Joululounaita ja illallisia

Joulun jälkeiset vapaat alkavat olla osaltani ohi ja huomenna on edessä paluu arkeen muutamaksi päiväksi. Olen viettänyt neljä päivää omissa oloissani pääasiassa lukien joululahjakirjoja, ulkoillen kauniissa auringonpaisteessa, nukkuen päiväunia ja katsellen digiboxille menneinä viikkoina tallentuneita elokuvia.

Varsin rauhallista siis on ollut ja parasta on se, että sitä on ollut täysin omassa tahdissa. Siksi tuntuukin mukavalta palata huomenna töihin, tavata pienen tauon jälkeen monta mukavaa ihmistä ja päästä taas mukaan aikatauluihin ja deadlineihin. Vaihtelu todellakin virkistää.

Vielä ennen kuin suuntaan katseeni uuteen vuoteen palaan muutamiin ruokaan liittyviin tämän joulun tapahtumiin. Jouluun nimittäin liittyy olennaisesti ruoka ja kaikenlaiset herkuttelut. Tiedän, että perinteiset jouluruoat eivät saa moneltakaan kovin paljoa kannatusta, mutta minä pidän niistä sen verran, että kerran vuodessa ei voi missään tapauksessa olla riittävä syöntikertojen määrä.

Ystäväni M on asiasta samaa mieltä ja meillä on takana monivuotinen perinne joululounaalla käymisessä. Perinteen ensimmäisinä vuosina lounasta edelsi ravintoloiden joululounaiden menujen tarkka vertailu ja omien preferenssien tutkiskelu. Yllättävän harvassa paikassa tarjoillaan imellettyä perunalaatikkoa, mikä on meille ollut yksi onnistuneen joululounaan pääkriteereistä.

Ensimmäisinä vuosina kävimme testaamassa Sipulin ja Finlandia-talon joululounaat, mutta olemme sittemmin valinneet (jo kolmena vuonna peräkkäin) Kellarikrouvin joululounaan. Näin kävi hiukan sattumalta, ehkä siksi, että kun jotain on joskus hyväksi todettu, on riski sen vaihtamisessa suuri. (Muistissa on edelleen neljän vuoden takainen Finlandia-talon muka imelletty perunalaatikko, jonka aiheuttamasta pettymyksestä puhuttiin silloin ilmeisesti niin syvästi, että pelkät puheemme kuullut ystävämme kysyi tänä vuonna: "Ette varmaan oo Finlandia-taloon menossa?")

Kellarikrouvin lämmin ja kotoisa miljöö sopii loistavasti joululounaalle ja menu on, kuten todettu, varsin perinteinen. Maut ovat kuitenkin raikkaita ja erityisesti alkuruokapöytä on herkullinen. Myös pääruoka on seisovasta pöydästä noudettavissa, mikä mahdollistaa omaan tahtiin ruokailun. Jälkiruokapöytä oli ainakin tänä vuonna vähän tylsä, mutta toisaalta siinä vaiheessa masukin oli jo aika täynnä. Oikein oiva joululounas siis kaikille, jotka pitävät jouluruoasta! Me tosin puhuimme alustavasti, että ensi vuonna voisimme uskaltautua kokeilemaan jotain uutta paikkaa. Saa nähdä valitsemmeko silti tutun ja turvallisen...

Joulukuussa kävin pitkästä aikaa myös Juuressa, jossa maistelin sapaksia eli suomalaisia tapaksia. Suosikkini sen illan mauista oli sapas nimeltä Hevosjahtia "porilainen" ja ryvässipulia (kuvassa vasemmalla). Ruokalista oli mielestäni vähän turhan arvoituksellinen, mutta hyviä valintoja tuli siitä huolimatta tehtyä.

Tarkoitus oli vielä kirjoittaa omista jouluruoistani, joita olen puputtanut viime päivät, mutta jotta huomenna töissä on edes suhteellisen virkeä Petra, julkaisen tämän osuuden nyt ja jatkan niistä kertomista toiste. Mukavaa viikkoa kaikille!