Kävimme kahvilla Kahvila Alinassa, jossa söin ehkä elämäni parhaimman muffinin (ja todennäköisesti myös edullisimman: tee, lohileipä ja muffini maksoivat kuusi euroa). Suklaamuffini oli juuri täydellisen kostea ja kuohkea olematta kuitenkaan vetinen. Makukin oli täydellisen vivahteikas eikä ollenkaan tylsä kuten joidenkin syömieni muffinien. Harmi, ettei Sulkavalle ole useammin asiaa...
Saimaan seutu on kaunista ja Itä-Suomi tuntuu minulle kotoisalta siellä vietettyjen lapsuuden kesälomien takia. Männiköt, koivikot, joet ja järvet ovat minulle sitä syvintä Suomea.
Illalliseksi mökillä grillasimme lihaa ja kasvisvartaita. Jälkiruuasta tuli niin herkullista, että täytyy oikein mainostaa, että kannattaa sivellä tuoreen ananksen pintaan balsamicosiirappia, paistaa grillissä ja syödä Valion vaniljarahkan kanssa. Parasta!
Auringon laskettua oli aika sytyttää hiukan valoja. Takan tuli ja kynttilät valaisivat kauniisti.
Täydellistä.
Paitsi kun yrität tappaa korvan juuressa inisevää hyttystä pimeässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!