Teimme metsässä pitkän kävelylenkin, jonka jälkeen olin niin kuumissani, että kävin uimassa ilman saunaa. Se on aika ennen kuulumatonta minulta tähän aikaan vuodesta. Mutta aurinko paistoi niin kuumasti ja metsä oli vaikeakulkuista, että jo pelkkä ajatus kylmästä merivedestä virkisti. Seuraavana päivänä löysin polvieni takaa uudet (kipeytyneet) pienet lihakset, joiden olemassa olosta en ollut tiennyt mitään.
Löysimme metsästä paljon herkkutatteja ja silläkin uhalla, että olette jo nähneet kymmeniä sometattikuvia ihmisten löydöistä, julkaisen kuvan omasta saaliistani. Koittakaa kestää. Minusta on kyllä ollut ihanaa katsella ihmisten tattisatoja. Ehkä siksi, että olen päässyt itsekin tateista osalliseksi.
En käy sienimetsässä yksin, sillä en tunne sieniä tarpeeksi ja on niin monia jotka muistuttavat toisiaan. Varmaan siitä syystä miellän sen myös seuralajiksi. Kerran vuosia sitten Turussa kävin naapurini kanssa Ruissalossa sienimetsässä ja löysimme kantarelleja. Nyt olin liikkeellä vanhan työkaverin kanssa. Metsästä löytyi vaikka minkälaisia sieniä, mutta emme kelpuuttaneet kuin herkkutatit ja kantarellit, joista jälkimmäisiä ei löytynyt yhden yhtä.
Illalla söimme marttojen reseptillä tehtyä omenapiirakkaa, josta tuli herkullista. Syksy on mahtava vuodenaika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!