sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Berliinin kokemukset osa 2

Edellisessä postauksessa kerroin lähinnä nautinnoista Berliinissä, joten tässä postauksessa keskityn enemmän nähtävyyksiin.

Berliinillä ja Saksalla on mielenkiintoinen ja draaginen lähihistoria, johon tietysti piti perehtyä paikan päälläkin. Kävimme tutustumassa massiiviseen muistomerkkiin, joka on pystytetty murhattujen juutalaisten muistoksi. 19 000 neliömetrin alueelle on pystytetty 2 711 erikokoista betonikuutiota muodostaen yhdessä uskomattoman merkittävän kokonaisuuden. Mielestäni tämä on Berliinin must-nähtävyys.



Brandenburgin portti Unter den Lindenillä

Parhaan ostoskadun Tauentzienstrassen varrella oli mielenkiintoinen nykytaideteos nimeltä Berliini. Se symboloi neljään osaan jaettua Berliiniä. Pidin tästä! Hyvin kuvauksellinen ja symboloiva.


Ja sitten tietysti se muuri. Sitä on hyvin vähän jäljellä enää eikä pätkiä ole juurikaan merkitty karttoihin tai opaskirjoihin. (Hotellimme vastaanotostakin saimme aika epämääräisen ohjeistuksen.) Tämä on ilmeisesti paras pätkä ja se löytyy Niederkirchnerstrasselta Topographie des Terrors -näyttelyn yhteydestä.


Berliinissä oli todellinen helle (Hesarin mukaan lämpötila lähenteli neljääkymmentä, kun Obama oli pitämässä puhetta Brandenburgin torilla torstaina) ja jätimme suosiolla Berliinin sadat museot toiseen kertaan. Yhteen museoon kuitenkin halusin ja se oli juutalaismuseo.

Museo oli arkkitehtoonisesti upea kokonaisuus. En yleensä vaikutu nykyarkkitehtuurista, mutta tämä oli todella vaikuttava. Suosittelen käyntiä jo pelkän rakennuksen takia. Opaskirjassakin mainittiin, että talon valmistumisen ja näyttelyn avaamisen välisenä aikana rakennuksessa vieraili kymmeniä tuhansia ihastelemassa ihan vaan sitä rakennusta. Museon nettisivuilla on ilmakuva museosta täällä.

Einstein pakeni vainoa USA:han.

Keltaisia tähtiä, joita juutalaisten täytyi ostaa ja kiinnittää vaatteisiinsa.

Museon näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja lähes kaikki oli käännetty myös englanniksi. Museossa saisi vietettyä tunnin jos toisenkin.
 
Seuraavassa postauksessa vielä Berliinin eläintarhasta, joka ansaitsee ihan oman postauksensa.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kokemukset Berliinistä osa 1

Berliini oli monella tapaa nasta paikka ja meillä oli tosi hyvä reissu! Tässä ja seuraavassa postauksessa muutamia hyväksi havaittuja matkavinkkejä.

Ensinnäkin pidämme Piikkipaatsaman kanssa kovasti teestä, mikä ei varmasti ole jäänyt keneltäkään lukijalta huomaamatta. :) Huumaannuimme siis KaDeWen isosta teeosastosta ja siellä vietittiin pieni tovi valiten tuliaisteelaatuja. KaDeWe (Kaufhaus des Westens - Lännen kauppakeskus) on vanha ja kunnioitettu tavaratalo, joka oli todella iso. Kiersimme siitä suurimman osan, eksyen aina välillä...


Teestä nautittiin myös Berliinin kuuluisimman hotellin, viisi tähteä omaavan hotelli Adlon Kempinskin iltapäiväteellä. Hotelli sijaitsee Unter den Lindenin alkupäässä, ihan Brandenburgin portin lähellä. Aulatiloissa tai ulkona terassilla nautittavaan iltapäiväteehen ei tarvita erikseen pöytävarausta (näin meitä opastettiin kun yritimme tehdä varausta). Kerrosvadillinen herkkuja (molemmille omansa) sekä rajoittamaton määrä teetä maksoi vain 29 euroa. Nautimme koko rahan edestä ja joimme molemmat kolme kannullista erilaisia teelaatuja. Sanomattakin taitaa olla selvää se, että palvelu oli täydellistä. Ja herkut herkullisia.


