maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lomareissulla Keski-Euroopassa osa 3: Moselin laakso

Eltvillestä matkani jatkui eteenpäin Alankomaissa asuvan ystäväni A:n seurassa. Suuntasimme yhdessä Lounais-Saksaan kohti Koblenzia, jossa Mosel yhtyy Reiniin.

Koblenz on roomalaisen sotapäällikön parituhatta vuotta sitten perustama runsaan sadantuhannen asukkaan kaupunki. Auton kyydistä se näytti kaikin tavoin ikävältä ja betoniselta, mutta ymmärtääkseni siellä on myös vanha kaupunki. Siitä en kuitenkaan osaa sanoa oikeastaan mitään, sillä en käynyt siellä. Sen sijaan vierailimme Ehrenbreitsteinin linnoituksessa kabiinihissillä. Hissistä oli mahtavat maisemat kahden joen yhtymäkohtaan ja kauas yli Koblenzin.


Kukkulan päällä olevaan linnoitukseen on perustettu ehkä erikoisin museo, jossa olen koskaan vieraillut. Linnoitusalueella on useita rakennuksia ja ne kaikki sisältävät erilaisia museoita, joiden välinen yhteys jäi hämäräksi. Vierailimme mm. valokuvanäyttelyssä, 50-luvun asunnossa sekä täytettyjen eläinten näyttelyssä (siellä oli mammutti!). Suurin osa teksteistä oli saksaksi, joten kokemus jäi hiukan irralliseksi. Kabiinihissi näkymineen oli kuitenkin hintansa väärti.

Koblenzista ajoimme Moselia pitkin Cochemiin, johon ihastuin totaalisesti. Kyseessä on pieni idyllinen kaupunki Moselin molemmin puolin sillan yhdistämänä. Yövyimme joen itäpuolella Moselstern Hotel Brixiadessa, josta oli todella kaunis näkymä joen länsipuolelle varsinaiseen kaupunkiin.


Kaupungin keskiaikaiset talot sopivat hyvin yhteen myöhempinä aikakausina rakennettujen talojen kanssa muodostaen värikkään kokonaisuuden. Rantabulevardi oli hurmaava jokiristeilijöineen ja lehtipuukujineen.


Seuraavana päivänä jatkoimme eteenpäin kohti Moselin yläjuoksua. Ajomatka oli elämyksekäs, sillä tie vei läpi sankkojen lehtipuumetsien ja vähän väliä näimme etelärinteiden viiniviljelmiä. Tiet olivat mutkittelevia (moottoriteitä lukuunottamatta tietenkin), joten kilometreissä lyhyet välimatkat veivät aikaa. Lounastimme Zellissä ja iltapäivällä saavuimme seuraavaan yöpymispaikkaamme Bernkastel-Kuesiin.


Pienen Cochemin jälkeen Bernkastel-Kues tuntui isolta ja vähän teennäiseltä, jopa vähän muoviselta. Ihmisiä ja turisteja oli paljon enemmän, onhan Bernkastel-Kues Moselin viinialueen keskus.


Keskustorin puuristikkotalot ovat 1700-luvulta ja superkapea Spitzhäuschen vuodelta 1416 (käy katsomassa kuva siitä täällä). Rakennuksessa toimii nykyään viinihuone, jossa oli tietysti pakko käydä juomassa lasilliset Rieslingiä. Rakennus levenee ylöspäin ja siinä taisi olla kolme kerrosta. Vähän jännitti miten talo pysyy pystyssä, mutta jos se on jo kuusisataa vuotta seissyt perustuksillaan, mihinkäpä se siitä kaatuisi.


Aivan kaupungin kupeessa ja yläpuolella jatkuvat viiniviljelmät, joita on todennäköisesti kaikki Moselin etelärinteet täynnä. Yllättävää oli se, että viiniviljelmiä oli aivan autoteidenkin vieressä ilman mitään pakokaasuja puhdistavia pensasaitoja! Luulisi, että köynnökset imevät kaikki myrkyt itseensä, mutta ehkä niin ei sitten ole.

Bernkastel-Kuesissa vierailimme viinituottajan, Dr. Pauly Bergweilerin, tiloissa maistelemassa erilaisia Riesling-viinejä. Jos nimi tuntuu tutulta, saatoit lukea tästä viinitilasta toukokuussa julkaistusta Alkon Etiketti-lehdestä. Sieltä minäkin sen keksin.

Saimme maistella kuutta tai seitsemää erilaista Riesling-viiniä, joita heillä oli sillä hetkellä tarjolla. Oli kiva kerrankin päästä vertailemaan eri viinien makuja näin rinnakkain. Maistelu oli ilmainen, tai emme ainakaan maksaneet siitä mitään ostostemme lisäksi (3 pulloa + 2 purkkia viinihyytelöä). Tuolta nettisivuilta saisi sen käsityksen, että maistelu on maksullista, mutta ota näistä nyt sitten selvää...

Illalla ravintolassa pääsin maistamaan viimein myös sektiä, saksalaista kuohuviiniä. Tykkäsin!


Bernkastel-Kuesissa osallistuimme myös jokiristeilylle, joka on must, jos näillä seuduilla liikkuu. Viiniviljelyksiä täynnä olevat rinteet, pienet kylät sekä Bernkastel-Kuesin rantanäkymä ovat kauniita katsella laivan kannelta. Vaikka olisi pilvinen sää, muista aurinkorasva!


Matkakertomukseni edelliset osat löytyvät täältä: Frankfurt (1) ja Eltville (2).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!