torstai 30. tammikuuta 2014

Mitä Pariisi on?

Pariisi on kauniita maisemia,
 
 
hämmästyttäviä taidekokemuksia, 
 
Louvren taidemuseo
 
tunnelmallisia jokikävelyjä,
 
Pont Alexandre III
 
söpöjä kapeita kujia Marais'ssa,
 
 
oho- ja wau-hetkiä,
 
Pompidoun taidemuseo
 
hienoja maisemia,
 
Galeries Lafayette -tavaratalon kattoterassilla
 
ostoksia, 
 
Au Printemps -tavaratalo
 
kaunista arkkitehtuuria, 
 
Kansallisarkiston piha
 
jänniä kortteleita,
 
 
intiimejä ravintoloita,
 
 
söpöjä kapeita kujia Marais'ssa (mainitsinko muka jo?),
 

 hämyisiä kuppiloita,
 
 
ja tietysti kulinaarisia nautintoja. 
 
 

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kaunis Eiffel-torni

Pariisin tunnusmerkki La Tour Eiffel rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyä varten vuonna 1889. Se on siis seissyt paikallaan jo noin 124 vuotta!

Torni rakennettiin aikoinaan väliaikaiseksi ja myöhemmin purettavaksi, mutta nykyään se on kiistatta Ranskan suosituin nähtävyys. Nykyisestä suosiostaan huolimatta se jakoi aikoinaan kaupunkilaisten mielipiteitä hyvinkin vahvasti ja kerrotaan, että yksi vastustajista, kirjailija Guy de Maupassant, kävi päivittäin lounaalla tornin ravintolassa vain siitä syystä, että se oli Pariisin ainoa paikka, josta ei näkynyt Eiffel-tornia.

Eiffel-torni tosiaankin näkyy lähes kaikkialle Pariisissa ja olen jokaisella matkallani nähnyt sen joko läheltä tai kaukaa. Aikaisemmin en ole pitänyt sitä mitenkään erityisen hienona tai merkittävänä nähtävyytenä, mutta nyt kun ensimmäistä kertaa kiipesin sen huipulle, yllätyin sen kauneudesta ja vallitsevasta tunnelmasta.


Ensimmäisen kerran kun näin Eiffel-tornin yllätyin sen väristä, joka tällä hetkellä on ruskea. Kirjoitan tällä hetkellä, sillä opin TV-dokumentista, että se on ollut aikojen saatossa myös monen muun värinen. (Jo pelkkä korjausmaalaustyö on loputon urakka, joka on aloitettava alusta kun on päästy loppuun.) Joka tapauksessa olin kuvitellut, että Eiffel-torni olisi ilman muuta musta. Mutta ei se ole.


Rautakehikon yksityiskohdat ovat kauniita, jopa pitsimäisiä. Ensimmäisen tasanteen ulkokuoreen on maalattu isoin kirjaimin sukunimiä, niin isoin, että ne näkyvät maahan asti. Näiden nimien merkitys ei ole paljastunut minulle. Olisivatko he olleet jollain tavalla tekemisissä tornin rakentamisen kanssa? Tornin rakentamisessa henkensä menettäneitä he eivät ainakaan ole, sillä "vain" yksi rakennusmies kuoli rakentamisen aikana. 

Tornin ylimpään kerrokseen arkkitehti Gustave Eiffel rakensi pienen toimiston itselleen ja tyttärelleen. Toimistossa vieraili arvovaltaisia vieraita ja nykyään sitä käytetään esittämään Thomas Edisonin vierailua 10.9.1889. Tällöin fyysikko ja keksijä Edison luovutti Eiffelille kehittelemänsä levysoittimen, jonka hän oli juuri esitellyt maailmannäyttelyssä. (Kuva on otettu ikkunan läpi ja on siksi heikkolaatuinen.)