Hotellin aula sinänsä oli jo nähtävyys ja sitä koristi toisen maailmansodan melskeistä tuhoutumattomana selvinnyt norsuaiheinen suihkulähde. Marmorissa ja kultauksissa ei oltu säästelty sisustusta mietittäessä!


Iltapäiväteen jälkeen menimme katsomaan Komische Operaan operetin Ball in Savoy. Oopperatalon mitättömän näköisen julkisivun takana loisti kulta ja peilit. Katsomo säilyi toisesta maailmansodasta ja oli todella upea. (Lähes koko Berliini pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa ja opaskirjan yleisin lause olikin: "kohde rakennettiin uudestaan sodan jälkeen".)

Kävimme myös kiertokävelyllä samaisessa teatterissa ja oli mielenkiintoista nähdä kulissien taakse. Kaikki muu teatterissa oli nykyaikaista ja modernia paitsi ihana katsomo! Tekstityslaitteita ei luonnollisesti pysty tällaisen katsomon kattoon asentamaan, joten ne oli asennettu jokaisen istuimen selkänojaan. Siitä sai valita halusiko tekstityksen englanniksi, saksaksi, ranskaksi vai turkiksi. (Saksassa on merkittävän suuri turkkilaisvähemmistö.)  Esitys oli hieno kokemus!


 
Muutamana päivänä kuljeskelimme Kreutzbergissä (alla oleva kuva), joka oli tuttu nimi matkailujutuista. Olen ymmärtänyt, että se on nuorten boheemien suosima "nouseva" alue. Itse pidin kuitenkin viihtyisämpänä Kastanien Alleen seutua, joka on Kreutzbergistä pohjoiseen (metroasema: Eberswalder Str.). Siellä oli paljon kivoja istuskelupaikkoja ja upeita rakennuksia.
 
 
Kastanien Alleen seudulla kävimme sunnuntaina tutustumassa isoon kirpputoriin Mauerparkmarktiin. Se on joka sunnuntai klo 8-18 Bernauer Strassella. Myyjiä oli todella paljon ja tavaraa oli laidasta laitaan. Mukaan tarttui kuitenkin vain yhdet kauniit korvikset. Kuljeskelukin oli kuitenkin antoisaa.


Kastanien Alleelta löytyi myös suloinen kahvila Napoljonska. Jos liikut tällä alueella, käy ehdottomasti täällä teellä!



Tässä muutamia päällimmäisiä aatoksia Berliinistä. Jatkoa seuraa...

PS. Metro Berliinissä on muuten ihan überkätevä. Ostimme joka päivä päiväliput (Tageskarte) 6,50 eurolla ja matkustelimme ristiin rastiin kaupunkia. Toimi hyvin!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Berliinissä

Käväistiin juhannuksena Piikkipaatsaman kanssa Berliinissä.

Paljon herkullisia juomia

Berliinin TV-torni

Currywurstia ja trabantteja

Juutalaismuseossa

Persoonallinen puoti Itä-Berliinissä

Fantteja eläintarhassa

Lisää tarinaa seuraa kunhan saan purettua matkalaukun ja käytyä läpi loput valokuvat. :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Historian havinaa

Pääsin viimein käymään Tamminiemessä, Urho Kekkosen museossa. Museoitu Kekkosten entinen koti sijaitsee Seurasaaren kupeessa ja siis aivan lähellä kotiani. Silti vei puolitoista vuotta tehdä ensivierailu. Nyt olin merkannut tämän vierailun kalenteriini ensimmäisille lomapäiville ja sain sen viimein toteutettua.

Olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut Sylvi Kekkosen persoonasta ja elämäntyöstä. Siksi oli mielenkiintoista päästä tutustumaan Tamminiemeen. Se osoittautuikin varsinaiseksi retrokohteeksi, sillä sisustuksessa oli paljon aikalaisdesignia.


Yläkerran aulan oleskelutila

Osallistuin tasatunnein alkavalle opastetulle kierrokselle. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä opas kertoi hauskoja tarinoita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia Tamminiemestä.


