sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Teetä ja sympaattisia hetkiä

Olen löytänyt Helsingin parhaan italialaisen ravintolan. Halleluja! Se on Sogno! Työkaverini vei minut tähän töölöläiseen ravintolaan, jossa kaikki on runsasta ja leipä taivaallista. Täältä ei lähdetä nälkäisin vatsoin eikä janoisin suin!


Teksti viinilistassa

Olen testannut Sognoa kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla ruoka on ollut tajuttoman hyvää ja sitä on todellakin ollut riittävästi. Ensimmäisellä kerralla söin herkullista pizzaa ja nyt viimeksi söin siellä maksaa, joka valehtelematta ja liioittelematta oli paras ikinä syömäni maksa-annos. Ja mainitsinko jo törkyhyvät alkupalaleivät? Molemmilla kerroilla olemme tilanneet leipää lisää.


Ravintola on aika iso ja muutama muukin on löytänyt hyvän ravintolan, joten ravintolasalissa tulee olo kuin olisi tupsahtanut keskelle italialaista elämänmenoa. Sopiva paikka rennolle ja hauskalle seurueelle!

Toisenlainen seurue kokoontui pari viikkoa sitten Eerikinkadun Théhuoneelle teetasting-tilaisuuteen. Runsas tusina teeihmisiä mahtui sopuisasti salin puolelle kuulemaan teen alkuperästä, valmistuksesta ja erikoisuuksista. Olin liikkeellä Piikkipaatsaman kanssa, joka kirjoitti teetilaisuudesta jo blogikirjoituksen, jonka voi lukea täältä. Illan aikana tuli maistettua monta erilaista teetä ja opinpa myös jotain uutta.


En muista kuulleeni aikaisemmin, että kaikki seitsemän eriväristä teetä voi valmistaa saman teepensaan lehdistä. Väreillä tarkoitetaan valkoista, vihreää, mustaa, oolong-, keltaista ja pu'er-teetä (Mikä se seitsemäs oli? - Olen unohtanut!). Väriin vaikuttaa olennaisesti se, miten teen lehdet käsitellään poiminnan jälkeen. Esimerkiksi vihreä tee valmistetaan siten, että teelehtien hapettuminen keskeytetään joko paahtamalla tai höyryttämällä kun taas mustaa teetä valmistettaessa lehtien annetaan hapettua loppuun saakka. Opin myös tunnistamaan käsin poimitun teenlehden: se on juuresta saakka kokonainen.

Koulutuksessa selvisi itseäni toisinaan pohdituttanut kysymys siitä, miksi Briteissä juodaan perinteisesti sysimustaa teetä (joka omasta mielestäni on lähes myrkkyä). Kiinassahan suositaan vihreää teetä ja näin oli jo siihen aikaan kun Eurooppaan alettiin kuljettaa teetä. Eurooppaan kuljetettu tee oli niin ikään vihreää, alunperin. Ongelma 1700-luvulla vain oli se, että laivamatka Kiinasta Iso-Britanniaan kesti niin kauan, että herkkä vihreä tee tynnyreissä meri-ilmaston armoilla saapui perille mustana teenä, joka kaiken lisäksi oli aika tujun makuista. Makua pehmentämään lisättiin teehen muun muassa bergamotia, jolloin syntyi kuuluisa Earl Grey -tee. Samaisesta syystä teehen lisättiin silloin myös maitoa, joka sittemmin on jäänyt brittien tavaksi.

Viime aikoina on tullut herkuteltua vähän liikaa, joten olen etsinut kevyempiä herkkuvaihtoehtoja. Kokeilin K-ketjun kehittämää smoothiekakkua, kun halusin päästä eroon joulusta kaapin perukoille jääneistä pipareista. Kakusta tuli tosi hyvä ja olin iloinen sen kevyemmästä koostumuksesta.

Kakkua tehdessä huomasin oman irtopohjavuokani menneen pesussa rikki, joten improvisoin smoothiekakulle seitsemän pientä annosvuokaa. Se olikin ihan toimiva ratkaisu, sillä pohja, jonka tein pipareista ja mangososeesta ei jähmettynyt vaan oli niin mössöä, että kakun siirtäminen lautaselle ei olisi onnistunut. Murskasin piparit ilmeisesti monitoimikoneessa liian pieneksi, sillä osa oli ihan jauhoa.


Todennäköisesti seuraavaksi kokeilen samaista täytettä, josta tykkäsin, mutta pohjan sovellan tästä Avec Sofien reseptistä. Se kuulostaa vähän terveellisemmältä kuin sokeriset Digestive-keksit, joita K-ketjun reseptissä suositellaan. Oikein käyttökelpoisia reseptejä varmasti molemmat! Itse tykkään smoothiesta pureskeltavana versiona enemmän kuin juotavana.


Mukavaa uutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!