Maisemat olivat tietysti upeat, mutta eivät mielestäni kuitenkaan pääjuttu tornissa. Torni itsessään oli hieno ja maisemat ensimmäiseltä tasanteelta olivat mahtavia. Tornin huipulta 280 metristä kaikki oli kuitenkin jo niin pientä, että maisemista ei enää erottanut mielenkiintoisia yksityiskohtia. Niissä korkeuksissa itseäni myös heikotti sen verran, että maisemat eivät enää inspiroineet kovin paljoa. :) 

Tässä kaksi kuvaa Trocaderon puistosta ja Palais de Chaillot'sta, ensimmäinen ensimmäiseltä tasanteelta ja jälkimmäinen tornin huipulta. Huomaatte varmasti eron!

Kuva ensimmäiseltä tasanteelta

Kuva huipulta

Tornivierailu oli ihan hintansa väärti, ja hyvästä ajoituksesta johtuen emme joutuneet jonottamaan torniin oikeastaan ollenkaan. Ennen vierailua kannattaakin selvittää sesonkiajat sekä miten välttää pahimmat ruuhkat. Tornissa vierailee vuosittain lähes seitsemän miljoonaa ihmistä!

Maisema Seinelle

torstai 23. tammikuuta 2014

Pariisi, rakkaani

Lempikaupunkini on Pariisi. Viime joulukuun viikonloppupyrähdys oli viides kertani siellä ja edelleen kaupungista löytyy paikkoja, joissa haluaisin käydä. Itse asiassa tuntuu siltä, että lista kiinnostavista kohteista vain pitenee jokaisella vierailulla.

Pariisissa parasta on tunnelma, josta parhaiten pääsee osalliseksi kävelemällä katuja ristiin rastiin. Tästä huolimatta mielestäni parhaat paikat löytää silloin, kun kuljeskelulla on jokin näennäinen määränpää. Tällä kertaa uusia vierailukohteita minulle olivat Eiffel-torni (josta lisää omassa postauksessaan) sekä Musée d'Orsay.

Orsayn taidemuseo on perustettu 1800-luvun loppupuolella rakennetulle rautatieasemalle ja on siten jo rakennuksena mielenkiintoinen nähtävyys. Museo esittelee 1800- ja 1900-lukujen vaihteen taidetta, muun muassa impressionistien töitä. Van Goghilta museossa oli esimerkiksi Tähtikirkas yö ja Renoirilta Moulin de la Galette.


Tunnettuja töitä olikin vähän joka huoneessa. En oikein osannut pysähtyä hienojen teosten eteen, kun tiesin, että vastaavia on vielä huonekaupalla edessä. Taidetta taisi siis olla liikaa minun käsityskyvylleni ja jaksamiselleni. Jokin yleisökierros olisi varmasti ollut paikallaan nostamaan esiin hienoimmat yksityiskohdat helpommin pureskeltavassa muodossa.


Museosta jäi parhaiten mieleen Seurat'n upea Port-en-Bessin sekä valtavat kelloikkunat museon ylimmässä kerroksessa tornissa. Tuollaisiin kellotorneihin harvemmin pääsee vierailulle! Näkymät Seinelle olivat hienot.


Tälläkin Pariisin vierailulla huomasin kuitenkin ajautuvani katsomaan myös jo nähtyjä nähtävyyksiä. Jokin niissä vetää puoleensa kerta kerran jälkeen... Riemukaari ja Notre Dame olivat kyllä tavallaan matkan varrella jonnekin, mutta Montmartren kukkulalle piti vartavasten kivuta ihailemaan kaunista kirkkoa ja maisemia.





Vielä näkemättä jääneiden nähtävyyksien listalla ovat ainakin Pariisin katakombit, Opéra Garnier, Père Lachaisen hautausmaa, Pantheon, Dôme des Invalides, Musée Carnavalet ja Jardin des Plantes... Listalla ei taida olla loppua ollenkaan.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Matkakuumetta?

