Mahti viikonloppu!

Vietin huippuviikonlopun viime viikolla! Kävimme Piikkipaatsaman kanssa syömässä lauantaina Ravintola Aitossa, joka alkaa tehokkaasti lunastaa paikkaansa lempiravintoloideni joukosta. Jos ainoa huono puoli, mitä kahdessa edellisessä Aito-kokemuksessani keksin, on naulakkojen ahtaus, ollaan aika hyvillä vesillä.

Blinejä ja muikunmätiä

Ruoka on todella hyvää, harkittua ja taiten tehtyä. Pidän paikan elegantista skandinaavisesta tunnelmasta ja sisustuksesta, joka ei kuitenkaan ole liian pelkistettyä. Vesi- ja viinilasit pysyivät tarpeeksi hyvin täytettyinä (olen alkanut tarkkailla tätä viime marraskuisen Chef & Sommelier -kokemuksen jälkeen, joka aiheutti seurueessani purnausta puutteellisesta palvelusta). Palvelu Aitossa oli pelkkää +++:aa ja vieläpä rentoa ja hauskaa. Tarjoilija taisi saada meidät jopa nauramaan, mikä tietysti riippuu kovasti henkilökemioista eikä sinänsä ole edellytys hyvälle palvelulle. Kivaa se silti oli. Jälkkäri oli Piikkipaatsaman sanoin niin hyvää, ettei viimeistä palaa olisi raaskinut syödä, koska sitten se loppui.

Uunijäätelöä

Ilta jatkui A:n kanssa Sunrise Avenuen keikalle Circukseen Kamppiin. Lämppärinä oli Superscar-niminen suomalainen yhtye, josta varmasti kuulemme vielä. Vaikken tiennyt mitään heidän musiikistaan, jammailin täysillä. Biisit olivat mukaansatempaavia ja erityisesti tämä biisi jäi soimaan päähän.

Onneksi joku osaa vielä tehdä kunnon brittipoppia, vaikka Brittien oma musiikkimaailman valtaus hiipuikin 2000-luvulle tultaessa! Olkoonkin sitten suomalainen bändi.

Sunrise Avenuen Big Band Theory -kiertue alkoi viime viikolla Suomesta kolmella keikalla: Lahti, Turku ja viimeisenä Helsinki viime lauantaina. Oli sitä taas vuosi odotettu! Toivottavasti seuraavaa Suomi-keikkaa ei tarvitse odotella yhtä pitkään. Bändiltä on ilmeisesti tulossa uusi levy loppuvuodesta, joten josko silloin muistaisivat myös suomalaisia faneja uudestaan. Tällä kertaa heillä oli bändin lisäksi lavalla iso liuta muitakin orkesterimuusikoita big band -tyyliin ja uudet sovitukset biiseille olivat aika onnistuneita. Tämä oli omasta mielestäni yksi parhaimmista hyvin orkesterin kanssa toimivista biiseistä: I don't dance.

Päälläni oli muuten ensimmäistä kertaa mittatilauksena mulle tehdyt Nomo-farkut, joiden tilaamisprosessista kerroin täällä. Kun vedin valmiit farkut jalkaan, ne tuntuivat todella kireiltä ja hetken aikaan olin jo vähän pettynyt. Myyjä kuitenkin neuvoi kokeilemaan farkkuja muutaman päivän ajan ja tuomaan ne sitten takaisin, jos ne tuntuisivat epämukavilta päällä. Materiaalissa oli nimittäin 1,5 % elastaania, minkä johdosta ne venyisivät käytössä hieman. Ja ne istuivat kuitenkin todella hyvin, joten sen puolesta ei ollut ongelmaa. Nyt tarkemmin ajatellen luulenkin aikaisemmin ostaneeni vähän liian isoja farkkuja. Harvemmin niillä nimittäin on ollut palautusoikeutta parin päivän kokeilun jälkeen. Tylsää on ollut se, että ne ovat sitten menettäneet muotoaan jo muutaman pesun jälkeen. Yhden illan ja yön jälkeen en vielä osaa sanoa ostanko kaikki farkkuni jatkossa Nomosta, mutta kokemus on kyllä toistaiseksi ollut erittäin miellyttävä.

En tiedä johtuiko se uusista kireistä farkuistani, riehakkaasta fiiliksestämme vai rockkukkojen tuttavallisuudesta, mutta en muista koska viimeksi olisin jutellut näin monen uuden ihmisen kanssa baarissa. Oli huisin kivaa! Mutta Suomessakin on siis baari, jossa soitetaan kolmen aikaan yöllä Bruce Springsteenin Dancing in the dark. Se on On the Rocks, jonne jatkoimme Circuksen keikan päätyttyä.

Tällaisia viikonloppuja lisää! Ei ehkä kuitenkaan ihan joka viikonloppu... Puoli viiden aikaan kotiin taapertaessa olo oli aika voipunut. :)