lauantai 28. toukokuuta 2011

Vaikuttavia ja vähän vähemmän vaikuttavia kulttuurielämyksiä (elämyksiä kuitenkin)

Laittakaapa tämä biisi soimaan: Maurice Ravelin Bolero


Suomen Kansallisooppera oli perjantaina vierailulla Turussa ja kaupunginteatterissa esitettiin Tanssitaivaan alla 2.0. Näin esityksen nyt kolmannen kerran ja elämys vain paranee joka kerta! Näytös koostuu kolmesta pienoisnykybaletista:
- Workwithinwork (koreografi William Forsythe)
- Walking mad (koreografi Johan Inger)
- Minus 7 (koreografi Ohad Naharin)

Workwithinwork on varmasti varsinkin tanssin ammattilaisille hieno teos. Tässä pieni maistiainen: esitys L'Opera National Du Rhin'ssä. Minulle se kuitenkin on liian pelkistetty, epäsymmetrinen ja juoneton. Istun katsomossa puhtaasti amatöörinä ja tunnun innostuvan vain tavalla tai toisella viihdyttävistä teoksista. Taiteesta saatu nautinto on tietysti aina subjektiivista ja usein tuntuu vaikealta perustella, miksi jokin esitys on omasta mielestä hyvä tai huono. Tottakai tanssijoiden liikkeet ovat kauniita ja tuntuu uskomattomalta, miten ihminen voi liikkua niin sulavasti. Ehkä jonain päivänä makuni on tarpeeksi kehittynyt, jotta ymmärrän tämänkin teoksen syvällisen sanoman.

Walking mad on siinä mielessä minulle merkittävä teos, että ensimmäisellä katsomiskerralla en pitänyt siitä kovinkaan paljoa, mutta kun näin sen toisen kerran, huomasin suureksi hämmästyksekseni pitäväni siitä suuresti. Miten niin voi käydä??? Tässä maistiainen siitäkin Nederlands Dans Theaterin esittämänä. Katkelma alkaa kohdasta, jossa musiikki on hetkeä aikaisemmin äkisti lakannut. Siinä noin minuutin kohdalla musiikki alkaa jälleen ja huomaatte, että alussa mainitsemani Ravelin Bolero on juuri tämän teoksen musiikkina. Parhaat tämän teoksen kohdat ovat mielestäni niitä, joissa lautaseinä on suorana ja iso ryhmä tanssijoita lavalla. Muun muassa yhdessä kohdassa viitisen miestä jahtaa naistanssijaa ympäri seinämää. Myös miestanssijoiden yhteiset tanssiosuudet, jossa he tanssivat yhtäaikaisesti, ovat mainioita. (Pahoittelen todella amatöörimäisiä sanavalintojani. En todellakaan tiedä miksi minkäkinlaisia tanssiosuuksia kutsutaan!)

Mutta teos, joka sai minut kolmannen kerran katsomoon (ja saisi ties kuinka monta kertaa uudestaan, jos sitä vain Suomessa vielä esitettäisiin), on Minus 7. Tässä lyhyt katkelma: Puolan tanssiteatterin mainos Minus 2:sta. Olen ihan hulluna tuohon katkelman afrikkalaistyyliseen biisiin ja voisin kuunnella sitä uudestaan ja uudestaan. Harmillista, etten ole mistään löytänyt tietoa kuka sen esittäjä on. Biisissä ja itse esityksessäkin on jotain todella hypnotisoivaa. Katsokaa samalla myös tämä: Minus 16 Nederlands dans Theaterin esittämänä. Jälkimmäinen eroaa joiltain pieniltä osin Minus 7:stä, mutta saatte näistä hyvän käsityksen teoksesta. Itse asiassa tästä seuraavasta katkelmasta saa kaikkein parhaimman kuvan teoksesta, sillä siinä on lyhyitä osia kaikista teoksen eri osista: Minus 7 Barcelonassa. Tässä teoksessa on jotain uskomattoman vangitsevaa ja mukaansatempaavaa. Onneksi löysin nuo katkelmat, sillä onnettomat kuvailuni eivät olisi tehneet kunniaa teokselle. Nyt vasta kun katselin tuon viimeisen linkin tajusin itsekin kuinka erilaisia ja eritunnelmaisia osia teoksessa on. Luulen, että se on juuri se elementti, joka pitää katsojat varpaillaan ja huomion lavalla. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi lavalla tapahtuu. Ah, mikä kulttuurinautinto tuo Minus 7 on!

Mutta aina eivät kulttuurinautinnot tavoita kokijaansa. Meillä oli lukupiirissä viime kerralla vuorossa Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta. Käy lukaisemassa juoni täältä. Minulta meni kokonaan ohi se, että kyse kirjassa oli kehitystyökritiikistä, että miespäähenkilö oli valkoihoinen ja minne ihmeeseen naispäähenkilö kirjan lopussa lähti. Voitte arvata, että en suuremmin pitänyt kirjasta, kun minulta meni näin paljon siitä ohi. Täytyy sanoa, että onneksi on lukupiiri, jossa minulle kerrotaan mitä tulin juuri lukeneeksi. :) Ensin tuli olo, että luimmeko me ollenkaan samaa kirjaa ja sitten tuli olo, että pitäisiköhän minun lukea uudestaan tuo kirja. Jätän kuitenkin lukematta, sillä ehkä joidenkin asioiden on hyvä säilyä mysteereinä. Ja yöpöydän laatikossa odottaa niin moni uusi kirja lukijaansa. Tällä hetkellä kesken ovat Mirja Tervon Huimaavat korot ja Jean Heglundin Suojaan metsän siimekseen. Jälkimmäisen olen lukenut vuosia sitten, jolloin rakastuin siihen totaalisesti. Nyt onnistuin Netcyclerin kautta saamaan sen käsiini ja lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Seuraavaksi lukupiirikirjaksi valitsimme Høegin Lumen taju, joka on saavuttanut lukupiirissämme ilmiömäisen maineen historiamme aikana. Siitä kirjasta on tapaamisissamme puhuttu vuodesta 2007 ja odotan innolla onko se kaiken tämän hehkutuksen arvoinen.

Mitä mieleenpainuneita kulttuurikokemuksia teillä lukijoillani on ollut?

3 kommenttia:

  1. Olen myös haltioitunut Tanssitaivaan alla vol 2.0:sta sen eheän kokonaisuuden johdosta. Kaikki kolme teosta ovat erilaisia, mutta todella hyviä. Itse pidän eniten ehkä Walking Manista. Minus 7 on huippuhyvä, mutta useamman kerran sen nähneenä on minuun iskenyt ehkä pieni kyllästyminen, mutta siis teoksenahan se on aivan ihana! Kirjasta en osaa sanoa mitään, kun en ole tainnut Hirvosta koskaan lukea.

    VastaaPoista
  2. Hieno tuo Tanssitaivaan alla vol 2.0. Kulttuurinautinto todellakin! Kiitos Petra kun laitoit nuo pätkät Youtubesta. Nyt voin palauttaa paremmin sen mieleeni. Teki vaikutuksen kyllä silloin aikanaan :)

    VastaaPoista
  3. Huomasin jonkun muunkin lukeneen Kauimpana kuolemasta teoksen, arvostelu löytyy täältä:
    http://susankirjasto.blogspot.com/2011/05/kauimpana-kuolemasta.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!