Piristystä marraskuuhun Tampesterista, osa 1

Olin kaukaa viisas ja järjestin viime kesänä itselleni ja ystävälleni M:lle viikonloppureissun Tampereelle marraskuun piristykseksi. Olin ajoissa liikkeellä, sillä halusin saada liput Tampereen Työväen Teatterissa viidettä vuotta pyörivään Vuonna 85 -musiikkinäytelmään. Kuvittelin siis olevani ajoissa liikkeellä, kun varasin lippuja viime kesänä, mutta onnistuin siitä huolimatta saamaan kaksi viimeistä lippua kyseiseen esitykseen... No, onneksi emme enempää tarvinneetkaan!

Näytelmä perustuu Manserockin huippujen, Popedan, Eppujen ja Juicen musiikkiin ja sen on Tampereella nähnyt jo runsaasti yli 200 000 ihmistä. En yhtään ihmettele sen suosiota, sillä esitys oli juuri niin viihdyttävä kuin olin odottanutkin. Vaikka itse tarinan juoni tuntui hiukan köykäiseltä, tutut biisit tempaisivat mukaansa ja loistavan roolisuorituksen teki paitsi pääosan esittäjä Sami Hintsanen myös Mika Honkanen, joka mm. esitti hienon tulkinnan Baarikärpäsestä. :)

Esityksen jälkeen suuntasimme täyttämään vatsamme yhteen Tampereen parhaista ravintoloista, Saludiin, jonka keittiö oli auki vielä kymmenen jälkeen. Ruokalistaa lukiessa nousi todella vesi kielelle. Itse päädyin valitsemaan rosvonpaistin ja M valitsi lampaankyljykset. Molemmat annokset olivat herkullisia. Oma annokseni oli tosin niin suuri, että jouduin jättämään liki puolet siitä syömättä vatsan ratkeamisen uhatessa!

Ruokalista oli hauskaa luettavaa.

Rosvonpaisti. Ei jäänyt nälkä!

Ruokajuomaksi valitsin itselleni sangriaa. Jostain syystä olen tänä syksynä juonut sangriaa aina kun sitä on ollut ravintoloissa tarjolla. Se on vaan niin hyvää! Jälkiruuaksi otimme vielä crema catalana -vanukkaat, jotka olivat hyvä päätös hyvälle illalliselle.

Sen jälkeen olikin hyvä vyöryä kevyesti hyppelehtiä hotelliimme Holiday Inniin, jossa hioimme vielä seuraavan päivän ostos- ja nähtävyysstrategiaamme. Meitä jäi myös mietityttämään näytelmässä esiintyneet tanssivat patsaat, joiden mysteeriä eivät taksikuski eikä M:n viisi vuotta Tampereella asunut mies osanneet meille valottaa. Tutkimme siis illalla vielä unilukemiseksi Tampereen patsaiden taustoja. Vasta seuraavana päivänä selvisi, että näytelmässä esiintyneet patsaat olivat kuin olivatkin ne samat, jotka ylväänä vartioivat Hämeenkadun siltaa.

Seuraavasta päivästä ja sen riennoista kirjoitan vielä toisella kertaa. :)