Egyptissä osa 2

Lupasin kirjoitella vielä tarkempia matkakuulumisia Afrikasta. Teimme siis kolme retkeä, joista leppoisin oli sukelluspäivä. Tai siis A sukelsi ja itse kokeilin snorklausta. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja Hurghadassa oli pehmeä hiekkaranta.

Meitä oli parinkymmenen hengen ryhmä ja retki tehtiin tällaisella veneellä. Veneitä taisi lähteä samaan aikaan viisi ja tämä oli meidän naapurivene.


Sukeltajat lähtivät varusteidensa kanssa ensin, jonka jälkeen alakannella (ei aavistustakaan miksi sitä veneen alakerran laituriosaa kutsutaan) oli hyvin tilaa. Vesi oli ihan siedettävän lämmintä, mutta moni otti varmuuden vuoksi märkäpuvun. Vedessä näkyvät tummat kohdat ovat koralliriuttaa.

Vietimme hauskan päivän merellä. Retken järjestänyt taho hoiti kaiken ammattitaitoisesti ja turvallisesti, jotta me muut saatettiin pitää hauskaa. Snorklaus oli upea elämys, vaikka etukäteen epäilin mitä oikein näkisin puolisokeilla silmilläni veden alla. Vesi ilmeisesti jotenkin maagisesti pienentää puutteita kaukonäössä. Mukanamme olleet oppaat olivat mielettömän hauskoja tyyppejä ja tällä reissulla taisin saada koko matkan parhaat naurut.

Kairon reissumme siirtyi yhdellä päivällä ja jäi siltikin vajaaksi Egyptin ja Tahirin aukion levottomuuksien johdosta. Siksi emme päässeet egyptiläiseen museoon, basaareihin emmekä kurkistamaan jättiläismäisen suurkaupungin keskustaa. Pyramidit Gizan kaupungissa tuli kuitenkin nähtyä ja kävin jopa Kheopsin pyramidin sisällä. Yllätyin kovasti siitä, että siellä ei ollutkaan ahdasta. Nousu hautakammioon oli enemmänkin fyysisesti rankka kuin ahdistava. Koko käytävän matkalta toinen ihminen olisi mahtunut ohitse. Käytävässä oli osia, joissa piti kulkea kumarassa ja toisaalta osia, joissa ilmaa oli metrien korkeuteen. Hautakammiossa itsessään ei ollut mitään nähtävää, mutta käytävä sinne oli ihan kokemisen arvoinen.

Kävimme myös Mohamed Alin moskeijassa Citadelin linnoituksessa. Se taisi olla ensimmäinen moskeijavierailuni, joten oli kiva päästä näkemään se sisältä paikallisen oppaan esittelemänä. Luin juuri Hesarin kuukausiliitteestä mielenkiintoisen artikkelin, jossa toimittaja eli kuukauden ajan islamin oppien mukaan. Siinä Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin Anas Hajjarin kerrotaan ohjeistaneen toimittajaa muun muassa näin: "Kannattaa tutustua muslimeihin, mutta pitää muistaa, että muslimit ovat eri asia kuin islam. Islam on hyvä, mutta muslimit ovat ihmisiä: heitä on hyvä ja huonoja." Viisaasti sanottu.

Näkymiä bussin ikkunasta.

Luxorin reissu koitti heti saapumistamme seuraavana päivänä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Saimme kuulla innostuneelta egyptologilta paljon tarinoita faaraoista ja heidän saavutuksistaan. Kävimme kuninkaiden laaksossa, jossa on kymmeniä faaraoiden hautoja sekä Hatsepsutin kuolontemppelissä. Näissä kuvissa ollaan Karnakin temppelissä, joka on omistettu auringonjumala Amonille.

 

Miksei Suomessa ole näin kauniita jätteiden lajittelupisteitä? :)

Ylitimme valtavan Niilin lautoilla.

