torstai 6. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin jotenkin tahmeissa merkeissä, mikä ehkä aktiivisen ja vauhdikkaan joulukuun jälkeen on ihan ymmärrettävää. Kuten olette huomanneet (ja kiitos Heidi patistuksesta) en ole saanut aikaiseksi kirjoitella joulun aatonaaton jälkeen. Olen kuitenkin seurannut muiden blogeja ja saanut paljon hyviä ideoita omaakin blogiani varten. Viime viikot olen jostain syystä vain ollut sen verran levoton, etten ole saanut kirjoitettua kokonaista tekstiä. Levottomuudesta kertoo sekin omaa tarinaansa, että yöpöydälläni on viisi kirjaa kesken samanaikaisesti. Eilen illalla sain onneksi loppuun seuraavan lukupiirikirjamme Merete Mazzarellan Marraskuun, mutta toisaalta aloitin tänään taas uuden kirjan, eli viisi kirjaa on edelleen kesken. :)

Ennen joulua sain luettua Eve Hietamiehen Yösyöttö-kirjan, jota voin lämpimästi suositella. Kirja kertoo siitä, miten nuori isä joutuu yllättäen pärjäämään vastasyntyneen pojan yksinhuoltajana. Kirjailija osasi hämmästyttävän realistisenoloisesti kuvata niitä ennakkoasenteita, joita tämänlainen asetelma äitiyskeskeisessä yhteiskunnassamme herättää. Siitä sai kehitettyä useammankin koomisen tilanteen lukijan iloksi. Kirjaa ei yksinkertaisesti malttanut laskea käsistään, koska piti selvittää miten isälle ja Paavolle käy (ja hyvinhän niille lopulta kävi). Oli piristävää pitkästä aikaa lukea kirjaa niin innolla. Todellinen nautinto ja ilo!

Joulun pyhät ja välipäivät sujuivat rattoisasti toivotun joululahjan parissa. Sain lahjaksi neljä tuotantokautta 90-luvun suosittua TV-sarjaa Tohtori tuli kaupunkiin. Muistatteko sen?
Siinä naistohtori Michaela Quinn muuttaa Bostonista 1800-luvun puolessa välissä pieneen Colorado Springsin kylään "villiin" länteen. Siellä hänellä on täysi työ vakuuttaa kyläläiset siitä, että nainenkin voi olla kykenevä lääkäriksi. Lisäksi hän sekaantuu intiaanien ja valkoisten välisiin kahakoihin ja siinä sivussa kasvattaa kolme lasta.

Ensimmäisiä jaksoja katsoessani en voinut muuta kuin hymyillä. Dr. Mike on niin kaunis ja niin oikeudentuntoinen, aina puolustamassa heikompia. Hän on uskomattoman yritteliäs ja optimistinen. Siinä on roolimallia kylliksi! Lisäksi sarja on täynnä ihania nutturoita ja palmikoita, runsaita hameita, mokkasiineja ja kauniita intiaanivaatteita. Ja perheen nuorin, vilkas ja mietteliäs Brian, muistuttaa kovasti vanhinta kummipoikaani. Mainioita pojanviikareita molemmat! Ensimmäisessä tuotantokaudessa Sully vie Brianin ensimmäistä kertaa metsästämään, mutta käykin niin, ettei Brian anna Sullyn tapaa loukkaantunutta peuraa vaan vaatii Dr. Miken parantamaan peuran. :D


Koska jokainen jakso kestää lähes tunnin ja neljässä tuotantokaudessa on yli 70 tuntia materiaalia, olen vasta toisen tuotantokauden puolessa välissä. Iloa riittää siis pitkälle kevääseen. :)

Ja kuten jokaisen joulun jälkeen minuun on iskenyt jälleen into tehdä suunnitelmia alkaneelle vuodelle. Reissuun pitäisi päästä ja uusia juhlia suunnitella... Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa, kunhan pääsen tästä joulun jälkeisestä tahmeudesta eroon.

Onko kellään muuten suositella hyviä blogeja?

