keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Untuvaa ja untuvikkoja

Sain tänä vuonna ihania synttärilahjoja! Paras niistä oli Joutsenen untuvatyyny, joka poisti kerralla kaikki niskakipuni. Se on ihanan pehmeä ja kuohkea, mutta mukautuu pään alla eikä ole liian korkea kuten kaikki entiset tyynyni. On ihan mahtavaa, etten enää herää joka aamu niska palasina!

En ollut aikaisemmin käyttänyt untuvatyynyä, joten jännitin vähän miten se toimisi minulla. Kävin Stockmannilla kokeilemassa (koepäättelemässä?) heidän tyynyvalikoimansa läpi ja sain tietysti loistavaa palvelua niin kuin Stockalta aina. Kun vuoroni jonossa tuli, päästin erään parin edelleni, jotta saisin myyjän kokonaan itselleni - tiesin ettei tyynyn valinta onnistu muutamassa minuutissa. Kävikin sitten niin, että ko. asiakas alkoi kysellä sitä sun tätä ja lopulta jouduin odottelemaan vielä kymmenisen minuuttia. Suhtauduin asiaan rauhallisesti. Tuskastuminen ei olisi hyödyttänyt mitään.

Koepäättelin (ihana sana!) monta tyynyä ja usean vielä kahteen kertaan. Mietin, että kohta myyjä varmaan heittää minut sänkyosastolta ulos. Ei heittänyt vaan ojensi lopuksi kahvikupongin Deliin kiitokseksi MINUN kärsivällisyydestäni. MINUN! Hah! Toivottavasti hän saa kunnon bonukset omasta kärsivällisyydestään.

Uusi untuvatyyny sopii nyt hyvin kaveriksi alkuvuodesta ostamani uuden sängyn sekä joululahjaksi saadun ihanan By Nordin siililakanan kanssa.



Toiseenkin samaani synttärilahjaan liittyi untuvat, nimittäin untuvikkomielessä. Sain E:ltä lahjaksi liput (ja seuraa!) Softenginen Helsingin keikalle On the Rocksiin viime lauantaina. Softengine on seinäjokelaisten vastikään täysi-ikäistyneiden poikien loistava bändi, joka yllättäen selätti Suomen Euroviisuehdokaskarsinnoissa monta kokeneempaa artistia tarttuvalla biisillään Something Better.
 
 
Poikien meininki on mahtavaa! Oli hienoa nähdä heidät livenä ja todeta, että heillä on paljon muitakin hienoja biisejä kuin tuo voittajabiisi. E keksi verrata heitä osuvasti Coldplayn musiikkiin. Solistin Topi Latukan ääni on hieno ja sitä kehuttiin Uuden Musiikin Kilpailussakin. UMK:sta mieleeni on jäänyt myös se, että tuomari Toni Wirtanen kehotti poikia ensimmäisessä lähetyksessä vähentämään kohellusta. (Siis kuinka paljon pitää koheltaa, että itse Toni Wirtanen kehottaa vähentämään sitä?)


Laitoin mielenkiinnolla merkille sen, että Softenginen keikalla välispiikkejä hoiti paitsi Topi myös basisti Eero Keskinen. Hän oli monisanaisempi ja enemmän supliikkimies kuin Topi, jolle julkisuus ja sen tyyppinen esiintyminen taitaa olla vielä vähän hämmentävää. Eero myös lienee se, joka koheltaa lavalla aika paljon. :) Piristävää kohdata tavallista enemmän esillä oleva basisti! Kovin monen bändin basistia en tiedä edes nimeltä...

Tässä vielä siis tämä Euroviisu-biisimme. Tästä on julkaistu jo virallinen musiikkivideokin, mutta pidän kaikkein eniten tästä ensimmäisen UMK-lähetyksen esityksestä, joka tuntuu niin aidolta.
 

Tästä bändistä tullaan vielä kuulemaan Euroviisujen jälkeenkin!

Sitten johonkin ihan ei-untuvikkoaiheeseen: Yle Areenassa on toukokuun loppuun asti katsottavissa hyvä ihmissuhdedraama Lip Service. Tuo brittisarja sijoittuu Glasgow'hun (skottimurre on ihan parasta!) ja jos tykkäsit L-koodista, pidät tästäkin. Katsoin kaikki kuusitoista osaa muutaman viikon sisällä, kun jäin ihan koukkuun. Yllätyksekseni tykästyin henkilöistä lopulta eniten Tessiin, tyttöön, joka kohelsi jatkuvasti kaikki asiansa, mutta oli loppujen lopuksi ehkä eniten kartalla maailmassa. Jos kaipaat siis pääsiäiseksi hyvää katsottavaa, tämä on varteenotettava vaihtoehto!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!