Tamminiemessä oli paljon seurustelutiloja, mutta vain muutama makuuhuone. Urholla ja Sylvillä oli omat huoneensa, joiden lisäksi oli yksi vierashuone. Keittiö oli sen verran pieni, että vähänkään suuremmille illallisille ruoat tuotiin valmiina Helsingin ravintoloista ja ne vain lämmitettiin Tamminiemen keittiössä. Alakerran ruokasalin vieressä sijaitsi hieno baari, jota ei kuulemma käytetty juuri ikinä. Pääsimme vierailulle myös hirsistä rakennettuun rantasaunaan, jossa tuoksui terva. Mielenkiintoisinta oli tietysti nähdä Urho Kekkosen työhuone.

Urhon makuuhuone

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kesäretkikohde! Suosittelen opastetulle kierokäynnille osallistumista.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Seurasaaressa

Tulikin jo mainittua, että olin viime lauantaina Seurasaaressa. Kahvittelimme E:n kanssa lämpimässä auringonpaisteessa lehtipuiden alla kahvila Mieritzissä, joka on saareen johtavan valkoisen kävelysillan jälkeen heti oikealla. Satuimme paikalle kreivin aikaan, sillä vastaleivotut voisilmäpullat valmistuivat uunista muutaman minuutin odottelun jälkeen. Tuore pulla - me like! Kun sen vielä huuhteli alas mansikkaisella Seurasaari-limonaadilla, oli makunautinto taattu.

Kahvilan seinustalla oli kukkapenkki, jossa kukki upeita kukkia ja rikkaruohoja sulassa sovussa. Pionipensaassa oli ainakin yhdeksän purppuranväristä kukannuppua. Näky on varmasti upea, kun ne viimein puhkeavat kukkaan!


Kiersimme E:n kanssa lopuksi saaren ympäri rantoja kiertäviä polkuja pitkin. Saari on pieni, ympärykseltään vain runsas kilometri. Silti sinne mahtuu monenlaisia vaihtelevia maisemia. Kaunista!
 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Huhhuh!

Vähiin käy ennen kuin loppuu, aika nimittäin. Onnistuin hankkimaan itselleni pienen kesästressin loman alkamisen lähestymisen johdosta, vaikka kuukausi sitten oli sekä töissä että kotona muka kovin leppoisaa. Ei ole enää viime viikkoina ollut.

Ehdottomasti paras stressinhallinnan keino minulle on listojen tekeminen ja sitten vain yksi kerrallaan tehtävien taklaaminen. Listoja on parhaimmillaan ollut jopa puoli tusinaa... Nyt alkaa kaikki listat olla täynnä ylivedettyjä tehtäviä ja lomakin on alkanut. Orientoitumisessa siihen ei onneksi ole ollenkaan vaikeuksia. :)

Kävin viime viikolla testaamassa toistamiseen Kieseleffin taloon avatun Chai Wan -teehuoneen. Juuri tällainen Helsingistä puuttui vaan ei onneksi enää! Istuskelin viihtyisän kahvilan nojatuolissa useamman tunnin juoden kaksi kannullista teetä ja hoidin samalla niitä listoilta ylivedettäviä asioita.


Teet valmistetaan täällä taatusti oikeaoppisesti. Hauska ekstra on se, että kun tee on haudutettu, teen lehdistä tuodaan näyte pöytään. On kiva päästä näkemään ja haistamaan itse teenlehdet! Teelista on itsessään melko suppea, mutta se on koottu harkiten ja sisältää paljon eri teelaatuja: ainakin mustaa, valkoista, vihreää, keltaista ja rooibos-teetä. Teehuoneen yhteydessä sijaitsee teepuoti, josta voi ostaa teetä kotiin.

Chai Wan'n skonssit ovat muuten parhaimpia Helsingissä maistamiani ja toisiksi parhaimpia Suomessa (voiton vie vain Vehmaan kartanon skonssit). Lämmin vaniljaskonssi raparperiaprikoosihillolla vei kielen mennessään! Luulen, että tästä tuli samantien lempikahvilani Helsingissä.

