torstai 28. maaliskuuta 2013

Oppeja

Pääsiäisellä tulee todennäköisesti aina olemaan mulle erityinen merkitys. Se muistuttaa mua siitä, että omasta jaksamisesta pitää huolehtia itse. Kukaan muu ei sitä nimittäin puolestani tee.

Vuosia sitten uuvutin itseni ikävällä työtilanteella, joka jollain tapaa kulminoitui pääsiäiseen. Muistikuvani noilta ajoilta ovat vähäisiä mutta sitäkin surullisempia. Muistan itseni tekemässä laskelmaa siitä miten pärjään taloudellisesti, jos nyt lähden. Muistan iltamyöhällä töistä kotiin ajaessani joutuneeni pysäyttämään auton tien sivuun, kun en kyyneliltäni nähnyt tietä. Muistan pääsiäislomalla saamani ei-kiireellisen tekstiviestin esimieheltäni jostain yksityiskohdasta, jonka kertominen ei muka voinut odottaa tiistaihin. Muistan pelon ja huolen jaksamisestani ja selviämisestäni, mutta myös helpotuksen ja vapauden tunteen kun viimein päätin lähteä.

Olen joskus ajatellut, että työuupumus on oma valinta siinä missä väkivaltaiseen parisuhteeseen jääminenkin. Niin karulta kuin se kuulostaakin.

Toipuminen kesti kauan. Viimeiset painajaiset näin vielä vuoden kuluttua lähdöstäni. En totta puhuen tiedä toipuuko sellaisesta oikeastaan ikinä täydellisesti. Kun maljakon sirpaleet liimaa yhteen, ei pinta ole yhtä vahva kuin ehjänä ollessaan. Vai oliko pinta alunperinkään kovin vahva. Ehkä nyt vain tunnistan omat rajani paremmin.

Uupuminen opetti tietysti valtavasti, mutta jotenkin sitä toivoisi, että kykenisi oppimaan vähemmälläkin. Olin pimeässä ja yksinäisessä paikassa, jonne en halua ikinä takaisin.

Mutta nyt on jälleen pääsiäisvapaat edessä ja akkujen lataus.

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne!

4 kommenttia:

  1. Hei!
    Käy aina silloin tällöin kurkkaamassa mitä kivaa täällä on - kiitos blogistasi :).
    Tekstisi kolahti kummasti, sillä tasapanoilen hankalassa ja uuvuttavassa työtilanteessa ja tämä pääsiäinen tuntuu nyt olevan jonkinlainen päätöksenteon hetki. Onneksi vielä on pyhiä jäljellä ja asiat vielä tiiviisti mietintämyssyssä.
    Aurinkoista pääsiäisen jatkoa sinulle :)
    terv.
    jessiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jessiina ja kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että käyt silloin tällöin lueskelemassa juttujani.
      Nuo on tosiaan hankalia tilanteita, joissa ei voi oikein ulkopuolelta neuvoja jaella. Jokaisen täytyy tehdä omien resurssien puitteissa ne ratkaisut, jotka tuntuvat parhaimmilta. Itsehän niistä lopulta seurauksetkin kantaa.
      Mukavaa kevään jatkoa ja tsemppiä!

      Poista
  2. Onpa ikävä kuulla, että pääsiäinen on saanut tuon synkän muiston varjon. Itselläni oli myös ahdistava työpaikka josta päätin lähteä 7kk kärsimysten jälkeen vuonna 2008. Elämäni paras päätös. Jälkeenpäin sen vasta tajuaakin kuinka tuollainen työ/työyhteisö tai vaikkapa se väkivaltainen parisuhde muuttaa ihan omaa itseä. Jos pystyy irtautumaan saa ihan uutta elämän energiaa. Toivon voimaa kaikille jotka miettivät muutosta.

    Toivottavasti akut latautuivat ja ensi pääsiäinen olisi vaikka ihan vaan iloa suklaamunista vailla ikäviä muistoja! :) Kevät tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Omenainen!
      Mä taas näen muistamisen positiivisena asiana, koska se varmistaa etten toistamiseen saata itseäni samaan tilanteeseen. Olen tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat jonkinasteisen uupumuksen kokeneet, mutta eivät tunnu oppineen siitä juuri mitään. Se tuntuu surulliselta, koska silloin kaikki kärsimys on ollut turhaa.
      Pääsiäinen on mulle oikein oivallinen hetki kerran vuodessa pysähtyä ja pohtia onko kaikki elämän palikat kunnossa.
      Aurinkoista kevään jatkoa sullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!