sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Perjantaipäivä kanssani

Radio pärähtää soimaan klo 5.28 ja herään Bon Jovin Someday I'll be Saturday nightiin. En ole tänä aamuna virkeällä tuulella, joten räppään hetken kuluttua radion kiinni ja nukahdan minuutiksi. Oikea herätyskello, kännykkä, soi lempeästi eteisessä klo 5.30 ja raahaudun aamutoimiin. Aamiaiseksi juon Forsmannin hehkuvaa talviteetä ja syön Stockmannin jyväleipää + kreikkalaista jugurttia persikkahillolla.
Luen viimeiset rivit viime sunnuntain hesarin D-osasta ja aloitan perjantain lehden. Ehdin lukea siitä A- ja B-osan kunnes pitkä viisari ylittää kahdentoista ja kiiruhdan pesemään hampaita ja laittamaan hiuksia. Valitsin eilen tämän päivän vaatteiksi mustan puolihameen ja T-paidan, joiden päälle vedän eilen Hulluilta päiviltä ostamani pinkin tunikamallisen takin. Ajattelen mielessäni, että näin pirteän takin kanssa ei voi tulla vähäenergistä päivää!

Vielä tänä aamuna vedän villakangastakin päälle (kohta voi siirtyä ohuempiin!), laitan kuulokkeet korvilla ja Anssi Kela laulaa:
Nyt lähdetään, ei jäädä itkemään
Ei tää miettimällä muutu miksikään
Sä joko tuut mun mukaan tai jäät ruostumaan
Kato, elämän sen voi kadottaa
Jos sitä liian pitkään odottaa
Kuolen jos en pääse liikkumaan
Hyppään pyörän selkään ja viiletän rautatieasemalle. Voi miten ihanaa onkaan, että pääsen taas liikkumaan tämän pikkumatkan pyörällä pitkän talven jälkeen! Matka sujuu yhdessä hujauksessa. Oikeaan vaunuun kävellessäni toivon, että juuri tänä aamuna ei olisi mitään erikoisia vaunujärjestelyjä ja ehdin jo pelätä pahinta kun huomaan, että vaunuja on yksi normaalia vähemmän. Pelkoni on kuitenkin aiheeton - ja se lempipaikkanikin vaunussa on vielä vapaana! Valloitan sen, riisun villakangastakin ja kengät, vedän villasukat jalkaan. Teen arkimeikin ja laitan korut, jotka eilen valitsin vaatteiden kanssa.
Konduktööri tulee sopivasti tarkistamaan liput, kun olen lopettelemassa. Luen viime viikkoista Talouselämää, kunnes en enää jaksa kannatella lehteä ja uni valloittaa mieleni pian Salon jälkeen. Havahdun Espoossa (epätavallista) ja sitten Pasilassa (tavallista). Juna on myöhässä, joten Helsingissä laitan viestin ensimmäisen palaverin koollekutsujalle, että myöhästyn ja aloittakaa ilman minua.

Ratikalle kävellessäni totean, että ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen en ole kylmissäni, kun astun aamulla junasta. Taivaallista! Ratikassa jatkan keskenjäänyttä Talouselämän lukemista. Töihin päästyäni kiirehdin ulkovaatteet pois, tietokoneen aukeamaan ja käteeni ison kupin teetä ennen kuin syöksyn vartin myöhässä tutustumaan Share Pointin saloihin. Aihe on mielenkiintoinen, mutta koska osa asioista on tuttuja, en oikein jaksa keskittyä vaan lueskelen hiljakseltaan kännykällä sähköposteja samalla. Saan kuiskauksena välitettyjä kehuja pirteän värisestä jakustani. :)













Yhdentoista jälkeen riennän huoneeni kautta syömään falafelejä työpaikkaruokalaamme ennen seuraavaa palaveria, joka on lyhyt tiimipalaveri meidän nelihenkisen tiimin kesken. Päivitämme toistemme tietoja menneestä ja tulevasta viikosta sekä eri projektien kehitysvaiheista. Sieltä menen suoraan seuraavaan palaveriin keskustelemaan erään tietojärjestelmäprojektin yksityiskohdista. Olin unohtanut ottaa muistiinpanovälineet mukaani huoneestani, kun lähdin syömään (amatöörimäinen virhe!), joten jouduin lainailemaan toisten kyniä. :D Kirjoitin ylös asiat, jotka lupauduin hoitamaan.

Vihdoin klo 14.30 pääsen työpöytäni ääreen ja alan purkaa Outlookin tehtävälistaan paperisia muistiinpanojani tältä ja edelliseltä päivältä. Mielessäni käy ajatus kuinka järkevää on keskittyä tähän organisoitumiseen kun voisin käyttää saman ajan ihan suoraan niiden tehtävien tekemiseen... Tiedän kuitenkin, että säästän tällä melkoisen tovin maanantaiaamua, kun tiedän suoraan mistä aloittaa päivän työt. Priorisointikin onnistuu helposti tehtävälistan avulla. Tsekkaan ensi viikon kalenterin ja teen muutamia uusia palaverivarauksia. Vielä ennen kotiin lähtöä ehdin tehdä pari kiireisintä tehtävää listaltani. Totean, että ensi viikolla minua odottavat monet mielenkiintoiset jutut. :)

Sitten kiiruhdan neljän junaan. Eväinä on tänään kaksi mehukasta mandariinia, vadelmarahka ja munariisipasteija. Lueskelen Talouselämää, kun junakaverini tulee Pasilasta junaan. Hetken ehdin epäillä, että hän ei olisikaan tulossa, mutta juna olikin vaan pysähtynyt väärään kohtaan. Vaihdamme kuulumisia ja selailen matkan aikana Talouselämän lisäksi uutta vuosikertomustamme ja Hesarin Nyt-liitettä. Matka menee nopeasti hyvässä seurassa. Olen eilen päättänyt, että tänään menen kuntosalille. Nyt se kaduttaa, sillä ei millään huvittaisi. Mutta ei siitä sen enempää, koska tämän blogin nimi on kivoi jutui.