Kävin viime viikolla myös pitkästä aikaa Mange Sudissa tehtaankadulla A:n kanssa. Mussutimme läpi menu Paysanin eli aluksi Mangen antipasti (hummusta, oliiveja ja artisokan sydämiä sekä herkullisia pinaatilla täytettyjä filolehtirullia), mixed grill salaatilla, salsalla ja aiolilla sekä lopuksi panna cotta. Kaikki oli hyvää ja pitkästä aikaa oli kiva syödä grilliruokaa. Pääruoan mixed grill sisälsi tällä kertaa ainakin karitsaa ja taivaallisen mureaa kananpoikaa sekä chorizo-makkaraa.

Mange Sud'ssä on välimerellinen ruokalista ja rento tunnelma. Mitä muuta sitä ravintolalta kaipaakaan?


Nyt hengitän syvään ja otan rennosti kuin taivaan lintu.

Lokin poseeraus Seurasaaressa lauantaina

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Yhdessä

Rautatieasemalla on Postihallissa vielä juhannusviikonlopun 75 vuotta täyttävän RAY:n vaikuttava "Yhdessä. Kuka sinulle on tärkeä?" -valokuvanäyttely. Näyttely esittelee kahdeksan lahjakasta nuorta valokuvaajaa, jotka ovat valinneet RAY:n avustustoiminnasta tarinan, jonka halusivat kertoa. Kuvat ovat nähtävillä myös sähköisesti täällä. Samassa linkissä voi äänestää koskettavinta kuvasarjaa. Kolme eniten ääniä saanutta taiteilijaa saa apurahan.
 
Itseäni kosketti tämä Eeva Rinteen kuvapari, jonka aiheena on psyykkisten sairausten kohtaaminen.

Työlläni halusin kuvastaa avun pyytämisen ja antamisen vaikeutta ja niitä haasteita, joita mielenterveysongelmat tuovat ihmissuhteisiin.
- Eeva Rinne -
Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos liikkuu rautatieaseman suunnalla!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Herkuttelua länsirannikolla

Näin jälkeenpäin viime viikonlopun Turun reissun valokuvia katsellessani voin todeta, että kyseessä taisi olla varsinainen herkutteluviikonloppu.







M:n kanssa syötiin kesäunelmat Wikken kulmassa olevassa kivassa modernin raikkaassa wine & deli -kahvilassa. Mansikoita, pensasmustikoita, keksinmuruja, marenkia ja maukasta rahkavaahtoa.


T:n ja muun seurueen kanssa herkuteltiin illalla Blankossa. Halloumi-mansikkasalaatti oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttääkin.


Jälkkäriksi iso herkullinen mansikkapavlova.


Sunnuntaiaamuna olin luksusbrunssilla Taidemuseolla Petra Pauliinan ja Dahlian kanssa. Tämä ampaisi brunssisuosikikseni kertaheitolla: erilaisia syötäviä saattoi olla keskimääräistä maltillisemmin, mutta kaikki oli sitäkin maistuvampaa. Mieleen jäi esimerkiksi mansikka-mangosalaatti ja lohimunakasrulla. Brunssi maksoi vain 15 euroa ja siihen sisältyi vielä lasillinen kuohuviiniäkin. Brunsseja järjestetään vain sunnuntaisin ja oma paikka kannattaa varata etukäteen. Suosittelen!

 
Viikonlopun herkuttelu huipentui iltapäivällä Qwenselin talon kahviossa, jossa Petra Pauliinan kanssa söimme mansikkapavlovat kirsikkamehulla tunnelmallisessa kahviossa. 
 
Tuli sitä onneksi Turussa nähtyä paljon muutakin kuin kauniita annoksia. Taidebrunssin maksuun kuului museon sisäänpääsy, joten kiersimme herkuttelun jälkeen Max Walter Svanbergin Outo lintu -näyttelyn. Svanberg oli ruotsalainen tunnettu surrealisti, jonka nyt nähdyissä teoksissa kuvataan naista. Teokset olivat aika mielikuvituksellisia ja näyttely mielenkiintoinen, sillä en ole aikaisemmin juurikaan käynyt surrealistisissa taidenäyttelyissä. Yhdestä Svanbergin teoksesta oli tehty vedos taidemuseon eteen paraatipaikalle. 
 

