keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Putsplank

Tiedättekö miten asioilla on tapana kasaantua?  Viime viikonloppuni oli varsin siivousteemainen. Se ei ollut ollenkaan suunniteltu juttu vaan niin vain kävi.

Siivousviikonloppu alkoi myöhään perjantai-iltana kun muistin, että tänään piti siivota. Kello oli jo paljon, joten tyydyin vain pesemään kylpyhuoneen ja jättämään imuroimisen seuraavaan päivään.

Lauantaiaamuni aloitin lukemalla loppuun ystävältä lainatun tavaranvähennyskirjan, jossa amerikkalainen ammattijärjestäjä Peter Walsh auttoi ihmisiä luopumaan tavarasta. Kirjaa lukiessani vahvistui ajatus siitä, että minulla ei ole mitään hätää, sillä sen esimerkit olivat aika äärimmäisiä kuten perhe, jonka työhuoneessa ei mahtunut tekemään töitä. Sellaisia ongelmia minulla ei tosiaan ole.

Olen pärjännyt kolmen säännön turvin aika hyvin: jokaisella tavaralla pitää olla oma  uniikki paikkansa, palautan joka ilta kaikki tavarat paikoilleen sekä käyn kaikki tavarat kaksi kertaa vuodessa läpi ja hankkiudun eroon turhasta. (Tiedostan, että tämä on ehkä mahdollista ainoastaan siunatun järjestelmällisen luonteeni ansiosta enkä väitä että se toimisi universaalisti kaikilla.) Kirjalta olisin kaivannut uusia ideoita siihen, miten tavarasta nimenomaan pääsee eroon. Tuo ei kuitenkaan ollut kirjan keskeisiä asioita vaan jenkkityyliin kirjoittaja kehotti heittämään tavarat roskiin tai antamaan hyväntekeväisyyteen.

Tavarasta eroon pääseminen on nimittäin monin kerroin vaikeampaa kuin tavaran hankkiminen ellei sitä halua epäekologisesti heittää kaatopaikalle. Nykyään mietin joka kerta jotain uutta ostaessani myös sitä miten helppo tavarasta on päästä eroon, jos en pidäkään siitä.

Olen kokeillut monenlaisia kirpputoreja livenä ja netissä, kierrätysverkostoa Netcycleria (joka on sittemmin lakkautettu), vaatteiden vaihtoa ystävien kanssa ja kierrätykseen lahjoittamista. Kertakaikkiaan paras konsepti oli entisessä kotitalossani, jossa meillä ison kerrostalon asukkailla oli kierrätyshuone. Sinne saattoi viedä tarpeettomat romppeensa ja ottaa jotain itselle hyödyllistä tilalle. Se toimi loistavasti ja kierrättämisestä jäi hyvä mieli. Kerran pari vuodessa veimme sieltä roskiin tavarat, joita kukaan ei halunnut. Sellaisia ei yleensä juurikaan ollut.

Vaikka en saanutkaan uusia vinkkejä kirjasta, sain siitä silti inspiraation siivota yllättäen varastokomeroni, jonka siivoamisesta en erityisemmin pidä. Illalla pistin netin kirpputoreihin myyntiin kasan tavaraa ja olen parissa päivässä tehnyt neljänkympin edestä kauppoja. Mahtavaa!

Lauantaina kävin päivällä keskustassa. Kampin keskuksen edustalla oli jonkinlaiset käsityöläisten markkinat ja mihinköhän huomioni kiinnittyi: bambulangasta kudottuihin siivousrätteihin. Oli pakko ostaa, eihän näin suloista siivousliinaa voinut jättää hankkimatta! Imatralaisen Susannan työhuoneen käsialaa olevat ekologiset ja kestävät bamburätit olivat hauskoja ja käytännöllisiä. Tunnetusti olen myös heikkona kaikkeen missä on siilin kuvia. Sujuukohan näillä siivouskin rattoisammin?


Tässä voisi nyt kuitenkin olla tarpeeksi siivoamista taas muutamaksi viikoksi.

2 kommenttia:

  1. IHANA siivousrätti. Mutta auttaako se lisäämään siivousmotivaatiota?

    t. Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas siinä kysymys! Kyllä mä edelleen mieluummin kirjaan tartun kuin rättiin, mutta sen kerran kun rättiin on tartuttava, niin mieluummin varmasti tähän kuin johonkin muuhun. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!