Hankoa ja vähän Tammisaartakin

Tänään ajelimme parin kaverin kanssa Hankoon. Ennen varsinaista päämäärää pysähdyimme kuitenkin ihailemassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa.

En ole aikaisemmin vieraillut vanhassa kivikirkossa, jossa olisi näin paljon säilyneitä ja entisöityjä vanhoja seinämaalauksia! Niitä oli kaikki katot, holvikaaret ja seinät täynnä. Kerrassaan upea nähtävyys!

Kirkko valmistui 1500-luvun alussa ja maalaukset vuosina 1510-1522. Tutkimuksissa on päätelty, että vaikka maalausryhmän johtajan nimi on painunut unholaan, hän olisi ollut Keski-Ruotsalaisen Albertus Pictorin opissa. Vinhaa, että sellaista voidaan päätellä tyyliseikkojen perusteella!

Lohjalta ajoimme Tammisaareen, josta minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Se paljastui söpöksi pikkukaupungiksi, jossa on viehättävä satama. Teimme pienen kävelylenkin kävelykatua ja torin ympäristöä pitkin. Selvisi, että Tammisaaressa on paljon kauniita puutaloja ja uneliaan tunnelmallista.

Kun ajelimme Tammisaaresta kohti Hankoa, alkoi sataa. Se vastasi odotuksiani, sillä muistikuvieni mukaan olen käynyt Hangossa vain kerran tai pari ja silloinkin sää on ollut vähintään pilvinen ellei jopa sateinen. En siis ole vieläkään nähnyt Hankoa kauniina aurinkoisena kesäkaupunkina, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee. Täytyy jatkaa yritystä!

Söimme Cafe Regatassa rannan tuntumassa makeaa välipalaa ja herkullisia juomia. Säästä huolimatta kävelimme kävelykatua ja Hangon rantaa pitkin ja ihastelimme Tammisaarestakin löytyneitä hurmaavia valkoisia pukukoppeja rannalla.

Otimme myös hissin vesitorniin, josta oli upeat näkymät Hankoon ja kauas merelle. Ajelimme rannan huvilakeskittymän ohitse (tässä vaiheessa satoi sen verran, että kävely ei innostanut) ja ihailimme autosta mielettömän kauniita ja monimuotoisia kesähuviloita. Onneksi niitä on säilynyt näihin päiviin muutama.

Meressä oli hauska karuselli, jossa leikki poikaporukka uimahousuissa täydellisessä rauhassa. Voin kuvitella, että aurinkoisena päivänä siellä käy melkoinen kuhina ja vilske. Karusellista roikkui liaaneja, joista saattoi pitää kiinni karusellin pyöriessä, kunnes tipahti mereen. Rannassa veden päällä oli myös vesitrampoliinilta näyttävä laitos sekä muita muovisia leikkivälineitä. Tuo vesitrampoliini taitaa olla tämän kesän juttu, sillä olen nähnyt niitä nyt monessakin paikassa.

Vaikka aurinko ei meille hymyillyt kuin Hangon keksi, ostin kotiin tuliaisiksi Kultasuklaan Hanko-suklaata. Se ainakin hymyilyttää.