Se nyt on selvää, matkakuumetta ei taltuteta ainakaan matkamessuilla, jotka olivat viime viikonloppuna messukeskuksessa. En yrittänytkään, mutta en uskonut, että kuume olisi messuilla voinut entisestään vielä kasvaa.

En ole lyönyt lukkoon mitään tulevia reissujani ja päivämäärien valinta-asteellakin on vasta yksi Tallinnan oopperamatka keväällä. Haaveita on silti monen vuoden matkoiksi jo pelkästään uusissa matkakohteissa. Lisäksi vanha suola janottaa ainakin Skotlannin, Lontoon, Riikan ja Pariisin kohdalla (tiedän, kävin siellä juuri kuukausi sitten). Yksi hyvin todennäköinen matka suuntautuu tänä vuonna myös Hollantiin.

Uusista reissuista haaveilen...
  • Tukholman suhteen: Olisi kiva mennä sinne kerrankin vaikka lentäen ja niin, että olisi useampi päivä aikaa kiertää kaupunkia eikä vaan nopea risteilypyrähdys vanhaan kaupunkiin. Tunnen "oikeaa" Tukholmaa nolostuttavan huonosti!


  • Islannin suhteen: Olisi ihanaa päästä kiertämään saarta autolla ja nähdä se kaikki upea luonto. Myös Reykjavik kiinnostaa kaupunkina sekä islantilaiset kansana ja kulttuurina.


  • Prahan suhteen: Olen mahdollisesti yksi viimeisiä onnettomia, jotka eivät vieläkään ole käyneet Prahassa. Tämän suhteen matkakuume on jo valtava. Siellä olisi varmasti paljon kaunista nähtävää ja suloisia kahviloita.


  • Japanin suhteen: Aloitin matkaunelmien toteuttamisen vuonna 2010 Skotlannilla ja seuraavana listalla olisi Japani. Siellä tarvitaan vähän enemmän rahaa ja uskallusta kuin Skotlannissa... Odotan silmät pyöreinä Kioton temppeleitä ja Tokion kreisiä vilinää.


Näitä selaillen illat kuluvatkin rattoisasti...

lauantai 18. tammikuuta 2014

Ulkoilemassa

Viime päivinä on ollut niin kylmä, että meri jäätyi paksuun jäähän alle viikossa. Vielä viime maanantaina meri lainehti vapaana.
 

Vain rannassa oli ohut rakoileva jääpeite, jonka pinta oli rikkoutunut pikkuisiksi jäälautoiksi.



Tänään viisi päivää myöhemmin (ilmeisesti oikeasti jo aikaisemmin) merta peitti sellainen jääkerros, jonka päälle monet uskaltautuivat luistimineen ja suksineen. Näkyipä jäällä purjeliitäjiäkin. Pakkasta oli viitisentoista astetta, joten nopea jäätyminen lienee luonnollista. Tein pienen kävelylenkin ja menin sitten lämmittelemään Torpanrantaan ison teelasillisen ja lounasleivän pariin.



tiistai 14. tammikuuta 2014

Hei, kuka puhuu?

Törmäsin Kodin Kuvalehteä (nro 2, 9.1.2014) lukiessani pysäyttävään pikkujuttuun nykyajan teknologian mahdollisuuksista.

Tampereen yliopiston pelitutkijat ja Tekes ovat yhdessä kehittäneet puhuvia Murmur-tuoleja, joista myös YLE on raportoinut (Ylen sivuilla on myös mielenkiintoinen videonpätkä, jossa tuoleja esitellään). Tutkijat ovat kiinnostuneita siitä, miten työympäristöön voisi tuoda lisää leikkisyyttä sekä miten sitä voisi muuttaa elektroniikan avulla. Fyysinen toimistoympäristö (pöydät ja tuolit) on tietokoneita lukuunottamatta pysynyt hyvin samantyyppisenä jo vuosia huolimatta siitä, että maailma ympärillä on muuttunut.

