Kävin viime lauantaina kävelyllä kahden maissa ja hämmästelin sitä, että maa oli kuurassa. Kylmän yön jälkeen ei siis ollut tullut niin lämpimiä auringon säteitä, että ne olisivat sulattaneet maan pinnan. Silloin se tuntui ihmeelliseltä, mutta tämän päivän lumen perusteella voi todeta, että siihen saa nyt vaan tottua.
Vasta viikkoa aikaisemmin Munkkiniemen puistotie alkoi saada kauniin keltaisen lehtipeitteen vanhojen tietä reunustavien lehmusten oksilta (kuva alla). Alkuviikosta valtaosa lehdistä oli pudonnut puista ja samainen puistotie oli yksi iso kurainen lehtimössö. Käsiä paleli ilman hanskoja ja puistotietä kävelevä äiti yritti selittää raivoavalle pikkuihmiselle miksi pitää laittaa pipo päähän.
Kaksi viikkoa sitten |
Tänään |
Talvi on jälleen askeleen lähempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!