sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Inspiraatiota etsimässä

Tylsän ja apaattisen tammikuun loppupuoliskolla olen kyllästynyt vain siivoamaan joulun jälkiä ja täyttämään kevään kalenteria erilaisilla teatteri- yms. esityksillä. Innostumista ei voi pakottaa, enkä oikein enää tiedä voiko sitä aktiivisesti etsiäkään. Tiedän vain kuinka ihanaa on innostua jostain (ihan mistä vaan) niin, ettei malta odottaa seuraavaa kertaa.

Kyselin vinkkejä facebookissa ja sain useita neuvoja, joista kuitenkin vain yksi kuulosti minulle sopivalta: käsityöt. Käsityökopassa odottikin monta keskeneräistä työtä, jotka jäivät 1,5 vuotta sitten kesken, kun edellinen käsityöinnostus lopahti. Miten loistavaa! Pienellä vaivalla jo tuli valmista, kun pitkäveteiset alkutyöt oli tehty. Mutta sitten... Kutominen ja virkkaaminen on ihan kivaa, mutta alkuinnostuksen jälkeen se on vain tavallista puhdetyötä, jota teen telkkaria katsellessa. Ja sitä paitsi vihaan lankojen päättelemistä. Enkä kaiketi osaa kuitenkaan tehdä sitä oikein, sillä aina jostain joku lanka purkaantuu. Jatkan kuitenkin keskeneräisten töiden viimeistelyä elokuvia katsellessa.

Sitten tartuin kauan odottamaani mielenkiintoiseen Laura Honkasalon Eropaperit-kirjaan. Pidän Honkasalon tavasta kirjoittaa ja se muistuttaa minusta kovasti Riikka Pulkkisen kirjoitustyyliä. Olen lukenut häneltä aikaisemmin Tyttökerhon. Eropaperit julkaistiin 2009, mutta vasta nyt sain aikaiseksi hankkia sen käsiini (netcycleristapa tietenkin). Kirja kertoo riitaisasta avioerosta 70-luvulla ja sen vaikutuksesta lapsiin. Kirjassa liikutaan lomittain eri vuosikymmenillä ja tarinaa kerrotaan eri ihmisten näkökulmasta. Todella hienoa kerrontaa! Tarkemman juonen voit lukea täältä. Pääsin kirjassa puoleenväliin asti, kun jännitys kävi ylivoimaiseksi ja tahdoin tietää mitä henkilöiden elämässä tapahtuu lopputarinasta. Tässä vaiheessa kello lähenteli yhtä yöllä, kun aamulla oli herätys klo 5.30. Ikäväkseni totesin, että tarina muuttuu yhä julmemmaksi ja surullisemmaksi (mitä ihmettä oikein odotin?!). Laskin kirjan kädestäni enkä ole jatkanut koommin. Luen sen kyllä vielä loppuun, mutta en nyt. Sen sijaan tartuin fiktiiviseen Korallivaras-kirjaan (Rebecca Stott), trilleriin, joka sijoittuu 1800-luvun alun tiedemaailmaan ja Pariisiin. Minulla on pakkomielteenä lausua ääneen kaikki ihanat ranskankielisen paikannimet kuten Jardin des Plantes. Onneksi luen tätä toistaiseksi vain iltalukemisena. :) Ennen nukahtamista ehdin tosin lukea noin kaksi sivua per ilta, joten kirja ei oikein etene eikä siten täytä inspiroitumisen tunnusmerkkejä...