Kodin Kuvalehden haastattelema pelitutkija Annakaisa Kultima kertoi, että mielialoihin reagoiva tuoli on tulevaisuudessa mahdollinen. Hän on jo nyt ollut mukana kehittelemässä tuolia, joka huokaa onnellisena tunnistaessaan ihmisen läsnäolon ja kikattaa, kun sitä koskee korvista.

Miettikää, jos työtuoli joku päivä lukisi verenpaineesta hermostuneisuutesi ja sanoisi: "Olet hyvä, kyllä sinä pystyt." Tai tulkitsisi kelloa ja sanoisi "Ei enää ylitöitä. Mene kotiin."

lauantai 11. tammikuuta 2014

Herkkuja

Viime viikot ovat olleet (tarkoituksella) tapahtumuksellisesti aika hiljaisia, joten täällä blogin puolellakin keskityn edelleen lähinnä reseptien jakamiseen ja menneiden muistelemiseen. (Luulen, että täytyy ensi vuonna ottaa viimein opiksi ja rauhoittaa joulu-tammikuu eräänlaiseen eristäytymiseen, sillä energia tuntuu selvästi olevan vähissä tähän vuodenaikaan.)

Tämäkin viikonloppu kuluu kotona. Äsken täytin masuni itseleivotuilla skonsseilla, jotka paistoin, kun tulin pitkältä kävelylenkiltä. Lumisade alkoi kun olin ulkona, salakavalasti ensin muutamilla hiutaleilla enkä kiinnittänyt niihin edes huomiota ennen kuin maa oli valkoinen. Oli muutenkin jännä olla kävelyllä valoisaan aikaan.

Skonsseihin innostuin eilen Mumussa, Munkan kyläkaupassa, josta bongasin oheisen valmiin skonssiainepaketin. Alun perin menin Puistotien päähän ostamaan mantelicroisantteja La Cantinesta, mutta se olikin kiinni. Skonssipaketin nähtyäni muistin, että jääkaapissani on aika vanhaa lemoncurdia eli sitruunatahnaa, joka voisi olla ihan hyvä käyttää lähiaikoina. Nämä oli tosi helppo valmistaa, lisättiin vain desilitra vettä. Ulkonäöltään niistä tuli oikeastaan juuri tuollaisia kuin paketin kyljessä olevassa kuvassa, harvinaista kyllä. Ehkei ihan noin kuohkeita ja isoja.

Pidän kermahilloa vähän liian keveänä avecina skonsseille, joten keksin kokeilla miten maitorahka-kermavaahto sopisi niiden kanssa. Otin reseptin lempijoulujälkkäristäni glögiluumukiisselistä ja totesin sen oikein toimivaksi kunhan vähentää sokerin määrää.
Rahkakermavaahto

1 prk (250 g) maitorahkaa
2 dl kermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl sokeria (skonssien kanssa käytettynä 0,3 dl riittää)

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita muut aineet joukkoon.


Joulun aikaan liittyi tietysti kaikenlaisia syöminkejä ja leipomisia, mikä oli tosi mukavaa. Hyvät uudet reseptit on talletettu vihkoihin ja kansioihin. Yksi sellainen oli Eeva Kolun glögijuustokakku, jonka tein lukupiirin pikkujouluihin. Resepti löytyy täältä. Tein siihen sellainen tuunauksen, että laitoin täytteen sekaan hippusellisen kardemummaa, joka antoi kivan lisämaun usein niin tylsään juustotäytteeseen. Kakku oli tosi herkullinen, mutta arvoitukseksi jäi miksei glögipinnasta tullut kirkasta kuten Eevalla. Kun sekoitin liivatteen glögin joukkoon, se jostain tuntemattomasta syystä sameni vähän eikä pysynyt kirkaan kuulaan punaisena. (Ei se kuitenkaan noin paljoa samentunut kuin miltä kuvassa näyttää. Mulla on edelleen aika huono kamera tällaisiin kuviin.) Siitä huolimatta tätä kakkua tulen varmasti tekemään ensi joulunakin.


