Lukemisia

Käännyn puoleenne kirjallisen pohdintani kanssa: Onko kenellekään selvinnyt miksi Lundbergin Jää voitti Finlandia-palkinnon? Löytyykö teistä puolustajaa sille? Aloitin lukemisen intoa täynnä muutama viikko sitten, mutta satakunta sivua luettuani totesin, että minulle on vallan yhdentekevää mitä päähenkilö-papille tapahtuu. Silloin tietysti luin kirjan viimeiset sivut selvittääkseni tapahtuuko kirjassa mitään mielenkiintoista ja nyt tiedän - eikä kiinnostukseni kirjaa kohtaan ainakaan kasvanut! Kannattaako se silti kahlata läpi? Onhan kieli ihan kaunista, mutta ei kuitenkaan RiikkaPulkkis-kaunista. Ehkä aihepiiri (pienen paikkakunnan eripuraiset kuppikunnat) ei vaan sytytä minua.

Sen sijaan tartuin viimein Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -teokseen ja ahmin sen kolmessa illassa. Tarina liikkui paljolti samoissa teemoissa kuin Puhdistus, mutta tästä puuttui se karmea seksuaalinen väkivalta (onneksi...). Koen valtavan kiehtovana pohdinnan siitä, mihin ihmismieli on valmis säilyttääkseen itsensä. Yhdistävää näille kirjoille oli myös ajatus siitä, ettei ole olemassa mustavalkoisesti hyvää tai pahaa ihmistä. Kaikki riippuu näkökulmasta.

Aion kyllä yrittää vielä Jäätä ja varmaan luenkin sen loppuun. Sitä ennen pitää saattaa loppuun lukupiiriin valitsemani elämäkerta (luemme kaikki jonkin itse valitun elämäkerran). Valitsin Sylvi Kekkosesta kertovan kirjan Kekkosten miniänä, jonka on kirjoittanut Kekkosten ex-miniä. Mielenkiintoinen ajan ja luonteen kuvaus sekin!