Sitten kävin elokuvissa katsomassa odotetun Hella W -elokuvan, jonka traileri (joka muuten löytyy täältä) totta puhuen antoi odottaa hiukan enemmän kuin mitä itse elokuva lopulta tarjosi. Hella Wuolijokihan oli mm. Niskavuori-näytelmien kirjoittaja, sittenmmin kansanedustaja ja YLE:n pääjohtaja. Hella Wuolijoen elämästä tarkemmin tietämättä elokuva jäi aika pintapuoliseksi ja osittain jopa mystiseksi. Se ei tarjonnut vastauksia kysymyksiin mitä Wuolijoki tunsi lapsiaan kohtaan (tai ylipäänsä ketään kohtaan) tai mitkä hänen motiivinsa olivat ollessaan myötämielinen Neuvostoliitolle. Ei kai hän oikeasti liikenaisena voinut kannattaa sosialismia ja omaisuutensa sosialisointia...? Parasta elokuvassa oli musiikki, joka tosin ajoittain peitti alleen puheen - elokuva olisi kaivannut suomenkielistä tekstitystä! Lisäksi Matleena Kuusniemi teki hienon roolisuorituksen Vappu Tuomiojana, Wuolijoen tyttärenä. Loistavia kohtauksia ei juurikaan ollut, mutta yksi sellainen oli elokuvan alussa, kun Hella oli eronnut miehestään ja muuttanut Helsingistä Marlebäckin kartanoon Iittiin 10-vuotiaan tyttärensä Vapun kanssa.
Hella: Eroamme nyt isäsi kanssa.
Vappu: Tiedän. Luin siitä neljä viikkoa sitten lehdestä.
Parasta elokuvassa ehkä oli se, että se inspiroi minut kirjoittamaan uuden blogikirjoituksen.

Toistaiseksi paras inspiraation lähde on ollut naistenlehdet, joita minulle tulee tilattuna useita ja joita minulla on lupa itseltäni lukea ainoastaan kuntosalilla. (Tämä on se ainoa motiivi, joka saa minut lähtemään hikoilemaan kuntopyörälle ja tekemään vatsalihasliikkeitä.) Viime viikkoina treenikassissa on kulkenut lehtiä kuten Kodin Kuvalehti, Kotivinkki, Kauneus ja terveys, Sara ja Gloria. On ihana lukea muiden ihmisten oivalluksista, mielenkiintoisista vierailukohteista, maistuvista uusista resepteistä, oman elämänsä sankareista. Yllättävän vähän on viime aikoina kuitenkaan tullut vastaan pysähdyttäviä juttuja, niitä, jotka saavat minut taittamaan lehden sivunkulman, jotta muistan palata siihen myöhemmin. Yksi sellainen oli eilen, kun luin jutun Turku 2011 -kulttuurikahvilasta Aurajoella. Totesin, että siellä pitää mennä käymään. Noh, onhan tässä vielä aikaa koko vuosi...

 Kukkia ystävän häissä lokakuussa

4 kommenttia:

  1. Mä kyllä uskon, että Hella oli aidosti aatteellinen. Jotkut löytää sen inspiraation just siitä... ;) Täytyy muistaa, että hän ei tiennyt, miten 1900-luvun suurimmassa ihmiskokeessa eli Itä-Euroopan sosialismissa tulisi käymään. Mitä HellaW:n lähisuhteisiin tulee, niin luulen, että AnjaS osui oikeaan sanoessaan, että Hella näki paremmin kauas kuin lähelle.

    Voisinkinkin ehdottaa Honkasalon kirjaa meidän kirjakerhossa, kiitti vinkistä.

    VastaaPoista
  2. Terhi, susta näkyy ihan eri puoli näissä kommenteissa kuin kahvitellessa: historioitsija! Sä tiedät ihan mielettömästi kaikkea mielenkiintoista! Miksei me ikinä jutella historialisista henkilöistä ja tapahtumista kun nähdään?! Ja haluan muuten seuraavalla kerralla kuulla lisää teidän kirjakerhosta! :)

    VastaaPoista
  3. Ei me kyllä jutella kauppatieteistäkään :) Eikös sullakin ole kirjakerho? Me vasta perustettiin kokonaista kahden kaverin kanssa.

    VastaaPoista
  4. Voi, tuo Hella olisi ollut mielenkiintoinen nähdä! Ehkä pitää mennä sitten itsekin katsomaan. Harmitti, etten päässyt.

    Se ranskalainen elokuva niistä kirjeistä ei sitten koskaan tullut Turkuun. Ihanaa kun tässä kaupungissa on tuo yksi ainoa elokuvateatteri, joka tuntuu keskittyvän lähinnä 3D-elokuviin (tai siltä ainakin tuntuu tällä hetkellä...). Kuninkaan puhe (Colin Firh, öhöm) pitää varmaan seuraavaksi käydä katsomassa. Saisinko seuraa?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!