sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sisätiloissa

Illat vaan pimenevät ja pimenevät eikä loppua näy. Kävin yhtenä iltana kävelyllä kuuden aikaan ja olisi voinut luulla kellon olevan kymmenen, sillä vastaantulijoita oli niin vähän. Kaikki tekemiset ja arjen piristykset tapahtuvatkin nykyään sisätiloissa.

Minulla on takana kulttuurintäyteinen viikko. Kävin katsomassa Suomen Kansallisbaletissa koreografi Ohad Naharinin teoksen Deca Dance, josta alla olevassa videoklipissä on näyte.


Hullaannuin täydellisesti pari vuotta sitten Ohad Naharinin teokseen nimeltä Minus 7 ja hehkutin sitä maasta taivaisiin täällä. Deca Dance ei aiheuttanut samanlaista kolahdusta, mikä olisikin ollut aika erikoista. Odotukseni taisivat kuitenkin olla vähän epärealistisen korkealla, mutta loppujen lopuksi Deca Dance on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen teos. Tanssijoiden ja koreografin liikekieli oli jälleen kaunista ja on hämmästyttävää ja hienoa seurata mihin kaikkeen treenattu ihmiskeho kykenee.

Kävin viime viikolla katsomassa myös Suomen Kansallisoopperan Taikahuilun. Olen nähnyt sen muutama vuosi sitten, mutta muistin siitä lähinnä Mozartin kauniin musiikin, puvustuksen koomiset eläinhahmot sekä Papagenon hauskan hahmon.


Papagenoa esitti tällä kertaa Jussi Merikanto, joka teki hienon roolisuorituksen. Permannolla istui iso ryhmä pikkuihmisiä, joiden reaktioita hauskoihin tapahtumiin näyttämöllä oli mukava seurata. Lapset ovat niin täysillä esityksessä mukana! Taikahuilu on kyllä yksi huvittavimmista oopperoista, jonka tiedän.

Luin taannoin jostain Hesarin artikkelista ravintoterapeutin haastattelun, jossa todettiin, että ravinnolla on ratkaiseva merkitys siihen, että yksi toipuu kausiflunssasta muutamassa päivässä ja toisella siihen menee kolme viikkoa. Sinänsähän se on ihan järkeenkäyvää, mutta en ole ikinä tullut ajatelleeksi sitä näin suoraviivaisesti.

Koen ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, että syön niin paljon eineksiä (pinaattilettuja, pinaattikeittoa yms.). Tiedän, että niissä on tolkuttomat määrät kaikkea epäterveellistä kuten kovia rasvoja ja lisäaineita, mutta usein pelkkä ajatus puolen tunnin ruuanlaitosta on vastenmielinen. Välillä kuitenkin ryhdistäydyn kuten tänään, kun kokeilin marraskuun Yhteishyvässä ollutta jauhelihakastikkeen reseptiä. Jos kaipaatte arkiseen jauhelihakastikkeeseen piristystä, kannattaa kokeilla tätä. Maukasta, muttei kuitenkaan tulista!
Cowboyn jauhelihakastike

4 pekoniviipaletta (tai koko paketti, jos kuten minä et tykkää pistää jääkaappiin puolikkaita paketteja, jotka sitten lopulta päätyvät roskiin parasta ennen -päivän mentyä ohi)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl juustokuminaa
1 tl timjamia (tai paprikamaustetta, jos timjami on loppunut...)
1 prk (410/220 g) kidneypapuja chilikastikkeessa
1 prk (200 g) paseerattuja tomaatteja
1 dl vettä
1 tl suolaa ja sokeria
ripaus rouhittua mustapippuria

Hienonna pekoni ja paahda pannulla. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi, lisää jauhelihaseokseen mausteiden kanssa. Kääntele hetki. Kaada pannulle pavut liemineen, paseerattu tomaatti ja vesi sekä mausteet. Anna kastikkeen kiehua noin 5 minuuttia. Tarjoile riisin kanssa tai tortillalettujen täytteenä.

4 kommenttia:

  1. OMG! Mistä oot löytänyt juustokuminaa!?!! Ennen käytin sitä hirveen paljon melkein kaikessa ruuassa (tai ainakin riisiruuissa), mutta viime aikoina en ole löytänyt sitä mistään, ei k-kaupoista, ei s-marketeista, ei edes itämaisista kaupoista..

    -Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli juustokuminaa valmiiksi maustekaapissa (enkä oo pitkään aikaan sitä ostanutkaan), joten en osaa sanoa sen saatavuudesta. Kummallista, jos se on kadonnut maustevalikoimista... Oothan tietoinen, että sen toinen nimi on jeera? Voisiko olla, että sitä myydään nykyään sillä nimellä? Joka tapauksessa onnea etsintään!

      Poista
    2. Löysin vihdoin juustokuminan ihan tavallisesta alepasta. Ehkä olen ollut sokea tähän asti kaupoista sitä etsiessäni.

      Susanna

      Poista

Kiitos kommentistasi!