Murut Murussa

Vietin muutama viikko sitten syntymäpäiviäni. Tänä vuonna en jaksanut järjestää erityisiä juhlia (ehkä viimein siirryn juhlimaan pelkästään nimipäiviäni kesäkuun 29. päivä - silloin voi pitää kesäjuhlat!), mutta kävimme kuitenkin äidin ja siskon kanssa syömässä ravintola Murussa.

En ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta olin kuullut paikasta paljon hyvää. Aloitimme juhlani kunniaksi illan kuohuviinilasillisilla. Saimme nopeaa ja hyväntuulista palvelua (en kyllä edelleenkään ymmärrä sitä villitystä, jossa tarjoilija kyykistyy pöydän viereen kertomaan päivän ruokalistaa). Päätimme pian valita päivän menun, joka on neljä ruokalajia sisältävä kokonaisuus.

Ravintolasali oli tosi viihtyisä ja ilta sujui iloisissa tunnelmissa. Ulkoapäin ravintola on näyttänyt vähän ankeankin pelkistetyltä (sellaiselta muodikkaan minimalistiselta), mutta kadulta en ole huomannut, että sali on korkea ja Murulla on katonrajassa "kätevä" viiniensäilytysvintti. Yleisilme ei siis ollutkaan minimalistinen vaan enemmänkin modernin rustiikkinen.

Sain siskolta synttärilahjaksi näyttävän kimpun iiriksiä. Luulen, että ne olivat elämäni ensimmäiset iirikset, sillä väri oli niin kaunis, että luulisin muistavani, jos olisin saanut niitä joskus aikaisemmin.

Viime viikkoina olen tosin ihmetellyt miten paljon asioita ihminen voi oikein unohtaa. Olen käynyt läpi vanhoja koulupapereitani ja erotellut sieltä roskiin heitettäviä ja säästettäviä. Vastaan on tullut mieletön määrä kauniita muistoja, joita en enää tietoisesti muistanut.

Samalla on käynyt selväksi, etten siis ole niitä ihmisiä, jotka julistavat, etteivät tarvitse tavaraa muistaakseen muistamisen arvoisia asioita menneisyydestään ja jotka hankkiutuvat eroon kaikesta muisto-tavarasta. Minä nimittäin nähtävästi unohdan kaiken oikeasti merkityksellisen ja jäljelle jää vain tyhjänpäiväisiä muistoja kuten miltä Kauniiden ja Rohkeiden toinen Thorne-näyttelijä näytti.

Ehkä järkytys näyttelijän vaihtumisesta oli ala-asteikäiselle aikoinaan niin suuri, että merkittävä muistijälki pääsi syntymään. Papereiden joukosta löysin luokkakaverini A5-pituisen selostuksen siitä, mitä edellisen illan Kauniissa ja Rohkeissa oli tapahtunut. Se oli hellyttävää luettavaa ja meni ehdottomasti säästetään-pinoon. Tässä katkelma (kieliasu alkuperäinen):

"Äiti yritti selvittää Ritzen ja Tornen riitaa. Caroline tuli Ritzen daamiksi. Tornella oli salainen tyttö joka oli Alex. Torne aikoi ehkä näyttää kuvan Aleksille. Kun Mistö Fosters tuli kotiin äiti sanoi että herra on myöhässä. Kun Aleksin piti tulla Tornen daamiksi se soitti ja sanoi että ei voi tulla koska se meni sen musta pään kanssa juhlimaan sitä että se oli valmistunut asianajajaksi. Sitten kun ne juhlat alko niin sitten Torne ja Ritze saivat tapella Carolinesta."

*reps* tuolle Mistö Fostersille... :) Oletan, että äidillä viitataan tässä Stephaniehen.