettiin pitää hauskaa. Snorklaus oli upea elämys, vaikka etukäteen epäilin mitä oikein näkisin puolisokeilla silmilläni veden alla. Vesi ilmeisesti jotenkin maagisesti pienentää puutteita kaukonäössä. Mukanamme olleet oppaat olivat mielettömän hauskoja tyyppejä ja tällä reissulla taisin saada koko matkan parhaat naurut.

Kairon reissumme siirtyi yhdellä päivällä ja jäi siltikin vajaaksi Egyptin ja Tahirin aukion levottomuuksien johdosta. Siksi emme päässeet egyptiläiseen museoon, basaareihin emmekä kurkistamaan jättiläismäisen suurkaupungin keskustaa. Pyramidit Gizan kaupungissa tuli kuitenkin nähtyä ja kävin jopa Kheopsin pyramidin sisällä. Yllätyin kovasti siitä, että siellä ei ollutkaan ahdasta. Nousu hautakammioon oli enemmänkin fyysisesti rankka kuin ahdistava. Koko käytävän matkalta toinen ihminen olisi mahtunut ohitse. Käytävässä oli osia, joissa piti kulkea kumarassa ja toisaalta osia, joissa ilmaa oli metrien korkeuteen. Hautakammiossa itsessään ei ollut mitään nähtävää, mutta käytävä sinne oli ihan kokemisen arvoinen.


Kävimme myös Mohamed Alin moskeijassa Citadelin linnoituksessa. Se taisi olla ensimmäinen moskeijavierailuni, joten oli kiva päästä näkemään se sisältä paikallisen oppaan esittelemänä. Luin juuri Hesarin kuukausiliitteestä mielenkiintoisen artikkelin, jossa toimittaja eli kuukauden ajan islamin oppien mukaan. Siinä Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin Anas Hajjarin kerrotaan ohjeistaneen toimittajaa muun muassa näin: "Kannattaa tutustua muslimeihin, mutta pitää muistaa, että muslimit ovat eri asia kuin islam. Islam on hyvä, mutta muslimit ovat ihmisiä: heitä on hyvä ja huonoja." Viisaasti sanottu.


Näkymiä bussin ikkunasta.




Luxorin reissu koitti heti saapumistamme seuraavana päivänä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Saimme kuulla innostuneelta egyptologilta paljon tarinoita faaraoista ja heidän saavutuksistaan. Kävimme kuninkaiden laaksossa, jossa on kymmeniä faaraoiden hautoja sekä Hatsepsutin kuolontemppelissä. Näissä kuvissa ollaan Karnakin temppelissä, joka on omistettu auringonjumala Amonille.
 





Miksei Suomessa ole näin kauniita jätteiden lajittelupisteitä? :)


Ylitimme valtavan Niilin lautoilla.


Yritin olla kovasti varovainen sen suhteen mitä bakteereja ja viruksia päästin verenkiertooni vatsataudin pelossa ja siksi ruokailu oli ajoittain aika rajoittunutta. Ruoka on kuitenkin ulkomailla niin tärkeä osa matkakokemusta ja elämystä. Loppua kohden aloinkin hellittää ja hyvin pian arvioin riskiruokia jo sen perusteella olisiko niiden maistaminen riskin arvoista. Usein päädyin siihen, että on. Esimerkiksi mezeihin liittyviä jugurtti-, munakoiso- yms. tahnoja, joiden säilytysoloista minulla ei ollut mitään takeita, en vältellyt kertaakaan, koska ne yksinkertaisesti ovat niin herkullisia. Viikon elämä ilman salaattia ja jääkuutioita onnistui suhteellisen kivuttomasti. A söi kolme palaa kurkkua. Pahis! :) Vältyimme joka tapauksessa molemmat vatsataudilta!

Juomiksi valitsimme mitä mielikuvituksellisempia alkoholittomia hedelmädrinkkejä tuorepuristetuista hedelmistä. Ne olivat todella herkullisia ja niitä tuli juotua monta litraa reissun aikana. Oma suosikkini oli mangoappelsiinimehu.

Tässä syödään kamelin maksaa ja pihviä Hurghadan uudessa satamassa sijainneessa kivassa Nubian-ravintolassa, jolla oli uskomattoman laaja ruokalista erilaisia Lähi-Idän ja Afrikan erikoisuuksia.


