lauantai 16. maaliskuuta 2013

Vieraita Saksasta

Olen mukana Cosy Finland -toiminnassa, jonka avulla ulkomaiset matkailijat pääsevät kurkistamaan suomalaiseen elämään tulemalla illalliselle suomalaiseen kotiin. Viime sunnuntaina sain vieraakseni itseni ikäisen saksalaisen naisen, jonka kanssa vietimme hauskan illan.

Ruokapuolesta sen verran, että tarjoilin meille alkupalaksi poro-piparjuurileipiä. Käytin niihin saaristolaisleipää ja Cantadou-piparjuurituorejuustoa, joiden päälle kääräisin viipaloitua kylmäsavuporoa. Leivät kaipasivat väriä, joten halkaisin päälle kirsikkatomaatteja ja nyppäisin palaset tilliä (persilija olisi sopinut paremmin, mutten ole voinut sietää sitä sen jälkeen kun sillä koristeltiin 90-luvulla kaikki ravintola-annokset).

Tarjosin pääruoaksi teryakilohta risotolla ja jälkiruoaksi Nigellan pikasuklaamoussea. Jälkimmäistä kutsun kyllä sujuvasti Hulin pikasuklaamousseksi, sillä kuulin siitä hänen bloginsa kautta. Hauskaa miten sitä yhdistää mielessään joitain asioita tiettyihin henkilöihin. Jälkiruoan kanssa meinasi käydä kalpaten, sillä kun yhdistin liian lämpimän suklaaseoksen kermavaahtoon, vaahto muuttui nesteeksi. Ou nou! Vieraan saapumiseen oli vielä tunti aikaa, joten kipaisin kiireen vilkkaa lähi-Alepaan hakemaan uudet ainekset moussea varten. Niin paljon kuin minua ärsyttääkin sen suppea valikoima olin nyt hyvin iloinen lähikauppani olemassa olosta. Ostin varmuuden vuoksi vielä C-suunnitelman, jäätelöä, mikäli toinenkin yritys menisi penkin alle. Toka mousse kuitenkin onnistui hyvin. Onneksi!

En ihan hirveästi jännittänyt vieraan ihmisen kutsumista kotiini, mutta muutamaa tuntia ennen H-hetkeä tuli mieleen ikäviä pelkoja siitä mitä jos emme keksikään mitään puhuttavaa tai vieraallani on muuten vain tylsää. Kirosin miksen ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, sillä siinä vaiheessa oli enää liian myöhäistä tehdä asialle mitään, koska käteni olivat täynnä kokkailuja. Edellisessä työpaikassani tapasin viikottain kymmeniä uusia ihmisiä ja mielessäni oli aina lista hyvistä small talk -aiheista, jotta en jäisi pulaan. Nyt päätin luottaa siihen, että saksalaisilta pitäisi small talkin luonnistua kuin itsestään, joten saatoin olla rauhallisin mielin suomalainen. :)

Loppujen lopuksi meillä oli todella mielenkiintoisia keskusteluja suomalaisista ja saksalaisista. Hän oli aivan tohkeissaan siitä, että oli päässyt kävelemään meren jäälle ("Eihän meri jäädy!"). Muutenkin aurinkoiset kylmät talvipäivät olivat olleet hänelle hienoja kokemuksia.

Puhuimme myös kohteliaisuuksista ja siitä kuinka suomenkielestä puuttuu please- ja bitte-sanoja vastaava kohteliaisuussana. Yritin avata hänelle suomalaista reviiritietoisuutta kertomalla siitä kuinka suomalainen kohteliaisuus ilmenee useimmiten tilan antamisena toiselle ja häiritsemättä jättämisenä. Suomalaisillahan on aika iso henkilökohtaisen reviirin raja (siis se fyysinen raja, jonka ylittävä vieras ihminen tuntuu tulevan liian lähelle). Kiinalainen kollegani meinasi kerran kiilata minut kävelytieltä tulemalla koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Itse väistin sivummalle ja sivummalle kunnes ei enää ollut muuta kuin oja vieressäni. Vasta silloin sain sanottua, että anteeksi antaisitko minulle hiukan enemmän tilaa.

Kerroin, että suomalaiset eivät stereotyyppisesti mielellään myöskään puutu vieraiden ihmisten asioihin ja vieraan koskettaminen tuntuu tunkeilulta. Hän oli nimittäin hämmästyneenä seurannut tilannetta, jossa nainen oli kaatunut julkisella paikalla, mutta kukaan lähellä ollut ei ollut rientänyt auttamaan. Joku nainen oli kysynyt etäisyyden päästä tarvitsiko kaatunut apua. Tämä taitaa olla ehkä kieroutunein esimerkki suomalaisesta toisen yksityisyyden kunnioittamisesta. Sen sijaan toimintaan leipähyllyllä (kun suomalainen ei pyydä toista väistämään vaan saattaa jopa kiertää koko hyllyn päästäkseen ohi) hän saattoi samaistua, sillä hän kertoi juuri samana päivänä toimineen itse samalla tavalla.

Sivusimme myös skandinaavista tasa-arvoa, sillä koulutettuna naisena hän oli kiinnostunut miten tasa-arvo näkyy suomalaisessa elämässä. Vastasin hänelle, että on paljon helpompi kertoa miten se ei näy (olipas negatiivinen näkökulma!), vaikka tilanne onkin parempi kuin missään muualla maailmassa. Hän harmitteli kohteliaisuuksien katoamista, mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että tasa-arvon ei pitäisi missään nimessä tarkoittaa sitä. Yhtä hyvin nainenkin voi pitää miehelle ovea auki.

Oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia vieraani kanssa, sillä saimme varmasti molemmat paljon uutta näkökulmaa asioihin. Ilta oli oikein onnistunut!

2 kommenttia:

  1. Tätä tekstiä odottelinkin :D Kiva kuulla että kaikki meni hyvin ja viihdyitte. Oli varmasti jännä tilanne. Ja tuota Teriyakilohta on pakko testata! :)

    VastaaPoista
  2. Toi Cosy Finland kuulostaa tosi kivalta, mä laitan sen korvan taakse. :) Ootte kyllä jutellut tosi aikuismaisen upeita juttuja! Mä osaisin varmaan vaan kertoisin jotain yltyhmiä vitsejä.. Mutta ei kai sillä mitään väliä ole!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!