Viikonloppu Turussa

Kävin pääsiäisen tienoilla Turussa. Elettiin niitä viikkoja, kun kevät oli viimein selättänyt talven. Aurinko paistoi ja narsissit koristivat teatterisiltaa. Ilmassa oli raikas kevään tuoksu.

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin koko viikonloppu meni ihan syöpöttelyksi. Turussa vaan on niiiiin monia kivoja kahviloita ja ravintoloita.

Kävin ensimmäistä kertaa Anniskelukahvila Tiirikkalassa jokirannassa Vähätorilla. Olipas kiva ja monipuolinen paikka! Sinne voi mennä kahville, lasillisille, lounaalle, illalliselle tai nappamaan pientä välipalaa.

Vanhan rakennuksen sisustuksessa on yhdistetty hauskalla tavalla vanhaa ja uutta. Rouheat lautaseinät (vai hirsi-?) ja modernit valaisimet sopivat hyvin yhteen. Tiirikkala on saanut nimensä viereisestä kujasta, joka on tunnettu Tiirikkalankatuna 1500-luvulta asti. Kaikkialla läsnä oleva historia on Turussa ihan parasta!

Ensimmäistä kertaa kävin myös Ludussa, josta tuli samantien suosikkiravintolani Turussa. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä harmittelin etten tälläkään vierailulla päässyt Kaskis-ravintolaan. Ludu oli siis varavaihtoehto, joka ei olisi voinut olla parempi.

Tulin illalliselle Turun seudulla asuvan ystäväni M:n kanssa ja valitsimme viiden ruokalajin maistelumenun. En enää muista mitä kaikkea söimme, mutta annokset olivat hyviä ja yllätyksellisiä makunautintoja. Rapeaa ja pehmeää, makeaa ja kirpeää, sopivalla kombinaatiolla. Ravintolasalikin oli viihtyisä, moderni mutta kotoisa.

Kävin samalla reissulla Turun kaupunginteatterissa Logomossa katsomassa Neljäntienristeyksen. Näytelmä oli kirjoitettu Tommi Kinnusen saman nimisen loistavan romaanin pohjalta. Vaikutuin viime vuonna ajatuksia herättävästä romaanista, siksi halusin ehdottomasti nähdä myös näytelmän. Todellinen harmi, että näytelmää ei esitetä enää, sillä se oli niin hyvä, että olisin saattanut mennä katsomaan sen uudestaan!

En säästynyt kyyneliltä katsomossa, sillä traaginen tarina tuli todella iholle. Satuin vielä istumaan katsomon etuosassa, josta näki näyttelijöiden pienimmätkin eleet. En ihan lämmennyt ohjaajan tavalle ilmaista voimakkaita tunteita agressiivisella liioittelulla, mutta muuten näytelmä oli enemmän kuin osasin odottaa.  

Romaanin tapahtuvat sijoittuvat monelle vuosikymmenelle, ja odotin jännityksellä miten sellainen tarina sovitetaan näyttämölle. Kaiken lisäksi näyttämöä ympäröi molemmista suunnista katsomot jättäen näyttämön suorakaiteen muotoiseksi kaistaleeksi keskelle. Haastavat puitteet, sanoisin! Oli kekseliäs idea esittää näyttämöllä samaan aikaan lomittain tapahtumia eri vuosikymmeniltä. Se korosti tapahtumien ketjua sekä syitä ja seurauksia eri tavalla kuin romaanin etenemistapa (romaanissa yksi henkilö kertoi kerrallaan omasta näkökulmastaan tapahtumien kulusta oman elämänsä ajalta). Näyttelijät tekivät upeita suorituksia ja tarina avautui eri tavalla kuin kirjassa.

Keväinen Turku näytti kauneimmat puolensa ja vietin ihanan viikonlopun!