torstai 21. helmikuuta 2013

Ranska mielessäin...

Viime päivinä on ollut Ranska erityisesti mielessä. Paitsi että olen siis kesällä matkustamassa Antibesiin Ranskan rivieralle olen tällä viikolla kohdannut muitakin ranskisasioita.

Löysin eilen ilokseni Kampin K-marketista näitä ranskalaisia superherkullisennäköisiä La Fermièren jugurtteja ja vanukkaita! Olin lukenut niistä jo Mumun facebook-sivuilta, josta opin, että ne myydän pakkasen ja uuninkestävissä saviastioissa ja että ne eivät sisällä mitään keinotekoisia lisäaineita. Söin jo tänä aamuna suklaavanukkaan, joka ainakin oli namia. Vaniljajugurtti on seuraavana vuorossa.


Toissapäivänä lähdin äidin kanssa ex tempore elokuviin katsomaan ranskalaisen Rakkaus-elokuvan (Amour), josta oli hehkuttava viiden tähden arvostelu edellisessä Nyt-liitteessä. Tässä elokuvan ranskankielinen traileri.


Elokuva kertoo kahdeksankymppisestä keskiluokkaisesta pariskunnasta, joka elokuvan alussa elää normaalia suhteellisen aktiivista elämää. He käyvät muun muassa klassisen musiikin konserteissa kunnes vaimo sairastuu ja kuihtuu elokuvan edetessä hiljaa pois. Mies hoitaa vaimoaan kotona parhaansa mukaan. Pari eristäytyy ulkomaailmasta.

Leffa oli hyvin hidastempoinen ja multa meni takuulla ohi suurin osa "nerokkaista" symbolisista seikoista, joita Nyt-liitteen arvostelija kovasti näki kohtauksessa jos toisessakin. Siitä huolimatta elokuva oli äärettömän koskettava ja todentuntuinen. Näyttelijätyö oli suoraan sanottuna loistavaa. Luulen, että tulen muistamaan tämän elokuvan kauan. Elokuvateatteri on siinä mielessä mielenkiintoinen paikka minulle, että kerrankin keskityn (kun muuta en voi) katsomaan pelkästään kyseessä olevaa elokuvaa. Kotona en juuri koskaan katso pelkästään telkkaria tekemättä mitään muuta samalla, olen aivan liian levoton siihen. Tämä leffa varsinkin oli sellainen, johon täytyi erityisesti uppoutua, jotta sen sanoma avautui. Jos siis tarjoutuu joskus tilaisuus nähdä tämä Rakkaus-elokuva, katsokaa ihmeessä!

Sitten oli jokin kolmaskin Ranska-juttu, mutten nyt enää millään saa sitä mieleeni... Joten taidanpa tästä hilpaista lueskelemaan viime kesän Nizzan reissulta ostamaani ranskankielistä Lassi ja Leevi -sarjakuva-albumia. Au revoir!

4 kommenttia:

  1. Amour oli todella koskettava elokuva ja näyttelijäsuoritukset aivan huikeita - varsinkin Emmanuelle Riva oli uskomattoman hyvä. Aihe oli kuitenkin sen verran raskas, että ei välttämättä kannata mennä katsomaan raskaan työpäivän jälkeen jos kaipaa mielen kevennystä. Harvemmin jää elokuva näin hyvin mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ano ja kiitos kommentistasi! Allekirjoitan joka sanan. :)

      Poista
  2. Mä ostin just tollasen La Fermieren hunajajugurtin ja se oli mielettömän hyvää! Nams! Pitääkin mennä ostamaan niitä lisää Sokokselta. Saitko sä Nizzan reissusta inspiksen mennä Antibesiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei ikinä tarvitse kovin kauaa houkutella lähtemään Ranskaan. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!