9 kommenttia:

  1. tykkään tosi paljon katsoa sarjoja tuotantokausittain! huono puoli siinä vaan on se, ettei tahdo saada mitään muuta aikaiseksi, kun aina ajattelee "no yksi vielä". silloin kun lainasit mulle Gilmore Girls DVD:t katsoin niitä yhteen putkeen ja lähes joka ilta/yö nukahdin nauhan vielä pyöriessä (vaikkei DVD:ssä olekaan nauhaa mikä siellä pyörisi). silloinen poikaystäväni alkoi olemaan ihan kypsä, kun joka kerta kun hän tuli yöllä töistä kotiin niin Girlmore Girls näkyi tv:ssä ja minä nukuin. toisaalta tällaisia leppoisia sarjoja voi näin katsellakin, mutta kuten olen varmaan joskus kertonutkin, katsoessani Criminal Minds:in kaikki 6 tuotantokautta yhteen putkeen - usein tuli nukahdettua kesken jaksojenkin - alkoi unet olla vähän levottomia.. (missä on muuten musiikit? ;))

    VastaaPoista
  2. No mun pitikin kirjoituksessa kysyä, että kaipaako joku niitä musiikkeja ja silloin kun niitä oli, niin kuunteliko joku niitä ylipäänsä, mutta sitten unohdin. Ne vaan unohtu yhdessä vaiheessa ja monta kirjoitusta myöhemmin tajusin, että ne on jääneet pois. En oo nähnyt musiikkeja kenenkään muun blogissa ja pidin sitä omana keksintönäni. Sitten rupesin miettimään, että onkohan siihen joku syykin. Että vaikka luulee olevansa ensimmäinen joka keksii jonkin asian, niin voikin olla että se ei oo mikään hyvä keksintö. :D

    Tän kerran musiikki olisi ollut Happoradiota, Ihmispyörä ja Puhu äänellä jonka kuulen.

    http://www.youtube.com/watch?v=47wmh1xSI5Y
    http://www.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU

    VastaaPoista
  3. Ja joo, Criminal Minds ei ehkä oo sellanen sarja, jotka kannattaa katsoa putkeen. :D Toi Tohtori on niin viatonta, että välillä tuli lähinnä lälly-olo ja kaipaa äksöniä.

    VastaaPoista
  4. Komppaan sua Petra, samanlaista tahmeutta myös täällä ;o) T: Mikko

    VastaaPoista
  5. Pakko munkin suositella täältäkin kautta Yösyöttö-kirjaa, joka oli ihan ammatillisestikin jo mielenkiintoinen :D Vaikuttava lukuelämys kertakaikkiaan ja ennenkaikkea lähtöasetelma oli niin herkullinen ja uusi, että kirja piti kyllä otteessaan loppuun saakka. Tuohon tahmeuteen vielä, että sitä tuntuu olevan ilmassa joka paikassa; ihmiset nukkuvat kellon ympäri ja silti kaikkia väsyttää. Liekö valonpuute ja kaikenmaailman auringonpimennykset siihen päälle (en kyllä tiiä, miten se päivä erosi muista, koska aina on yhtä pimeä) vieneet ihmisten voimat...jaksuja Petruskalle ja ihkuja hetkiä Tohtori tuli kaupunkiin-sarjan parissa (se oli lapsena mun lemppari myös <3).

    VastaaPoista
  6. Tammikuu on aina ollut musta kaikkein tahmein kuukausi. Alkaa valostua, mutta jotenkin se pimeys yhä painaa. Ehkä joulu myös pakottaa ylikierroksille ja siitä väsähdys (vaikka kaiken yhdessäolon ja tunnelmallisuuden luulis piristävän).

    Mun täytyy sanoa, että en hyväksynyt Tohtori-sarjan stailausta aikoinaan. Tää on varmasti koulutuksen tuomaa turhaa nipoutta, mutta ei nelikymppinen nainen voinut 1800-luvulla liehua hiukset avoinna - eikä hiuksissa olla raitoja eikä kasvoilla studiomeikkiä. Noh, anteeksi tiukkapipoisuuteni. Hauska kuulla, että sarja on oikein viihdyttävä pienistä epookkivirheistä huolimatta.

    Jaksuhali :)

    VastaaPoista
  7. Terhi, ymmärrän hyvin "nipotuksen". Lapsena tuollaisiin pieniin yksityiskohtiin ei kiinnittänyt huomiota, mutta nyt on tosiaan omaankin silmään osunut useakin seikka. Eikä vähiten se, että Dr. Mike tekee suuria leikkauksia epähygienisissa oloissa - ja potilaat selviytyy niistä aina! Ja nukutus taidettiin oikeasti keksiä vasta 1900-luvulla, ei vielä 1850... :D

    VastaaPoista
  8. höh, katsokaa vähän science fictionia niin totutte pieniin virheisiin - se on siis fiktiota ;)

    VastaaPoista
  9. Susanna, historiajutut kai pyrkii kuitenkin realistiseen fiktioon. Eri asia tietty muut tyylit: fantasia, scifi, komediallinen liioittelu, lastenjutut...

    Petra, mä en tiennyt, että Tohtori oli lapsillekin suunnattu. Silloin tietysti hyvä tarina on tärkeintä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!