Pyrähdän Stockalle ostamaan minitomaattipensaita, joita onneksi on vielä jäljellä. Niiden tomaatit ovat herkullisia! Tämä taitaa olla neljäs vuosi, kun ostan niitä kesäksi Hulluilta päiviltä. Vien tavarat kotiin, vaihdan vaatteet, heitän treenikassin olalle ja painun salille. Motivoin ja innostan itseäni uusilla naistenlehdillä.
Salilla paahdan tapani mukaan puoli tuntia kuntopyörällä hiki valuen. Lihastreenin ja venyttelyn jälkeen kotiin kävellessäni päätän ex tempore käydä lainaamassa elokuvan vuokraamosta. Teen nopean valinnan ja otan kehutun EatPrayLoven. Julia Roberts on ihana!

Kello on puoli yhdeksän, kun kävelen keskustan halki ja kiinnitän huomiota runsaslukuiseen ja äänekkääseen nuorisoon. Ilmojen lämpenemisellä on varmasti jotain tekemistä tämän kanssa... Kotona en heti jaksa mennä suihkuun, joten alan katsoa elokuvaa ja otan lasillisen Madeira-viiniä, jota isäni toi tuliaisena Madeiran reissulta. Myöhemmin käyn suihkussa ja laitan itselleni voileipiä + kupin teetä. Elokuvaa katsoessani tsekkaan samalla sähköpostit ja tarkistan myös olisiko netcycleriin tullut uusia tavaroita, joihin tarjoudun vaihtamaan omia tavaroitani. Ja onhan siellä yksi kirja ja lakanasetti, joihin ilmaisen kiinnostukseni. Luen eilisillan jälkeen julkaistut päivitykset seuraamiini blogeihin ja Visuaalisesti vaativan blogista saan idean tähän postaukseen, jota alan samantien työstämään. Puolenyön tietämillä menen nukkumaan. Nukahtamista ennen luen vielä hetken Mary Higgins Clarkin dekkaria Unissakävelijä.

En ole itse aikaisemmin tehnyt tai lukenutkaan tällaisia postauksia, mutta Visuaalisesti vaativan kokemuksen perusteella ne jakavat lukijat tehokkaasti. Toiset tykkäävät kovastikin ja toiset eivät ollenkaan. En ole aikeissa ruveta kirjoittamaan näitä alvariinsa, mutta ihan mielenkiinnosta: tykkäsitkö? Äänestä postauksen alla olevilla tykkään/en tykkää -painikkeilla. Ja kirjallisetkin kommentit kiinnostavat. :)

5 kommenttia:

  1. Kiva oli nähdä kuvia ja lukea sun päivästä. Tosin olisit voinut kuvata koko jakun, koska nyt näin vain värin :) Mutta värikin on kiva, ei taida olla ihan sun perusvärejä?

    Voi kun jaksaisikin vielä töitten jälkeen lähteä johonkin liikkumaan. Mutta hienoa, että sait itsesi motivoitua lehdillä. Taidat edelleen säästää niitä kuntosalia varten?

    VastaaPoista
  2. ihanan toiminnallinen päivä ja aurinkoinen kuvaus, me like :) niin, ja eritoten totalin persikkajugurtti (jota en muuten löydä, kun stokkan herkusta, onko Sulla joku hyvä vinkki tämän dilemman ratkaisemiseksi?) on ihanaa ja higgins clarkin unissakävelijäkin ihan hyvä nollauskirja arjen hektisyyden keskellä :D ja kuinka kiva tapa aloittaa viikonloppu käymällä pe-illalla salilla (tehtiin niin miehen kanssa monesti body pumpissa, ennen kuin mulla tuli tämä pallomaha ja nyt salitreenit ja jumpat on muista terveyssyistä jätetty pois), siitä saa hyvän fiiliksen, työasiat työnnettyä mielensopukoiden syrjään ja vielä rentoutuneen kehonkin palkkioksi, kun suuntaa kohti vapaiden riemuja :)

    VastaaPoista
  3. Jenni: Mulla oli suuri kuvausongelma. Otin nimittäin kuvat vasta sunnuntaina ja olin oloasussa. En millään jaksanut vaihtaa kaikkia vaatteita, jotta olisi saanut kuvan koko jakusta. Ja pelkässä hengarissa se ei päässyt ollenkaan oikeuksiinsa. Joten tarkoituskin oli vaan kuvata tuota väriä, jota on vaikea kuvailla. Ja juu, en saa lukea lehtiä muuta kuin kuntosalilla. Kun niitä alkaa kasaantua, tiedän ottaa itseäni niskasta kiinni. :D

    Ninni: Mäkään en löydä sitä kuin Stockalta! Huutava vääryys, koska se on niin hyvää. Eniten tykkään niiden mustikkajugurtista kyllä, mutta siinä on sama juttu.

    VastaaPoista
  4. Olipas kivaa lukea sun päivästä, mä tykkäsin :)//Linda

    VastaaPoista
  5. Mäkin tykkäsin kovasti.. ihanaa oli olla päivässäsi "mukana" <3!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!