sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pilvien alla, maan päällä

Sain tänään noottia siitä, etten ole päivittänyt blogiani viime aikoina. :) Ihanaa, että olette lueskelleet juttujani ja kirjoitelleet omia kommenttejannekin. Niitä on todella ollut ilo lukea, kiitos paljon! Kauneimman kommentin sain ystävältä, joka sanoi, että blogini lukemisesta tulee hyvälle mielelle.

Valitsen jälleen musiikiksi Anna Puuta, jolla on monia tunnelmallisia biisejä. Anna Puu: Nopeimmat junat
Tässä on suloista maalaisromantiikkaa ja erityisen koskettavat sanat, jotka muistuttavat minua paikkakunnasta, jolla sukuni mökki sijaitsee, ja itse mökistä, vaikkakin olen erittäin onnellinen, että nopeimmat junat edelleen pysähtyvät siellä.

Tulin äsken kävelyltä Aurajoen rannasta. Turussa on parhaillaan hyvin kaunis ruska ja ilma tuoksuu syksyltä. Täytyy yrittää muistaa ottaa kaikki irti näistä ihanista syyspäivistä. Nautin myös kovasti ajatuksesta, että ensi viikolla alkaa lokakuu, jolloin voi loistavasti alkaa suunnitella joulun käsitöitä, askarteluja, lahjoja ja leipomisia... Ei vielä ole liian aikaista, eihän?

Tein tänä syksynä elämäni ensimmäistä kertaa omenahilloa. Itse omenien poimiminen ystäväni  kanssa hänen mökillään Kustavissa oli, sanoisinko, hengenvaarallinen prosessi. Kyseessä oli jälkimmäinen päivä toisen ystäväni polttareista ja molempien omenanpoimijoiden kunto sen mukainen. Itse omenapuu oli järkevästi sijoitettu jyrkkään mäkeen, joka kasvoi tiheästi nokkosta. Itselläni oli päällä hame ja lainaamani kumisaappaat, joista huolimatta polviani poltteli loppupäivän. Omenapuu oli lisäksi niin korkea ja poimijat niin kunnianhimoisia, että suurin osa omenoista piti irrottaa kepin kanssa heiluen. Henkilövahingoilta vältyttiin ja onnistuimme välttymään muiltakin suuremmilta vaurioilta isojen omenien pudotessa vauhdilla päitämme kohti... Ja nyt jälkeen päin täytyy sanoa, että oli se sen arvoistakin! Hillosta nimittäin tuli toooosi hyvää. Olin kuvitellut, että omenien hilloaminen olisi jotenkin monimutkaisempi prosessi, mutta samalla tavalla ne pehmenivät kattilassa kuin muutkin marjat aikaisemmin syksyllä. Niiden kuoriminen oli tietenkin oma juttunsa, joka sujui rattoisasti elokuvaa katsellessa.

Kännykän muistia tyhjentäessäni löysin sieltä tämän muutama vuosi sitten käsityöliikkeessä ottamani kuvan hurmaavasta laukusta.
Ihana idea uusiokäyttää vanha puhelin (mistä tuollaisia enää löytäisikään?!). Itse olen pitkään suunnitellut uusiokäyttää vanhan tietokoneen näppäimistön kirjaimet magneeteiksi. Idea odottaa toteuttamistaan...

Ah, sain juuri tietää, että Turkuun avataan jälleen uusi ihana kahvila Cafe Voltaire, joka on ainakin nettisivujen perusteella tunnelmallisen näköinen. En ole vielä itse päässyt kokeilemaan tuota, ja se epäkohta täytyykin korjata mahdolisimman pian. Suosittelen muuten kaikille luettavaksi 1700-luvulla eläneen Voltairen Candide-kirjan joka on yksi positiivisella tavalla omituisimmista kirjoista, joita olen lukenut. Onko joku lukijoistani joskus lukenut tuon? Kuulisin mielelläni, mitä piditte. Voltairehan oli myös se, joka sanoi: "En ole kanssasi samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta tulen silti puolustamaan kuolemaani saakka sinun oikeuttasi sanoa se." Sananvapauden puolestapuhuja siis isolla S:llä ja muutenkin hyvin mielenkiintionen henkilö. 

