Nyt se iski. Haikeus. Kesä tosiaan meni, ja illat viime viikonlopun kellojensiirtämisen jälkeen pimenevät ennätysvauhtia. Pimeys tulee jo tosi aikaisin. Olen tällä viikolla monena päivänä kävellyt töiden jälkeen suoraan meren rantaan ihailemaan auringon viimeisiä säteitä aivan kuin yrittäisin imeä ne kaikki itseeni.
Haikeus on päällimmäinen tunne, kun kesän valoisuus on vielä tuoreessa muistissa. Kokemuksesta tiedän, että pian sitä on kuitenkin enää vaikea edes kuvitella, sitten kun peräkkäin on sattunut tarpeeksi monta sateen kyllästämää harmaan mustaa päivää. Silloin nämä kesän valokuvat tuntuvat vähän ihmeellisiltä. Oliko tuollaista joskus?
 |
| Munkan ranta kesällä |
 |
| Vihreää väriloistoa Kruunuvuorenrannassa |
 |
| Lampi Niemenmäessä loppukesästä |
Valon väheneminen aiheuttaa minussa aina makeanhimon lisääntymisen. Siihen ei todellakaan auta kesän herkkukuvien katselu.
 |
| Kesällä Hollannissa |
Pitää nyt vaan olla liiemmin muistelematta kesää ja go with the flow, niin pimeyteen taas tottuu. Onneksi on tulossa paljon mukavia tapahtumia, joihin keskittyä tulevina kuukausina. Jouluunkaan ei ole enää kuin alle kaksi kuukautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!