E toi pikkujouluihin törkeän hyviä piparminttukaramelleja, joiden ohje löytyi Dr. Oetkeriltä (ja oheisesta linkistä). Näistä suuri osa upposi lukupiiriläisten nopeisiin suihin jo ennen kuin saimme glögit mukeihin ja lautaset eteemme. Tämäkin resepti on tarkoin talletettu arkistoihini.


Vanhoista hyväksi havaituista resepteistä tänä jouluna pääsi käyttöön lohisuupalat, joita naposteltiin monen muun herkun ohella kun sisko ja äiti tulivat puolisoineen kyläilemään. Niiden resepti löytyy blogistani täältä.



Oma must-jouluruokani on kylmäsavulohi-tuorejuustorullat, jotka eivät itse asiassa ole mitenkään jouluun sidonnaisia, joten niiden reseptin voi hyvin jakaa näin joulun jälkeenkin. Ne maistuvat erityisen hyvin tumman leivän kuten saaristolaisleivän kanssa. Tai menevät ne ihan sellaisenaankin.
 
Kylmäsavulohi-tuorejuustorullat

150 g viipaloitua kylmäsavulohta
100 g ruohosipulituorejuustoa

Levitä kylmäsavulohiviipaleet leivinpaperin päälle yhtenäiseksi levyksi. Levitä tuorejuusto levyn päälle ja rullaa levy tiiviiksi pötköksi. Laita rulla pakastimeen ja kun se on kohmettunut (tunti pari), viipaloi se esimerkiksi pienten saaristolaisleivän viipaleiden päälle.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Reseptejä

Olen päässyt jo pitkälle käyttämättömien elintarvikkeiden hyötykäytössä (jee!), josta kirjoitin täällä. Tein viikonloppuna lihapullia ja makaronilaatikkoa ja osa on pakastettu arki-iltojen varalle, jolloin en jaksa tehdä mitään kovin suuritöistä. Seuraavaksi voisin tehdä teriyakilohta, sillä jääkapissa olevalla teriyakikastikkeella on varmasti jokin käytettävä ennen -päivä, joka saattaa olla aika pian...

Alla oleva makaronilaatikon resepti on ihan huippu ja sen avulla laatikosta tulee kiinteää ja maukasta. Resepti on alun perin bongattu Painonvartijoilta, jolloin siinä käytettiin kevyttuotteita. Tavallisilla tuotteilla siitä tulee kuitenkin ihan normaali makaronilaatikko. (Itse laitan kyllä enemmän juustoa kuin tuon neljä ruokalusikallista...)

Makaronilaatikko

5 dl ruis- tai täysjyvämakaronia
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl basilikaa

Munamaito:
8 dl rasvatonta maitoa
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
4 rkl juustoraastetta

Mittaa raaka makaroni voideltuun uunivuokaan. Ruskista jauheliha ja sipuli öljytilkassa ja mausta seos paprikajauheella, suolalla ja basilikalla. Kaada seos makaronien joukkoon. Sekoita maito, munat, suola ja juustoraaste keskenään ja kaada vuokaan. Sekoita. Paista 200 asteessa alatasolla noin 45 minuuttia.

Jos joutuisin tietämättäni johonkin kamalaan kokkiohjelmaan, tekisin ensimmäisessä jaksossa edellisen makaronilaatikon ja seuraavassa näitä herkullisia lihapullia. Sen jälkeen varmaan luovuttaisin suosiolla... Pidän erityisesti tuosta soijanmakuisesta liemestä, joka on oivallista erityisesti silloin kun tekee mieli sushia, mutta on syönyt liikaa ulkona eikä jaksa alkaa vääntämään sushia itse (olen kokeillut - se riisioperaatio viuhkoineen on uuvuttava). 