Ihania syyspäiviä kaikille!

4 kommenttia:

  1. KYLLÄ! Joku muukin on lukenut Candiden, tosin yli 10v sitten lukiossa :) Muistan tukänneeni kovin, ostaneeni kirjan itsellenikin. Erikoinen opus kyllä. Mutta mieleenpainuva. Niin, ja toinen KYLLÄ ompuille; omppuhillolle ja -soseelle:) Täällä syödään äidin tuomaa omppusosetta jokaikinen päivä omassa aamupuurossa ja lapsukaisen aamu-ja iltapuuvosssa, kuten Ronja asian ilmaisee :) Nyt kuolaan naapurin omenapuun perään, joka on TÄYNNÄ isoja ihanannäköisiä omppuja, joita kukaan ei kerää (ehkä pyydän Siut avuksein keräystalkoisiin, kun kokemusta jo on, kumpparitkin voin lainata, hihii. Ja Sie voisit opettaa sen hillonteon jalon taidon; olisikin mahtava taito opittavaksi! Nyt äitinä kaikki säilöminen ja kerääminen on alkanut jotenkin viehättää!)...Kun joku päivä naapurin tavoitan, ei auta kuin kysyä, saisiko omput käydä napsimassa parempiin suihin :) Kiitos mukavista syystunnelmiin sopivista teksteistä taasen <3

    VastaaPoista
  2. Ehkäpä seuraavaksi sitten on Candiden vuoro :) Ja nyt rupes tekee mieli lettuja, joissa on ihanan rapea reuna ja omppuhilloa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos uudesta kirjoituksesta, miekin olin jo kaivannut tänne uutta tekstiä :)

    Todellakaan ei oo liian aikaista suunnitella joulujuttuja, mie itse asiassa melkein ostin jo sulle joululahjan Lontoosta! "Melkein" siksi, että lahja jäi kuitenkin ostamatta, kun tajusin sen potentiaalin vasta kun olin jo poistunu kyseisestä kaupasta useampi tunti sitten...No, täytyy keksiä jotain muuta.

    En oo lukenut tuota Candidea, mutta siitä tuli mieleen muut klassikot. Lontoossa näin niin monta mainosta Les Miserables -musikaalista, että päätin lukea pitkästä aikaa sen Kurjat-kirjan. Oon lukenut sen joskus teininä ja muistaakseni tykkäsin siitä.

    Mun nimi on muuten täällä jostain syystä Heikkilä, en tiiä miksi, mutta tiedät varmaan kenestä on kyse :)

    VastaaPoista
  4. Nina: Ehkä mun täytyy perehdyttää sut hilloamisen ihanaan maailmaan joku kerta. Se on aika mukavaa eikä ollenkaan niin hankalaa kuin voisi kuvitella!

    Heikkilä: Joo, tuo nimimerkin muodostuminen on vähän hämärä juttu. Se varmaan määritellään jossain siellä google-tilin asetuksissa ehkä. Mutta tiedän kyllä kuka oot. :)

    Les Miserables on muuten tällä hetkellä Turun ruotsalaisessa teatterissa. Oon miettinyt että olisi ollut kiva nähdä se, mutta tällä hetkellä on niin paljon muitakin teatteri- ja muita esityksiä, joita oon menossa katsomaan, että jätän ehkä tuon väliin. Mutta jos luet Kurjat uudestaan, niin oon kiinnostunut kuulemaan mitä pidit ja minkälainen se on. En oo itse lukenut sitä - kammoan noita tiiliskivi-kirjoja... Sain varmaan traumoja Anna Kareninasta! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!