Tallinnassa

Vietin päivän Tallinnassa muutamia viikkoja sitten. Vanhojen suosikkikauppojeni lisäksi (kenkäkauppa Vivian Vau, sisustuskaupat Tali ja Deko sekä tee- ja kahvikauppa Kohveri) löysin viimein tieni myös Ivo Nikkolon vanhan kaupungin vaatekauppaan, jonka alakerrassa on outlet. Puoti sijaitsee Suur-Karjan ja Vana-Postin kulmassa. Olen monesti ihaillut Ivo Nikkolon vaatteiden klassisuutta ja naisellisuutta. Tykkään siitä, että niissä on mielenkiintoisia jujuja ja rohkeita värejä. Tällä kertaa ostin vain yhden mustan T-paidan, mutta tämä liike tulee jatkossa kuulumaan listalleni jokaisella Tallinnan reissulla. Myös Krunnipea Butiik oli uusi ihastuttava löytö!

Ostosten lomassa kiipesin ensimmäistä kertaa Toompean mäelle. Rahukohtu-kujan päässä oli näköalatasanne, jolta näki yli vanhan kaupungin aina merelle asti.

Toompean mäellä oli muutenkin kaunista ja erilainen tunnelma kuin vilkkaassa alapuolelle aukeavassa vanhassa kaupungissa.

Laskeuduin alas muurin eteläpuolta ja kohtasin matkallani Toompean mäen kaakkoiskulmassa Neitsitornin. Se on torni, joka on ollut pystyssä keskiajalta lähtien ja lienee yksi vanhimpia osia vanhassa kaupungissa. Nykyään tornissa on kaksi kahvilaa. Kello näytti sopivasti teehetkelle (oikeasti mielestäni ei ole olemassakaan teehetkelle sopimatonta ajankohtaa)! Kiipesin ensimmäisen näkemäni tornin kahvilaan. Ylös vei todella jyrkät ja korkeat porrasaskelmat, joten kun selvisin herkullisen toscapiirakan ja haudutetun teekupillisen jälkeen alas, en enää jaksanut tutkia tuota varsinaista museokahvilaa, joka epäilemättä olisi kyllä näkemisen arvoinen. Jäipähän jotain ensikertaankin!

Neitsitorn on siis valokuvassa tuo lasitetun julkisivun omaava nelikulmainen torni. Jos ymmärsin oikein, siellä on jonkinlainen näyttely tornin historiasta sekä kahvila.

Itse kiipesin tähän alla olevassa kuvassa olevaan torniin, jonka porraskäytävää mahtui etenemään ihmisiä vain yhteen suuntaan kerrallaan. Teen juominen tornin kapealla käytävällä oli hauska elämys.

Vaikka oli lämmin ilma (ja pieni ylämäki Toompean mäelle lämmitti kävelijää entisestään), oli ilmassa jo syksyn tuntua. Puiston vanhat jykevät puut olivat luopuneet jo muutamista lehdistään.

Paluumatkalla laivalla oli edessä vaikeita päätöksiä, sillä halusin ostaa uutta hajuvettä. Olen käyttänyt Escadan tuoksuja viimeiset 13 vuotta, mutta tuntui, että nyt voisi olla hyvä ajankohta vaihtaa merkkiä. Löysinkin uudelle Escadalle hyvän kilpailijan, ja poistuin kaupasta miettimään asiaa (saan allergiaoireita, jos viivyn liian pitkään voimakkaiden tuoksujen ympäröimänä).

Päädyin kuljeskelemaan laivalla ympäriinsä haistellen vuorotellen molempia ranteitani yrittäen tehdä päätöstä, kunnes havahduin siihen, että sen täytyi näyttää aika älyvapaalle. Tein nopean päätöksen, ja marssin kauppaan ostamaan, yllätys yllätys, Escadan Joyful-tuoksun. Escada-perinne siis jatkuu edelleen, vaikka Joyful-tuoksu onkin minulle uusi.