Aurakatu taidemuseolta

Taidemuseolta jatkoimme Petra Pauliinan kanssa Apteekkimuseolle ja Qwensellin taloon. Ajoituksemme oli täydellinen, sillä juuri sillä hetkellä kolme rouvaa Turun Lausuntakerho ry:stä alkoi esittää lemmenrunoja pääsalissa. He lausuivat parikymmentä rakkausrunoa sellaisilta runoilijoilta kuin esimerkiksi Eino Leino, Aila Meriluoto ja Mateli Kuivalatar. Oli hienoa kuulla niin ammattimaista ja kaunista runonlausuntaa. Se oli suorastaan lumoavaa! Aika pysähtyi hetkeksi.


Myös itse museo oli mielenkiintoinen. Nämä kuvat ovat Qwensellin talon puolelta. Apteekkimuseossa oli parhaillaan näyttely lemmenrohdoista.


Ennen osattiin juhlia...

Tein Turussa myös muutamia ostoksia, joista paras löytö oli taidemuseon museokaupasta ostamani hauskat ja kätevät Shakespeare-post it -laput. :)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Turussa

Vietin tapahtumarikkaan viikonlopun aurinkoisessa ihanassa Turussa!


Siitä lisää seuraavissa kirjoituksissa. :)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Hellettä ja kirsikoita

Pidimme edellisen lukupiiritapaamisen Kappelissa muutama viikko sitten. Päivä oli loistava Kappeli-päivä, sillä oli jo tosi kesäistä, vaikka helteet olivatkin silloin vielä edessäpäin. Kappeli on hurmaava ja perinteikäs (144 vuotta vanha) kesäravintola Espalla. Taitaa se olla talvisinkin auki, mutta yhdistän sen jotenkin silti kesään.

Koska ulkona (ja sisällä) oli tosi lämmin, ei tehnyt mieli mitään kuumaa tai lämmintä. Mieli teki mojitoa, joten villitsin lähes koko seurueen ottamaan sellaiset. :) Alkuruoaksi söin Kappelin kalalajitelman ja pääruoaksi savulohi-caesarsalaatin (sitä oli kahta kokoa, joista otin pienemmän). Molemmat olivat tosi hyviä.



Luettavana meillä oli tällä kertaa vapaavalintainen chick lit -kirja. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun chick litin määritelmästä ja tarpeesta. Kevyen lukemisen jälkeen valitsimme seuraavaksi luettavaksi Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogian. Tai ensimmäisen osan. Tai osan siitä. Tai leffan katsominenkin käy. No, leikki sikseen. Luin kirjasarjan muutama vuosi sitten ja voin suositella - se oli hyvä. Mutta aika pitkä.

Ensimmäisenä oikeasti lämpimänä kesäpäivänä Töölön puistossa näytti tältä:


Vaikka viime päivinä on ollut ihanan lämmintä ja harvinaista hellettä, juon silti edelleen vähintään pari kuppia teetä päivässä (talvisin vähintään viisi eli olen kyllä vähentänyt kuumalla). Ilokseni viime viikolla saapui työkavereideni kanssa tekemä teetilaus Pariisin Mariage Frèresiltä.


Tilasin kirsikka-, raparperi-, vanilja- ja marco polo -teetä. Kaikki siis maustettuja mustia teelaatuja. Marco Poloa, joka on yksi Mariage Frèresin suosituimpia teelaatuja, kuvaillaan verkkokaupassa näin:
Mariage Frères’ overwhelming success is a mysterious blend that will take you to distant lands and unforeseen territories. Fragrances of Chinese and Tibetan flowers lend it a uniquely velvety taste. Its extraordinary bouquet makes Marco Polo the most legendary of flavoured teas.

Olen tällä hetkellä aivan ihastunut kirsikkateehen, joka on vahva musta tee. Tänään tajusin, että kirsikka-aika on muutenkin aivan käsillä. Täytyy viikonloppuna ostaa niitä naposteltaviksi ja keksiä jokin hyvä uusi kirsikkaresepti, jota kokeilla. Onko ideoita? Olen menneinä vuosina tehnyt erilaisia kirsikkapiirakoita, mutta mikään ei ole ollut *täydellinen*. Käteväksi kapineeksi on osoittautunut sellainen rautainen vekotin, jolla poistetaan kirsikoista kivet. Katsotaan mitä keksin tänä kesänä. Raparperimehua syntyi jo iso sangollinen viime viikonloppuna.