torstai 17. maaliskuuta 2016

Taidetta ja kauniita maisemia

Postiluukustani kolahti tällä viikolla taidekeskus Salmelan odotettu ensi kesän esite. Mäntyharjulla sijaitseva Salmela avaa ovensa jälleen 11.6. ja on auki elokuun puoleen väliin saakka.


Näyttää siltä, että ensi kesänäkin täytyy päästä käymään Salmelassa, sillä kiinnostuin Maria Laineen hienovaraisista maalauksista (käy katsomassa hänen portfoliotaan täällä). Teoksissa on jännä tiheä tunnelma ja ihmisen ihon kuvaaminen on hänellä keskiössä. Lisäksi Salmelassa on ensi kesänä esillä suosikkini Kristian Krokforsin teoksia. Yksi hänen tauluistaan on seinällänikin. Ehkä jonain päivänä hankin sille kaverin.


Esitettä selaillessa mieleeni palasi viime kesän vierailu. Oli kaunis heinäkuun päivä, mutta ei ollut ollenkaan liian kuuma museokierrokselle. Kävimme ensin Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolla katsomassa Hannu Hautalan Metsän poika -luontovalokuvien näyttelyn. Upeita yksityiskohtia, eläimiä ja kasveja, valoja, varjoja ja vuodenaikoja! Kyllä Suomi on kaunis maa.

Vuohijärvi ja Salmela ovat yhteistyössä ja Salmelan lipulla saa alennusta luonto- ja kulttuuritalon näyttelyn sisäänpääsystä - mutta ainoastaan näin päin eli ensin on käytävä Salmelassa. Me teimme juuri päinvastoin, mutta ensi kerralla olemme viisaampia.


Salmelan kesän 2015 näyttelystä laitoin kaksi nimeä muistiin: Asta Caplan ja Kia Teagen. Heidän teoksensa viehättivät minua eniten.

Caplanin teokset henkivät herkkyyttä ja lempeitä värejä, ja niiden aiheet olivat mieleisiä: teekuppeja, pioneja, vanhahtavia huonekaluja. Livenä erityisesti tämä maalaus oli vaikuttava: Silvery reflection of the cherry orchard - Paper windows to souls II. Voisin hyvin kuvitella katselevani Caplanin maalausta omalla seinälläni.

Kia Teagenin teoksista puhutteli eniten Puro, joka ei tietokoneen ruudulla valitettavasti näytä samaa loistettaan kuin livenä. Hänen vihreän sävyisiin maalauksiinsa oli ikuistettu utuinen satumaailma ja kesän salaperäisyys. Teagenin Salmelan näyttelyssä olleet maalaukset laittoivat mielikuvituksen laukkaamaan.


Salmelan ympäristö ja rakennukset ovat kuin iso taideteos itsessään. Pyhäveden järvimaisema on kaunis ja viime kesänä ihailin kauniisti kukkivia upeita pioneja. Vanhoilla jalopuilla olisi varmasti tuhat tarinaa kerrottavana historiallisen kirkonkylämiljöön elämästä menneinä vuosisatoina. On hienoa, että vanhat rakennukset ovat päässeet näin mahtavaan käyttöön ja niistä pidetään huolta. Ensi kesänä nähdään taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!