keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Hyvää syntymäpäivää MULLE!

Tällä viikolla on syntymäpäiväni ja tähän liittyen mieleeni on muistunut kaksi esimieheni kertomaa juttua hänen lapsuudestaan. Esimieheni E on naispuolinen kuusikymmentä täyttänyt rempseä rouva. Kun hän oli alle kouluikäinen, hän avasi kotonaan ikkunan kadulle, meni seisomaan karmille ja kailotti kaikelle maailmalle:  MULLA on tänään synttärit! Hyvää syntymäpäivää MULLE! :D Hänelle pidettiin myös lastenjuhlia ja kerran erään pikkupojan äiti ei vielä ollut ehtinyt tuomaan pojalleen lahjaa annettavaksi E:lle, vaan tarkoitus oli, että äiti tuo sen sitten kun tulee hakemaan poikaansa. Arvatkaa mitä E teki? Heitti pojan ulos. E:n äiti pelasti sitten pojan rappukäytävästä takaisin juhliin. :D

Itse olen juhlistanut syntymäpäivääni poikkeuksellisesti suhteellisen pienimuotoisesti. (Yleensä käytän hyväkseni kaikki mahdollisuudet pitää juhlia.) Leivoin töihin hyvin suklaista mutakakkua, jota siskoni suositteli. Se oli suorastaan suussa sulavaa!

 

Tämä on nyt aavistuksen tympeä kuva eikä kerro ollenkaan kakun herkullisuudesta. Kokeilkaa, niin huomaatte! Tässä ohje:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
1 tl suolaa
2 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
3 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl tummaa suklaata rouhittuna epämääräisesti
2 dl sulatettua voita (saa olla suolaista)
4 munaa
1 dl espressokahvia (tai vahvaa tavallista kahvia)

1. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja sitten märät aineet keskenään. Lopuksi sekoita kuivat ja märät aineet yhteen.
2. Paista 180 asteessa 25-30 min.
3. Tarjoa jäätelön tai marjojen kanssa. Itse laitoin päälle vadelmia, mikä sopi kakun kanssa loistavasti.

Siskon ja äidin kanssa juhlistimme synttäreitäni jo viime viikolla illallistamalla Sipulissa. Olen kerran aikaisemmin syönyt Postresissa illallisen, joka koostui useista pienistä ruokalajeista (menin sekaisin laskuissa kuinka monta niitä lopulta oli, luulisin että noin kahdeksan), ja lumouduin silloin siitä niin, että nyt kun äitini kysyi miten haluaisin juhlistaa synttäreitäni niin valitsin tämän. Sipulilla on seitsemän ruokalajin yllätysillallinen listallaan ja se sopi tarkoitukseemme täydellisesti. Ruokalajeja taisi lopulta olla yhdeksän kokin tervehdykset mukaan luettuna. Mieleenpainuvin ruokalaji oli alku- ja pääruokien välillä tarjottu "suun puhdistaja": melonisorbetti-tyyppinen hilemössö, jonka päälle kaadettiin shampanjaa (Lansonia). Se oli t-o-d-e-l-l-a hyvää. Muutama shampanjapullo varmaankin kuluu tulevaisuudessa kun yritämme jäljitellä tuota reseptiä... Kaikenkaikkiaan meillä oli ikimuistoinen ilta ja palvelu oli loistavaa!

Maisema kattoikkunasta Uspenskille
 

Viimeinen ruokalaji

Äitini, joka tietää millainen kenkäfriikki olen, on lupautunut synttärilahjaksi hemmottelemaan minua kengillä. Alkuperäinen ajatus oli, että saisin Minna Parikan kengät ja näihin erityisesti ihastuin:

 

Kävin näitä ihailemassa oikein kahteen kertaan enkä osannut millään päättää ovatko nämä ne oikeat. Sitten yhtäkkiä muistin, että olen luonteeltani sellainen, että jos joudun miettimään, niin sitten ne eivät ole oikeat. Eli lopputulos on edelleen se, etten ole lunastanut lahjaani. Mutta parasta tässä onkin se, että kerrankin SAAN kierrellä ja katsella rauhassa kenkiä ilman että koko ajan joudun hillitsemään itseäni ja kieltämään sovittamasta. Tämä on itse asiassa niin täydellistä, että jopa toivon, etten ihan heti löydä niitä oikeita! Etsintä siis jatkuu. Minna Parikan uusi mallisto on tulossa kauppoihin parin viikon sisällä... Sitä odotellessa.

PS. Pian saan myös uuden kameran, josta olen jo etukäteen todella onnellinen. En malta odottaa!

