lauantai 28. kesäkuuta 2014

Ilta Luxemburgissa

Vietin siis juhannusviikon Benelux-maissa A:n kanssa ja aloitan matkakertomukseni mielivaltaisesti keskeltä reissua, Luxemburgista. Piipahdimme siellä yhden illan verran, joten siitä ei voine tehdä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä, mutta tämän perusteella sain Luxemburgista oikein miellyttävän kuvan.

Yksi matkaopaskirjoistani kuvaili Luxemburgia osuvasti kertoessaan, että pröystäily ja rikkauksilla huomion herättäminen eivät kuulu luxemburgilaisten tyyliin, vaikka maa on yksi maailman rikkaimmista. Katukuva on enemmänkin huolitellun moitteeton ilman ylilyöntejä. Tosiaan, kultauksia ja krumeluureja näkyi enemmän Belgian puolella Brysselissä ja Bruggessa. Sen sijaan kaikkialla oli puhdasta ja siistiä.


Luxemburg on pikkuinen suurruhtinaskunta, joka on 80 kilometriä pitkä ja 60 kilometriä leveä. Asukkaita on puolisen miljoonaa, joista noin 100 000 asuu pääkaupungissa Luxemburgissa. Pääkaupungin maisemaa leimaavat suuret korkeuserot. Oli hupaisaa huomata kuinka maisema muuttui ajettaessa alavasta Alankomaista ensin myös hyvin tasaiseen Belgiaan ja sitten ylä- ja alamäkien Luxemburgiin (itse asiassa kiinnitimme tähän jostain syystä kunnolla huomiota vasta paluumatkalla Alankomaihin).




Luxemburgin asema Saksan ja Ranskan välissä on ajoittain ollut ongelmallinen. Se on valloitettu milloin idästä, milloin lännestä ja välillä lahjoitettu Alankomaille. Suurin piirtein aina kun Keski-Euroopassa on sodittu, on Luxemburg ollut ensimmäinen pelinappula rauhanneuvotteluissa. Tämä kaikki on tietysti jättänyt jälkensä kulttuuriinkin ja Luxemburgilla on tänä päivänä kolme virallista kieltä: saksa, ranska sekä vanha saksan murre letzebuergesch. Saksaa ja ranskaa aletaan opettaa kouluissa heti alusta lähtien, sillä ala-aste käydään saksaksi ja yläaste ranskaksi. (Luxemburgilaiset kutsuvat muuten itse maataan Lëtzebuergiksi.)

Kun maan kansalaiset oletusarvoisesti puhuvat jo kolmea kieltä, se tarkoittaa turistin näkökulmasta sitä, että paikallisten englannintaidot eivät pysty kilpailemaan belgialaisten ja hollantilaisten kielitaidon kanssa. Englannilla kuitenkin pärjää kohtalaisesti, ainakin turistialueilla. Kiitokset ja näkemiin-toivotukset saattavat kyllä tulla ranskaksi.



Luxemburgilla on pitkä historia, joka näkyi varsinkin vanhan kaupungin laitamien linnoituksina. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme käyneet tutustumassa 1600-luvulta lähtien rakennettuihin puolustusluolastoihin (Petrusse Casemates). Valitettavasti viimeinen kiertokäynti luoliin oli lähtenyt kolmelta iltapäivällä ja me saavuimme kaupunkiin neljän jälkeen.

Sen sijaan kolusimme Luxemburgin vanhan kaupungin kävelykeskustan, jossa on paljon kauppoja. Kävimme muun muassa Desigualin isossa kaksikerroksisessa liikkeessä, jonne sisään astuessani julistin, etten ikinä ostaisi valkoista takkia. Jotenkin mieleni oli muuttunut ala- ja yläkerran välillä niin, että varttia myöhemmin kävelin kassalle tämän (kuva oikealla) valkoisen sinisävytteisen ornamenttikuvioisen takin kanssa. Olen kuolannut sitä pitkään (muistaakseni jo viime kesänä Berliinissä), ja kun myyjä tuli ilmoittamaan, että saan 20 % alennusta, olin myyty. Saa nähdä kuinka usein joudun sen pesemään... (Kuva on lainattu Desigualin nettisivuilta.)

Must do in Luxemburg -listallani oli maistaa Luxemburgin kehuttua kuohuviiniä crémantia ja siihen tarjoutui mahdollisuus illallisen yhteydessä. Söimme vanhan kaupungin aukiolla Place d'Armes'lla, jonka keskellä olevassa paviljongissa valmistautui orkesteri aloittamaan konserttinsa. Emme ehtineet kuulla heidän soittoaan, mutta vuohenjuustosalaatti oli hyvää ja miljöö viihtyisä. Kuohuviini osoittautui herkulliseksi. Harmi, ettei sitä kuulemma riitä vientiin, joten Suomesta sitä lienee turha etsiä.




Tänne joskus ehkä vielä uudestaan!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!