lauantai 4. lokakuuta 2014

Kahvilat - mikä ihana keksintö!

Olen kesän jälkeen lueskellut Katja Tikan, Leea Lappalaisen ja Anu Järvisen laatimaa tietopakettia Helsingin kahvilakulttuurista. Viime vuonna julkaistu Kahvintuoksuinen Helsinki -kirja ei ole mikään kevyt selailuteos vaan 154 sivua täyttä tavaraa alusta loppuun.


Kirjassa esitellään 22 Helsingin legendaarisinta kahvilaa, joista kahta ei enää ole olemassa. Erityisen mielenkiintoista oli lukea kuvausta vuonna 1934 avatusta The English Tea-Roomista, joka sijaitsi Unioninkadun ja Esplanadin kulmassa. Voi, kunpa aikamatkustus olisi mahdollista!

Kolmetoista kirjassa mainituista kahviloista olivat minulle ennestään tuttuja paikkoja, niiden joukossa esimerkiksi Sininen huvila, Kluuvikadun Fazer ja Villipuutarha. Seitsemän uutta paikkaa pistin itselleni mieleen. Yhden niistä, Cafe Jugendin, kävin jo tänä syksynä katsastamassa. Siellä vanha maailma holvikaarineen ja freskoineen kohtasi modernin Aschanin kahvilan. Tyylikästä!

Huvilan kahvila (joka muuten on kokonaan gluteeniton kahvila), Lauttasaaren Mutteri sekä Gaudeamus Kirja & Kahvi ovat listallani seuraavina. Suomenlinnan Piper ja Korkeasaaren Pukki jäänevät ensi kesään. Sen sijaan Yliopiston päärakennuksen ruokala-kahvilan taidan jättää väliin sen pitkästä historiasta huolimatta.

Pidimme edellisen lukupiiritapaamisemme yhdessä kirjan kahviloista, Cafe Aallossa. Kahvilassa on nykypäivänä muualla harvinainen pöytiintarjoilu ja arvokas tunnelma. Rakennuksen on suunnitellut Alvar Aalto kuten myös kahvilan huonekalut. Marmoripintaiset pöydät ja mustat nahkaistuimet on varta vasten piirretty kahvilakäyttöön ja Cafe Aallolla on yksinoikeus Alvar Aalto -säätiöltä käyttää niitä. (Joukossa on myös Jacobsenin muurahaistuoleja.) Aalto-yhteyksistä johtuen tämä on ehkä Suomen kansainvälisesti tunnetuin kahvila.


Cafe Aallosta saa ihanaa sitruunamarenkipiirakkaa! Join sen seurana kupillisen lempeää oikein haudutettua valkoista teetä, joka oli maustettu vaniljalla.

Kirjan alussa oli mielenkiintoinen johdanto Suomen kahvilakulttuurin kehittymiseen alkaen 1700-luvulta. Myös historiallisten kahviloiden kohdalla tuli aimo annos yleissivistystä! Erityisesti mieleen jäi se, että kahviloilla oli oma roolinsa naisten liikkumavapauden kasvamisessa ja 1900-luvun alkupuolella Cafe Ekbergillä oli naisille varattu oma erillinen salonki. Naisten ei ollut soveliasta mennä yksin ravintoloihin, mutta kahvilaan saattoi pistäytyä. Niin ja enpä muuten tiennyt, että Cafe Ursulan kahvilatoiminnan tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!