PPS. Arvatkaapas mitä hoksasin, kun pohdin miten haluaisin viettää syntymäpäiväni illan kotona töiden jälkeen? Tajusin, että kaikkein eniten haluaisin vaan juoda hyvää teetä ja lukea ihmisten blogikirjoituksia, ottaa rennosti muhkealla sohvallani. Siis sitä, mitä teen monena koti-iltana normaalistikin! Mikä onni on voida viettää tavallinenkin vapaa-aikansa tavalla, joka tekisi spesiaalipäivänä onnelliseksi! Onni ei vaadi suuria asioita.

6 kommenttia:

  1. Oikein paljon synttärionnea Petralle! Tämä blogikirjoitus oli jotenkin todella ihana, ajatuksia herättävä ja sympaattinen, tulin tosi hyvälle tuulelle kun luin sen :) Varsinkin koko PPS-teksti oli loistava. Ja pystyin samaistumaan siihen, että täydellisten kenkien etsiminen on melkein ihanampaa kuin niiden ostaminen!//Linda

    VastaaPoista
  2. Luin tämän jo eilen illalla ja tulin myös tosi hyvälle tuulelle eli ihanasti kirjoitettu postaus! Niin ja tuo mutakakku oli todellakin suussasulavan hyvää! Voih, olisin toivonut noista teidän Sipulin annoksista kaikista kuvia...Pidän itse myös tuollaisista yllätys- tai maistelumenuista. Niissä on yleensä niin ihanan yllätyksellisiä makuja.

    Nuo kuvassa olevat Parikan kengät ovat minusta kyllä superkauniit, mutta jos ne eivät tunnu niiltä oikeilta, niin sitten täytyy varmaan jatkaa sitä etsintää. Onneksesi uusi mallisto on tulossa ja saat tosiaan kierrellä ja sovitella ihan rauhassa.

    Komppaan myös Lindan kommenttia tuosta PPS-tekstistä eli se oli ihana. Itsekin yritän innostua ja onnellistua pienistä hetkistä arjessa, koska ne ovat kuitenkin aikas kivoja! Onnekasta loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti kannattaa kierrellä täydellisten kenkien perässä. Kannatta vaan varoa, ettei käy niin, että jäät odottamaan josko jotain vielä ihanampaa sattuu kohdalle. Luulen, että mulle voisi käydä just niin ja sitten jäisin ilman ihania kenkiä (mikä olisi vahinko ku eihän niitä ole kuin monet ;)

    Ja niin... onnellisuus monesti syntyy niistä pienistä asioista. Ihanaa on hoksata se. Monesti nykyään kaiken pitää olla superhienoa ja spesiaalia. Ajatellaan, että jos se ei ole erikoista niin se ei ole sitten mitään. Itsekin taidan aika ajoin sortua tähän ajatteluun. Tietysti ne sepsiaalitkin asiat ovat hienoja ja varmasti jäävät mieleen hyvinä muistoina. Välillä vaan on vapauttavaa huomata, että elämä on ihan mukavaa arkenakin.

    Ei mitään paineita, mutta odotan jo, mitähän herkkua mahdat leipoa viikonlopuksi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille ihanista kommenteista! <3

    Absolutely white: Mua nauratti sun kommentti siitä, että olisit halunnut nähdä kuvia kaikista annoksista. Meillä on nimittäin siskon kanssa aina "suuri taistelu" siitä milloin valokuvia saa ottaa - häntä nolottaa kun kuvailen esimerkiksi juuri ravintoloissa ja julkisilla paikoilla. :D Jälkiruuan kohdalla oltiin kuitenkin hilpeässä tunnelmassa ja huomautin, että ympärillämme on ainoastaan turisteja, joten sain hiljaisen hyväksynnän. :)

    Emmi: Herkkuja on luvassa! :)

    VastaaPoista
  5. No yksi ei osaa edes pitää kenkiä jalassa hienossa ravintolassa, sitten pitäsisi vielä ottaa miljoona kuvaa. Mä tykkään taitolajista nimeltä Näytä-kuuluvasi-missä-ikinä-oletkin. Näin mä pystyn helposti ja turvallisesti hyppimään katajanokan hienostoravintolasta vaasankadun baareihin samana iltana :D

    VastaaPoista
  6. Uusi mutakakkuohje, täytyy kokeilla jossain välissä. Toivottavasti löydät mieluisat uudet kengät :) jälkiruoka kuva näytti hienolta, ja eikös se olevain mainosta ravintolalle...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!