Yritin olla kovasti varovainen sen suhteen mitä bakteereja ja viruksia päästin verenkiertooni vatsataudin pelossa ja siksi ruokailu oli ajoittain aika rajoittunutta. Ruoka on kuitenkin ulkomailla niin tärkeä osa matkakokemusta ja elämystä. Loppua kohden aloinkin hellittää ja hyvin pian arvioin riskiruokia jo sen perusteella olisiko niiden maistaminen riskin arvoista. Usein päädyin siihen, että on. Esimerkiksi mezeihin liittyviä jugurtti-, munakoiso- yms. tahnoja, joiden säilytysoloista minulla ei ollut mitään takeita, en vältellyt kertaakaan, koska ne yksinkertaisesti ovat niin herkullisia. Viikon elämä ilman salaattia ja jääkuutioita onnistui suhteellisen kivuttomasti. A söi kolme palaa kurkkua. Pahis! :) Vältyimme joka tapauksessa molemmat vatsataudilta!

Juomiksi valitsimme mitä mielikuvituksellisempia alkoholittomia hedelmädrinkkejä tuorepuristetuista hedelmistä. Ne olivat todella herkullisia ja niitä tuli juotua monta litraa reissun aikana. Oma suosikkini oli mangoappelsiinimehu.

Tässä syödään kamelin maksaa ja pihviä Hurghadan uudessa satamassa sijainneessa kivassa Nubian-ravintolassa, jolla oli uskomattoman laaja ruokalista erilaisia Lähi-Idän ja Afrikan erikoisuuksia.

Libanonilaisessa ravintolassa nautittiin mezejä urakalla. Erilaiset piiraat (pinaattia, juustoa), viininlehtikääryleet, valkosipulitahna, jugurttikurkkukastike, egyptiläinen leipä ja falafelit veivät tehokkaasti nälän.

Myös mereneläviä tuli maistettua, kun Punaisen meren rannalla oltiin.

A:n ottama kuva välipalastamme uima-altaalla

Egyptiläinen jälkiruoka om ali oli myös oikein herkullinen. Se on jonkinlainen pähkinöistä, kookoksesta, maidosta ja kermasta tehty paistos. Tässä ravintolassa se oli koristeltu banaanilla ja granaattiomenan siemenillä. Nam!



Matka Egyptiin oli mahtava elämys kaiken kaikkiaan ja auttoi ymmärtämään monia asioita islamilaisessa kulttuurissa. Ihmisten köyhyys oli odottamatonta, sillä yleensä sitä ei turistimatkoilla näe. Niin paljon kuin kuvittelin maailmasta tietäväni, en tiennyt, että Egypti lasketaan kehitysmaihin. En ole vuosiin ollut järjestetyllä ryhmämatkalla, mutta tässä kohteessa siitä oli monesti etua, koska kuulin oppaalta monista sellaisista asioista, jotka eivät opaskirjoista lukemalla olisi avautuneet. Ehkä on ihan turha hymähdellä japanilaisten ryhmämatkoille: suomalainen ja länsimainen kulttuuri aukeaa heille todennäköisesti ihan eri tavalla kuin yksittäiselle ihmettelevälle japanilaiselle turistille.

Itse egyptiläiset paljastuivat todella ystävällisiksi ja vieraanvaraisiksi ihmisiksi, kun osasi katsoa aggressiivisten kauppiaiden taakse. Päällekäyvä myyntityyli on todennäköisesti vain pahentunut turistivirtojen vähennyttyä ja köyhyyden pahennuttua. Meillä oli kuitenkin onni tavata muutamia todella mukavia ja lämpiä egyptiläisiä. Tinkiminen oli äärimmäisen rasittavaa, mutta säästyivätpähän rahat, kun ei shoppailu houkutellut.

Kahtena päivänä ehdimme uima-altaalle meren rannalle. Oma hotellimme ei ollut rannalla, mutta saimme käyttää sadan metrin päässä olleen saman ketjun hotellin rantaa.


A:n ottama kuva, horisontissa siintää meri

Lämpötila olisi saanut olla hiukan korkeampi. Nyt se pyöri 20-25 asteessa ja ajoittain oli vähän vilu. Öisin ilma oli jäätävä, iltaisinkin viileähkö. (Retkille lähdettiin aamuyöstä kolmen neljän aikaan.) Sen verran sain kuitenkin aurinkoa, että bikinien rajat näkyvät hartioilla. Ja ilmeisesti D-vitamiiniakin sen verran, että paluupäivän jälkeisenä päivänä alkanut lumimyrsky ei aiheuttanut samanlaista masennuskohtausta kuin viikkoa aikaisemmin. Kyllä matkailu kannattaa!