Libanonilaisessa ravintolassa nautittiin mezejä urakalla. Erilaiset piiraat (pinaattia, juustoa), viininlehtikääryleet, valkosipulitahna, jugurttikurkkukastike, egyptiläinen leipä ja falafelit veivät tehokkaasti nälän.


Myös mereneläviä tuli maistettua, kun Punaisen meren rannalla oltiin.


A:n ottama kuva välipalastamme uima-altaalla


Egyptiläinen jälkiruoka om ali oli myös oikein herkullinen. Se on jonkinlainen pähkinöistä, kookoksesta, maidosta ja kermasta tehty paistos. Tässä ravintolassa se oli koristeltu banaanilla ja granaattiomenan siemenillä. Nam!


Matka Egyptiin oli mahtava elämys kaiken kaikkiaan ja auttoi ymmärtämään monia asioita islamilaisessa kulttuurissa. Ihmisten köyhyys oli odottamatonta, sillä yleensä sitä ei turistimatkoilla näe. Niin paljon kuin kuvittelin maailmasta tietäväni, en tiennyt, että Egypti lasketaan kehitysmaihin. En ole vuosiin ollut järjestetyllä ryhmämatkalla, mutta tässä kohteessa siitä oli monesti etua, koska kuulin oppaalta monista sellaisista asioista, jotka eivät opaskirjoista lukemalla olisi avautuneet. Ehkä on ihan turha hymähdellä japanilaisten ryhmämatkoille: suomalainen ja länsimainen kulttuuri aukeaa heille todennäköisesti ihan eri tavalla kuin yksittäiselle ihmettelevälle japanilaiselle turistille.

Itse egyptiläiset paljastuivat todella ystävällisiksi ja vieraanvaraisiksi ihmisiksi, kun osasi katsoa aggressiivisten kauppiaiden taakse. Päällekäyvä myyntityyli on todennäköisesti vain pahentunut turistivirtojen vähennyttyä ja köyhyyden pahennuttua. Meillä oli kuitenkin onni tavata muutamia todella mukavia ja lämpiä egyptiläisiä. Tinkiminen oli äärimmäisen rasittavaa, mutta säästyivätpähän rahat, kun ei shoppailu houkutellut.

Kahtena päivänä ehdimme uima-altaalle meren rannalle. Oma hotellimme ei ollut rannalla, mutta saimme käyttää sadan metrin päässä olleen saman ketjun hotellin rantaa.

A:n ottama kuva, horisontissa siintää meri

Lämpötila olisi saanut olla hiukan korkeampi. Nyt se pyöri 20-25 asteessa ja ajoittain oli vähän vilu. Öisin ilma oli jäätävä, iltaisinkin viileähkö. (Retkille lähdettiin aamuyöstä kolmen neljän aikaan.) Sen verran sain kuitenkin aurinkoa, että bikinien rajat näkyvät hartioilla. Ja ilmeisesti D-vitamiiniakin sen verran, että paluupäivän jälkeisenä päivänä alkanut lumimyrsky ei aiheuttanut samanlaista masennuskohtausta kuin viikkoa aikaisemmin. Kyllä matkailu kannattaa!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Terveisiä Egyptistä osa 1

Viikko Egyptissä on takanapäin ja mieli on täynnä uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia tiedonjyväsiä (kuten että viisikymmentä prosenttia egyptiläisistä naisista on lukutaitoisia, bussinkuljettajan ammatti on naisilta lailla kielletty, ajokortin saaminen ei edellytä lukutaitoa ja egyptiläiset ovat oikeasti tavattoman vieraanvaraisia ja ystävällisiä). Reissu oli erittäin onnistunut eikä mitään uutisissa olleita levottomuuksia näkynyt turistille. Nyt aluksi saatte kuulumisia matkalta kuvamuodossa.



Vietin viikon Hurghadassa A:n kanssa ja teimme sieltä retket Kairoon ja Luxoriin.

Näkymä Kairosta


No climbing - Ei kiipeilyä
 

A kävi sukeltamassa ja itse kokeilin snorklausta. Vesi oli tajuttoman kirkasta. Tässäkin kohtaa oli monta metriä syvää, mutta silti näkyvyys on pohjaan asti.


Nyt kotona on ollut hyvä sulatella tätä kaikkea keho täynnä D-vitamiinia.

Kahvila Helsinki-Vantaalla