maanantai 25. heinäkuuta 2011

Ryhdistäytymisiä

Katsokaapa minkä ihanuuden löysin tänään, kun kävelin rautatieasemalta kotiin. Tämä Creamin takki oli myynnissä Wäkkärä-nimisessä vintage-liikkeessä Turussa ja rakastuin siihen oitis. Hinta vähän arvelutti, mutten voinut vastustaa kiusausta (heihei lomarahat). Ihana Ihana Ihana!

















Vietin kesälomalla mukavan Turku-päivän. Tässä raporttini, jonka kirjoittamisen aloitin jo viikkoja sitten:

Kun olin viettänyt kaksi päivää kotona olla mollottaen (vaikkakin siivoten) kieltämättä hiukan alakuloisissa tunnelmissa, päätin ryhdistäytyä. Oli vielä paljon asioita, joita halusin Turussa kesällä tehdä ja kesälomapäivät hupenevat uhkaavasti. Siispä tein edellisenä iltana suunnitelman ja otin tavoitteeksi käydä seuraavana päivänä idyllisellä vanhalla yliopistoalueella Tuomiokirkon takana. Siellä sijaitsee kotimuseo Ett Hem sekä suloinen kahvila Mansikkapaikka. Sitä ennen oli kuitenkin pakko löytää uudet kesäkengät, sillä entiset uhkasivat hajota alle. Onneksi löysin nämä ensimmäisestä kenkäkaupasta. Myyjää nauratti, kun otin kengät samantien jalkaan ja heitin entiset roskiin.

Oli kaunis aurinkoinen ja oikein sopiva päivä kaupunkiretkelle. Ett Hem -museo oli yksi niistä nähtävyyksistä, joihin en Turussa vielä ollut tutustunut. 
Konsuli Alfred Jacobsson (1841-1931) oli vuosisadan vaihteen merkittävin turkulainen liikemies. Hänen vaimonsa Hélène Jacobsson o.s. Kumlin (1854-1928) päätti 1890-luvun lopulla tehdä omasta kodistaan museon. Tätä varten hän alkoi määrätietoisesti kerätä taidetta ja antiikkiesineitä. Puolisoiden toivomuksena oli säilyttää kappale vuosisadanvaihteen säätyläiselämää Turussa.
(katkelma museon esitteestä)

Päivä oli kuuma ja tunnelma museossa lämmin. Oli silti mielenkiintoista tutustua tähän kohteeseen. Onnekseni huomasin Piispankadun uuden ravintolan kyltin, jossa mainostettiin lounasta. Vaikka lounasaika oli pian loppumassa, ehdin vielä nauttia Hus Lindmanin herkullisesta lohesta uusien perunoiden kera. Ravintolan sisustus oli todella kaunis ja sijainti mitä mainioin: Aurajoen rannalla rauhassa kaupungin melulta, näköala Tuomiokirkolle ja vanhaan Turkuun. Suosittelen!





Seuraavaksi oli Mansikkapaikan vuoro. Mansikkapaikka on hurmaava pieni kahvila yliopiston kupeessa Piispankadulla. Kävin siellä muutaman kerran opiskeluaikana, mutta kahvilan aukioloajoista johtuen en pääse sinne kuin loma-aikoinani. Mansikkapaikalla on vakuuttava teemenu ja tarjoilupöytä täynnä herkkuja. Loistava paikka rentoutua tenttiinlukemisen välillä tai työpäivän jälkeen!


Nautinnollisen teetuokion jälkeen oli aika suunnata kotia kohti. Matkalla ohitin Pietari Brahen patsaan, mistä tuli ihan opiskeluajat mieleen. Pietari Brahe, suuri sankarini 1600-luvulta, sai aikaan hienoja uudistuksia ja perusti useita kaupunkeja. Hänen ajaltaan on jäänyt elämään sanonta kreivin aikaan, joka alunperin tarkoitti Brahen valtakautta. Hän on myös sanonut aikoinaan:
Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen.
Nuo sanat on nyt kaiverrettu patsaan kylkeen.

Aurajoessa oli jälleen "jotain kulttuuria" (näinä aikoina sitä on ihan kaikkialla). Hauskoja taideteoksia elävöittämässä jokielämää!  Päiväni oli ihanan kesäinen ja uusia kokemuksia täynnä.


Nämä kulttuuripääkaupunkimainokset ovat aivan mahtavia! Tämä alla oleva on kiinnitetty urheiluhallin seinään.
 

2 kommenttia:

  1. Ihana takki! Melkoinen löytö :)

    Tuo Mansikkapaikka on minulta aina jäänyt kokeilematta, vaikka moni on sitä kehunut. Aukioloajat eivät tosiaan kovin hyvin palvele työssäkäyvää, mutta onneksi on lomia.

    Tuota Hus Lindmania mun on pitänyt kokeilla...kiinnostaisiko sua Petra joskus lähteä kokeilemaan à la cartea?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!