Kaupungilla

Olin toissa viikonloppuna syömässä Kuurnassa Piikkipaatsaman kanssa. Olen kuullut paikasta paljon hyvää, joten odotin innolla tilaisuutta päästä näkemään ja kokemaan sen antimet. Piikkipaatsama kirjoittikin jo illastamme postauksen ja Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -blogista löytyy makeita kuvia ravintolasta. Tunnelma ravintolassa oli Keski-Eurooppalaisen vilkas ja pikkuruinen ravintolasali oli kodikas. En ehkä kuitenkaan suosittelisi ravintolaa esimerkiksi ensitreffipaikaksi, sillä viereisen pöydän keskustelua oli liian helppo seurata oman jutustelun lomassa. :) Sisustuksesta jäi erityisesti mieleen toiletti, joka oli maalattu vihreällä liitutaulumaalilla. Vierailijoita siis suorastaan yllytettiin jättämään tervehdyksensä seinille. Hauskoja oivalluksia siellä olikin.

Ruoka oli tajuttoman hyvää. Söin alkupalaksi kirjaimellisesti suussa sulavaa naudan kieltä (tätä ei saa juuri mistään ikinä!), pääruuaksi elämäni parhaan pippuripihvin (ihan totta!) ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Hinnat olivat varsin inhimillisiä, sillä maksoin näistä sekä lasillisista kuohu- ja punaviiniä yhteensä kuusikymppiä.

Tulipas pimeä kuva jälkkäristä

Olen harvoin liikkeellä lauantai-iltana, joten hyödynsimme tilaisuuden hyvin kokeilemalla samalla useampaakin illanviettopaikkaa. Shakerissa nautimme Mango Ivanovit ja VinVinissä (joka myös on ollut pitkään KäyTäällä-listallani) lasit viiniä. VinVin oli vielä mukavampi paikka kuin osasin kuvitella. Sisustus oli tyylikäs ja viihtyisä. Ainoa miinus tuli hiukan haastavasta viinilistasta. Ei ole Turun Viinille-baarin viinilistan voittanutta... Mutta pisteet VinVinille hyvästä sijainnista. Nyt on toivoa, että muistan tämän paikan joku kerta, kun etsin ex tempore keskusta-alueella kivaa ajanviettopaikkaa.

Tämä kaikki siis oli toissa viikonloppuna. Viime viikonloppuna tein puolestani elämäni ensimmäisen kääretortun! Käytin siihen E:n unelmatorttuohjetta, joka löytyy alta. Tuli todella herkullista! Kahdessa kohtaa ohjetta meinasi kyllä usko loppua, mutta kaikki onnistui lopulta hyvin. Oli vaikea uskoa, että tortun voi paistamisen jälkeen kumota mitenkään, mutta se oli kuin olikin tarttunut sen verran paperiin, että kumoaminen onnistui. Lisäksi kun täytteen rasvaa ja tomusokeria vatkatessa sain aluksi aikaan pelkkää pientä murua enkä juurikaan mitään "vatkattavaa" en olisi uskonut, että hetken kuluttua ne todella ovat tahnaa. Tämän uuden reseptin kokeileminen aiheutti siis tavallista enemmän onnistumisen tunteita. :)

Unelmatorttu

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

täyte:
100 g voita
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 keltuainen

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja yhdistä ne munasokerivaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista noin viisi minuuttia 250 asteessa. Kumoa torttu kevyesti sokeroidulle leivinpaperille ja irrota paistopaperi tortun pinnalta. Anna jäähtyä.

Vatkaa täytteen rasva ja sokeri kuohkeaksi. Lisää vaniljasokeri sekä keltuainen ja sekoita tasaiseksi. Levitä täyte tortulle ja kääri rullalle. Käännä saumapuoli alaspäin ja anna tortun vetäytyä viileässä ennen viipalointia.
 

PS. Tämä oli muuten 200. blogikirjoitukseni. :)