Mehevät uunilihapullat

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl vettä
1 dl korppujauhoja
400 g naudan jauhelijaa
2 kananmunaa
suolaa ja mustapippuria
0,5 l lihalientä
0,5 dl soijakastiketta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Sekoita kulhossa sipulit, vesi, korppujauhot, jauheliha, kananmunat, suola ja mustapippuri tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta lihapyöryköitä ja laita ne uunivuokaan. Valmista kuuma lihaliemi. Sekoita lihaliemeen soijakastike ja kaada liemi vuokaan pyöryköiden päälle. Kypsennä lihapyöryköitä uunin keskitasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Lopuksi vielä ohrarieskan ohje. Teen itse ohrarieskan maitoon, jolloin siitä ei tule hapanta kuten piimään tehdystä rieskasta.

Ohrarieska

1,5 l maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-4 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit likoamaan 0,5 litraan maitoa muutamaksi tunniksi. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta (käytän itse tähän punaista maitoa). Jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt (muuten kananmunat hyytyvät kun joutuvat kosketuksiin kuuman puuron kanssa). Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

*Vinkki: jos maitopohjainen puuro palaa kattilanpohjaan kiinni (kuten minulla aina), sen saa irti keittämällä kattilassa jonkin aikaa vettä ja runsaasti suolaa. Kun suolavettä seisottaa kattilassa seuraavaan päivään, lähtee ruskea töhnä helpommin irti.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kipinkapin Luxiin

Helsingissä on keskiviikkoon asti käynnissä Lux Helsinki -tapahtuma, jonka aikana ympäri ydinkeskustaa on nähtävillä kymmenkunta valotaideteosta, Tulisirkus Walkean 360-performansseja sekä Lux Ratikka eli valaistu raitiovaunu (ei matkustajia). Lisäksi Kaapelitehtaalla on valotaiteen näyttely.

Kävin kiertämässä kymmenen valotaideteosta, jotka sijaitsevat Mannerheimintien varrella sekä Senaatintorilla. Moniin niistä liittyi musiikkia, joka oli poikkeuksetta vähän ahdistavan jumputtavaa ja omituista. Joitakin lapsia varsinkin tuntui pelottavan. Jäin miettimään miksei teoksissa olisi voinut käyttää esimerkiksi klassista musiikkia, joka olisi ollut miellyttävämpää. Ehkä tarkoitus ei ollut miellyttää (ja tietysti makuja on monenlaisia)...

Teokset olivat kekseliäitä, jotkut käsittämättömiä, jotkut hyvinkin kauniita. Omaksi suosikikseni nousi Mika Haarasen Unen ääret, valoinstallaatio, joka heijastettiin Hakasalmen huvilan seinään. Heijastuksessa oli käytetty värejä ja kuvioita mielenkiintoisella ja kauniilla tavalla.

Philippe Morva: Ring[z], Kansallisoopperan amfilla


Philipp Artus: Snailtrail, Kansallismuseolla


CT Light Concept: Urban Flipper, Uusi Ylioppilastalo

 
Tämä urbaani flipperi oli siis yleisön pelattavissa oleva flipperi, joka heijastettiin Uuden Ylioppilastalon seinään. Peliä oli hauska seurata! Flipperin tausta ja väritys vaihtuivat joka pelikerralla.
 
Teosten kiertäminen oli mukava ohjelmallinen sunnuntaikävely, vaikkakin itse odotin valoteoksilta enemmän valoa. Pimeys oli jo puoli kuuden aikaan niin läpitunkematonta, että monien teosten valotehot jäivät turhan vaisuiksi. Viimeisenä näin Senaatintorin valoteoksen, joka oli lähempänä sitä mitä lähdin hakemaan. Siinä tuli tuntu, että valo oikeasti voittaa pimeyden. 

Agatha Ruiz de la Prada & D-Facto: Corazon, Senaatintorilla


Teokset ovat nähtävillä pääsääntöisesti klo 17-22 keskiviikkoon 8.1. asti.