Pyöräretki Lietoon

Turun kaupunki ja joukko yleishyödyllisiä organisaatioita ovat kunnostautuneet juhlavuoden kunniaksi kokoamalla aikaisemmin tehdyt erilaiset retkikartat kulttuurikuntoilureitistöksi. Eri aiheisista retkistä jokainen löytää varmasti mieleisensä. On arkkitehtuurikävelyä, kulttuurikävelyä, porrasastelua, patsastelua jne. yhteensä yhdentoista retken verran. Itse olin talvella napannut jostain mukaani esitteen Suomen Sydän -reitistä, joka noudattelee Aurajoen rantaa Liedon linnalle asti. Vasta kesäloman loputtua "ehdin" eräänä sunnuntaina hyppäämään pyörän selkään ja lähtemään päiväretkelle Lietoon.

Näkymä Tuomaansillalta

Reitti alkoi Tuomiokirkolta. Esitteessä reitti esiteltiin näin:

Suomen sydän ei ole vain maastossa kuljettavia polkuja, teitä ja siltoja, se on myös osa suomalaista mielenmaisemaa. Se on ihmisen muokkaamaa maaseutua ja kaupunkiympäristöä, se on katuja, peltoja, niittyjä ja metsää. Ja se on tietenkin myös Aurajoki, hitaasti soljuva, saven värjäämä ajan virta.

Reitin varrella oli yhteensä kaksitoista opastaulua, joissa oli kerrottu sen alueen historiasta, maiseman muutoksista ja muista mielenkiintoisista seikoista. Reitti johdatteli Tuomiokirkolta Piispankadulle ja Jokikadun kautta Rautatiesillalle. Siitä matka jatkui tois puol jokke olevan kävelyreitin mukaisesti Barkerin tehtaan ohitse Koroistenniemelle.

Koroistenniemi

 

Koroistenniemellä on tänä päivänä iso valkoinen risti muistuttamassa sitä, että Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus oli Koroisissa. Arkeologisissa kaivauksissaon löydetty jälkiä kivikirkosta jo 1200-luvulta. Kun maa aikaa myöten kohosi ja joen uoma kapeni, piispanistuin siirtyi uuteen tuomiokirkkoon lähemmäs jokisuuta.

Koroistenniemellä oli myös ensimmäinen etappini, hauska kesäkahvila. Maalaistalon keittiössä tarjoiltiin kahvia, teetä, mehua, pullaa ja piirakoita, joita lenkkeilijät, pyöräilijät ja sunnuntaikävelijät saattoivat nauttia suurten tammien ja vaahteroiden katveessa. Olin lukenut tästä suloisesta Koroisten kahvilasta Turkulaisesta (paikallinen ilmaisjakelulehti), joten tiesin etsiä sitä.

Juotuani kupin teetä matka jatkui kohti Halistenkoskea, jonka rannalla on myös kesäkahvila (jonka testaamisen jätin tällä kertaa väliin, jotta matkani etenisi), josta pystyisi vuokraamaan kanootteja. Joessa näkyikin muutama seurue nauttimassa kesäpäivästä kanoottien kyydissä.

Jatkoin pyöräni selässä Virnamäen ohitse Kampiförille. Tässä vaiheessa olin puolivälissä menomatkaa. Sen jälkeen reitti johdatteli minut poluille, metsiin ja niityille, joilla en ollut käynyt koskaan aikaisemmin. Ajoittain tuli tunne kuin olisin ollut kauempanakin isosta kaupungista. Poljin Ravattulan halki ja ylitin ohitustien jalankulkijoille rakennetulla sillalla. Kieterinmäen jälkeen saavuin riippusillalle, jolla ylitin Aurajoen jälleen täl puol jokke.

Sitten matkaa Liedon vanhalle linnalle olikin enää 2,5 kilometriä jäljellä. Vielä ennen linnalle saapumista vanhalla Hämeen härkätiellä oli tällainen nähtävyys.

Kyltissä oli teksti:

Vanhan tarinan mukaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käytti 1500-luvulla Härkätietä tarkastusmatkoillaan. Hänen hevosensa juotettiin tällä lähteellä, joka oli Härkätietä matkaavien käytössä.

Tämän maiseman kohtaa jokainen tästä suunnasta Liedon linnalle saapuva. Linnavuori kohoaa mahtavana ja maisema on todennäköisesti säilynyt samana vuosisatoja. Tie tosin on varmasti tasaisempi. :)

Itse Liedon vanhasta linnasta tuli otettua niin monta kuvaa, että taidankin tehdä siitä ihan oman postauksen joku toinen kerta. Tämä pyöräretkeni (yht. noin 25 km) oli oikein onnistunut. Suosittelen muillekin näitä kulttuurikuntoilureittejä! Ne on selvästi laadittu ajatuksella.